Jääkiekko

Naisleijonien tähdeltä suorat sanat voimistelun syömiskulttuurista – ”Näytetään kovasti puuttuvan, kuinka monta omenaa saa syödä”

Julkaistu:

Jääkiekko
Susanna Tapani ei ole törmännyt jääkiekko- tai ringettepiireissä syömisongelmiin.
Yksi viime aikojen suurista urheilun puheenaiheista on ollut Suomen voimistelukulttuurin epäkohdat ja nuorten voimistelijoiden syömishäiriöt.

Jopa 16-vuotiaille voimistelijoille teetetään joissain seuroissa kehonkoostumusmittauksia useita kertoja vuodessa.

Naisten jääkiekkomaajoukkueen kulmakiviin kuuluva Susanna Tapani, 25, kertoo, että myös naisten jääkiekkomaajoukkueelle tehdään mittauksia.

– Niitä on kahdesti vuodessa, ennen kesää ja sen jälkeen. Lähinnä kai mitataan lihasmassaa. Siinä tehdään samalla myös kuntotestit ja katsotaan, mitä on tapahtunut kesän aikana, hän kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Naisleijonille ei ole koskaan annettu ohjeita, kuinka pieneen rasvaprosenttiin tai painoindeksiin heidän tulisi tähdätä.

– Ei se ole jääkiekossa tärkeää. Yleisempi ongelma meidän joukkueessamme on ehkä liian pieni rasvaprosentti, koska silloin lihakset eivät voi kasvaa, hän miettii.

Tapani on ollut sekä jääkiekko- että ringetteleireillä. Hänen joukkueensa ovat aina syöneet samasta linjastosta kuin muutkin vieraat.

Hän on kuitenkin todistanut muunkinlaista toimintaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Meillä on ringetteleirit Kisakalliossa, ja siellä on aina voimistelijoita, joilla on omat ruuat. Siellä näytetään kovasti puuttuvan siihen, kuinka monta omenaa he saavat syödä.

Tapani muistaa Kuortaneelta erään tapauksen, joka korosti kahden lajin eroa.

– Siinä oli joitain voimistelijatyttöjä, jotka olivat saaneet yhden annoksen jälkkäriä. Se oli heille varmaan juhlapäivä. He kysyivät, saavatko ottaa toisen, ja se kiellettiin. Itse vedin siinä vieressä toista kukkurallista jälkkäriannosta, Tapani hymähtää.

Kohti kotikisoja

TPS:ää edustava Tapani on tällä hetkellä loukkaantuneena. Polven sisäsiteen repeämän pitäisi kuitenkin parantua vuodenvaiheeseen mennessä, joten kevään MM-kotikisat eivät ole uhattuna.

Uran neljäs MM-mitali on edelleen tähtäimessä.

– Polvi meni neljän maan turnauksessa Kanadassa, harjoitusottelun ekassa erässä. Kanadalainen tuli aika kovaa, ja siinä oli vähän huono tuuri. Lensin laitaan ja luulin ensin, että olin vain kolauttanut polven.

Lääkäri kuitenkin ilmoitti, että Tapanin turnaus päättyy siihen.

– Se oli uran ensimmäinen loukkaantuminen, jota olen odottanut kauhulla. Alkushokki oli iso, ja minun piti odottaa kuviin pääsyä Suomeen asti. Kävi kuitenkin tuuri.

Tapani, 25, siirtyi täksi kaudeksi Lukosta nousijajoukkue TPS:ään. Ennen loukkaantumistaan hän ehti pelata SM-sarjassa yhdeksän ottelua kovilla tehoilla 18+5=23.


Myös toisessa lajissaan, ringetessä, Tapani on komeillut SM-sarjan maalipörssin kärkisijoilla.

Keskushyökkääjä kertookin, että hän on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Yksi iso syy on 10 000 euron urheilija-apuraha, joka myönnettiin Pyeongchangissa olympiapronssia voittaneille naisleijonille.

– Kesä oli hyvä. Olin osa-aikatöissä, joten pystyin treenaamaan kaksi kertaa päivässä. Kävin jopa viikon treenileirillä Marbellassa.

Apurahan turvin Tapanin tarvitsee tehdä nytkin töitä vain osa-aikaisesti. Työpaikka sinetöi syksyllä siirron turkulaisjoukkueeseen: hän toimii nykyään TPS:n tyttökiekon kehittäjänä.

– Ei joka työpaikasta lähdettäisi kahdeksi viikoksi Kanadaan pelaamaan, hän naurahtaa.

Kokopäiväiseen työhön ei olisi aikaakaan: Tapani treenaa jäällä seitsemän kertaa viikossa. Sen päälle tulevat oheistreenit.

TPS:n naisten harjoituksiin hän ei ehdi juuri ollenkaan, sillä maajoukkueen tukipilari harjoittelee A- ja B-nuorten Mestistä pelaavien TPS:n joukkueiden kanssa.

Käskyttäjinä toimivat muun muassa Saku Koivu ja Petteri Nummelin.

Haaveena ammattilaisuus

Tapani on pelannut yhtä yliopistokautta (2013–14) lukuun ottamatta koko uransa Suomessa: Bluesissa, HPK:ssa, Lukossa ja nyt TPS:ssä.

Naisleijonista Meeri Räisänen lähti täksi kaudeksi naisten NHL:ksi kutsuttuun NWHL:ään, ja Noora Räty pelaa Kanadan CWHL:ää.

Tapanillekin olisi varmasti ottajia rapakon takana.

– Kävin paljon vaihtoehtoja läpi viime keväänä, muun muassa Ruotsista. Naisten NHL:ssä on vielä vähän joukkueita ja siksi vähän pelejä. Eikä palkkaakaan makseta paljon.

– Kiinnostaisi lähteä mutta olen odottanut, tapahtuisiko siellä muutosta.


Huhujen mukaan NWHL:ää ja CWHL:ää oltaisiin yhdistämässä. Tapani haluaa pitää vaihtoehtonsa avoimina.

– Sarja on vielä tosi alkuvaiheessa, ja olot ovat täällä paremmat – varsinkin, kun saan treenata poikien kanssa.

Ruotsissa on hyvät olot, mutta lopulta vaaka kuitenkin kallistui kotimaisemiin.

– Kun sain osa-aikatyön, palkka on melkein sama kuin saisin Ruotsissa. CV:n ja tulevaisuuden kannalta on hyvä, että teen myös töitä. Plus täällä on kaikki muu elämä.

– Ammattilaisena pelaaminen on kuitenkin iso unelma. Ulkomaille lähteminen olisi hieno kokemus, Tapani sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt