Jääkiekko

Entinen Pikkuleijonien puolustaja Miro Hovinen pääsee viimein pelaamaan – ”Tätä on odotettu 1,5 vuotta”

Julkaistu:

jääkiekko
Entinen SM-liigapakki Miro Hovinen pelaa pitkästä aikaa. Viimeksi hän pelasi sarjapelin Pelicansin paidassa kevätkaudella 2017.
Koko viime kauden pelaamatta ollut puolustaja Miro Hovinen, 26, palaa tänään tositoimiin.

Hovinen pelaa ensimmäisen sarjapelinsä Puolan liigan Podhale Nowy Targissa, kun joukkue kohtaa kotikaukalossaan Bytornin.

– Aika odottavat fiilikset tässä on, että pääsen taas pitkästä aikaa askiin. Tätä on odotettu puolitoista vuotta, ja pääsen vihdoin pelaamaan, Hovinen sanoi ottelun aattona IS:lle.

Hovisen Puolaan houkutteli seuran päävalmentaja Tomek Valtonen, joka on myös Puolan maajoukkuevalmentaja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hovinen matkusti Puolaan sunnuntaina samalla koneella maajoukkueen kanssa, kun Vierumäellä leireillyt ryhmä palasi kotimaahansa.

 

Minulla oli Pelicansin aikoihin ongelmia polvien kanssa.

192-senttinen puolustajakolossi on joukkueessa kuukauden koeajalla.

– Haluan tietysti lunastaa paikan joukkueesta ja pystyä nauttimaan pelaamisesta, kun saan taas pelata. Ja tietysti haluan vetää hyvän loppukauden. Se auttaisi taas tulevaisuutta ajatellen, etten olisi taas samassa tilanteessa.

Niin. Hovinen on urallaan kärsinyt paljon loukkaantumisista. Hän pelasi Pelicansissa 2015–17, mutta tilille tuli kahden kauden aikana vain 33 runkosarjapeliä ja viisi pudotuspeliottelua.

– Minulla oli Pelicansin aikoihin ongelmia polvien kanssa.

Kun sopimus loppui keväällä 2017, Hovinen kertoo vetäneensä kuukauden ajan happea. Vähitellen hän alkoi harjoittelemaan polvien sallimalla tavalla. Kuntoutusjakson jälkeen Hovinen on etsinyt uutta työnantajaa.

– Viime talvena jouduin harjoittelemaan yksin, mutta kesällä oli kiva, kun pääsi harjoittelemaan muiden sopimuksettomien pelaajien kanssa. Viimeiset 5–6 viikkoa olen ollut LeKin mukana jäällä.


Peliuran lopettaminen ei ole juurikaan ollut Hovisen ajatuksissa.

– Olen aina ajatellut jatkavani vielä pelaamista. Mutta kun kesti niin pitkään, etten saanut näyttöpaikkaa tai sopimusta, niin kyllä usko oli koetuksella. Että onko tämä tässä. Onneksi kävi näin, ja Tomek antoi minulle mahdollisuuden näyttää.

 

Olen ollut puheissa ulkomaalaisseurojen valmentajien kanssa. Ne kaatuivat aina siihen, etteivät seurat uskaltaneet laittaa minuun rahaa.

Hovinen kertoo, että erilaisia virityksiä ulkomaiden suuntaan on ollut aiemminkin.

– Olen ollut puheissa ulkomaalaisseurojen valmentajien kanssa. Ne kaatuivat aina siihen, etteivät seurat uskaltaneet laittaa minuun rahaa. Pelättiin, että tulee taas loukkaantuminen.

Aiemmin syksyllä Hovinen kävi Tanskassa Herlev Eaglesin tryoutilla, mutta sopimusta ei syntynyt.

– Miten nyt sen sanoisin... Siinä oli vähän muitakin juttuja, niin piti päästä pois sieltä. Se homma ei natsannut, sanoo harjoituspelituntumaa joukkueesta saanut Hovinen.

Parhaat muistot nuorten MM-kisoista

Vuodenvaihde lähestyy, ja tapaninpäivänä starttaava nuorten MM-turnaus on pian koko kansan huulilla.

Hovinen oli aikoinaan juniorimaajoukkueiden vakiokasvo, jota pidettiin yhtenä Suomen lupaavimpana puolustajana. U20-kisoissa hän pelasi vuodenvaihteessa 2011–12.

– Urani parhaat muistot ovat varmaan kyllä sieltä. Huikea tapahtuma, jossa meillä oli huikea nippu, Hovinen muistelee.


Joukkueen kapteeni oli Mikael Granlund, ja ryhmästä löytyivät myös mm. Markus Granlund, Joonas Donskoi, Joel Armia, Jani Hakanpää, Teemu Pulkkinen sekä nuoret Rasmus Ristolainen ja Aleksander Barkov.

Suomi hävisi välierän rankkareilla Ruotsille ja pronssipelin Kanadalle 0–4.

 

Mentiin kisoihin, ja peli alkoikin kulkemaan.

– Tosi hyvät muistot jäi silti. 20 000 katsojaa ja upea meininki halleissa.

Aiemmin, keväällä 2010, Hovinen oli muiden 1992-syntyneiden huippujen kanssa voittamassa alle 18-vuotiaiden MM-pronssia Minskistä.

– Sekin oli hieno tapahtuma ja turnaus. Muistaakseni emme olleet sinä vuonna voittaneet kovin montaa harjoituspeliä. Mentiin kisoihin, ja peli alkoikin kulkemaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt