Jääkiekko

Kommentti: Timo Jutilan upeasta pelaajaurasta puhutaan hämmästyttävän vähän

Julkaistu:

kommentti
Tamperelaislegendan Leijona-paita hilattiin hallin kattoon juuri oikeassa paikassa – Hakametsässä, kirjoittaa Jari Perkiö.
Tamperelaislegenda Timo Jutila säilytti rempsakkaan tyylinsä kiittäessään läheisiään Leijona-paidan jäädytystilaisuudessa. Persoonallinen puheenvuoro piti kaikki kuulijat virkeinä alusta loppuun.

Hakametsä oli juuri oikea juhlapaikka, sillä Jutila on ollut aina henkeen ja vereen paitsi Leijonien myös Tapparan mies. Hän ei pelannut kotimaassa peliäkään missään muussa seurassa.

Monilla nuoremman sukupolven kiekkokuluttajilla on harmittavan väärä mielikuva Jutilasta. He muistavat takavuosien puolustajasuuruuden Hockey Nightin huvittavan oranssisesta pikkutakista ja ohjelmassa lanseeratuista kiekkotermeistä. Ylämummo lienee näistä kuuluisin.

Jutilan kommelluksista syntyi paljon tarinoita myös sinä aikana, kun hän työskenteli Leijonien joukkueenjohtajana. Kaikki ei mennyt aina käsikirjoituksen mukaan, mutta Tesoman mies oli vaikeillakin hetkillä viimeisen päälle joukkueen mies.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pitää muistaa, että hatarat kommentit ja erilaiset kommellukset olivat vain pieniä sivujuonteita upeiden kiekkosaavutusten rinnalla. Syystä tai toisesta Jutilan pelaajaurasta puhutaan hämmästyttävän vähän. Liian vähän.

Tämä puoli rajoittuu usein mainintaan kevään 1995 maailmanmestaruudesta. Jutila on kuitenkin viisinkertainen Suomen mestari, olympiamitalisti ja kolminkertainen MM-mitalisti. Hänet valittiin viisi kertaa SM-liigan tähdistöön ja kolme kertaa MM-kisojen tähdistöön. Hän oli pelipaikallaan Euroopan ehdotonta eliittiä.

Tukholman MM-kulta henkilöityi pitkälti Jutilaan. Turnaus huipentui ikimuistoiseen finaaliin sunnuntai-iltana 7.5.

Siitä tuli pysyvä merkkipaalu suomalaiseen kiekkohistoriaan ja samalla koko kansan itsetuntoa kohottanut tapahtuma. Sen vaikutukset olivat laajemmat kuin kukaan osasi kuvitella. Se kosketti hämmästyttävän laajaa joukkoa.

Niinpä moni suomalainen osaa sanoa, missä hän oli ja mitä hän teki Globenin uroteon aikana. Kun heiltä kysytään vastaavaa toiselta kultakeväältä 2011, vastauksia tulee paljon vähemmän. Bratislavan maailmanmestaruudesta puuttui jo ainutkertaisuus.

Minulla oli ilo ja kunnia olla aitiopaikalla Globenin historiallisessa illassa. Pelin aikaiset ja varsinkin jälkeiset tapahtuvat jäivät elävästi mieleen. Niiden keskipisteessä oli Jutila.

Jutilan silmäkulmissa kimmelsivät liikutuksen kyyneleet, kun hän pääsi nostamaan himoitun MM-pystin ensimmäisenä suomalaisena kautta aikojen. Tamperelaislegenda sai pokaalin hyppysiinsä KOK:n silloiselta puheenjohtajalta Juan Antonio Samaranchilta.

Sen jälkeen Jutilaa vietiin ympäri Globenia, kunnes hän vapautui lopulta kirjoittavien toimittajien tentattavaksi. Pelivehkeet päällä tullut kapteeni halusi itselleen ensin jakkaran ja pullon kaljaa. Molemmat järjestyivät.

Jutila myönsi, että ratkaisevaa 4–0-maalia seurannut pumpputuuletus oli seurausta valtavan tunnelatauksen purkautumisesta. Se osuma mursi vuosikymmeniä kestäneet Ruotsi-patoumat.

– Eihän se ressukka (Ruotsin veskari Thomas Östlund) nähnyt mitään, kun Lehtisen Jere teki niin hyvän maskin, Jutila täräytti.

Tunteikas mestaruushaastattelu keskeytyi toviksi, kun silloinen pääministeri Paavo Lipponen ilmestyi paikalle. Jutila pomppasi rivakasti ylös, teki asennon luistimet jalassa ja kumarsi kunnioittavasti.

Kapteeni oli sopinut asiasta pääministerin kanssa saunan lauteilla edellisviikon yhteisessä illanvietossa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt