Jääkiekko

Lätkäkartalle palannut Kiekko-Espoo pelasi ensimmäisen kotiottelunsa – kaikki halukkaat eivät mahtuneet halliin: ”Vitsi, miten makea fiilis”

Julkaistu:

jääkiekko
Kiekko-Espoo pelasi ensimmäisen kotiottelunsa Suomi-sarjassa.
Kiekko-Espoo on palannut suomalaiselle kiekkokartalle ja miesten peleihin.

Perjantaina Suomi-sarjan vierasvoitolla Järvenpään Haukoista aloittanut Kiekko-Espoo pelasi kauden ensimmäisen kotiottelunsa lauantaina, kun se isännöi Porvoon Huntersia ja voitti 3–1.

Loppuunmyyty Espoonlahden jäähalli muistutti suuresti sitä Matinkylän jäähallia, jossa Kiekko-Espoo aikoinaan 1980-luvulla aloitti divaritaipaleensa. Kotikutoinen ottelutapahtuma loppuunmyydyssä ja ahtaassa jäähallissa viihdytti katsojia, joiden yllä nähtiin paljon sekä Kiekko-Espoon vanhoja että uusia fanituotteita.

Myös Kiekko-Espoon tarinaa 1998–2016 jatkaneen Bluesin tunnuksia näkyi Espoonlahdessa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yleisön joukossa istuivat ja seisoivat muun muassa K-Espoon ja Bluesin pitkäaikainen huoltaja Juha Pikkanen, Kiekko-Espoon vanha kapteeni Teemu Sillanpää sekä espoolaiseksi kiekkoikoniksi Bluesin paidassa kohonnut Camilo Miettinen.

– Vitsi, miten makea fiilis. Emme kerenneet aivan alkuun, mutta kun tulin niin pihalla oli vielä jonoa. Juuri ennen meitä laitettiin jono poikki eikä enää mahtunut sisään, Miettinen tunnelmoi toisella erätauolla.

Loppuunmyydyssä Espoonlahden jäähallissa oli 611 katsojaa, ja halukkaita jäi runsaasti ulos hallista.


Pelaajauransa 32-vuotiaana lopettanut Miettinen valmentaa nykyään 2005 ja 2011 syntyneitä poikia ja saapui otteluun suoraan valmennustehtävistä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Sinänsä olisi kivaa olla kokemassa fiilistä tuolla kentällä, se on ihan omanlainen. Pelikin on ollut hyvää ja vauhdikasta, Miettinen sanoi.

Kiekko-Espoon edustusjoukkueen toiminta sai lähtölaukauksensa pelien muodossa elokuussa, kun Espoonlahdessa pelattiin Miettisen uran huipentanut tribuuttiottelu.

Tuolloin jäällä nähtiin Petro Koivusen ja Tero Lehterän kaltaisia vanhempia tähtiä, Miettisen sukupolven pelaajia kuten Mikko Koskinen ja Tomi Sallinen sekä Antti Suomelan ja Kasper Björkqvistin kaltaisia nousevia nimiä.

– Kaikella on vähän kuin tarkoituksensa. Olen todella iloinen, että lopetin sillä tavalla. Olen tosi kiitollinen espoolaiselle kiekolle, Espoolle ja tälle yhteisölle jota tässä rakennetaan.

– Toivoisin, että jokainen kunnon pelimies saisi mahdollisuuden lopettaa uransa sellaiseen. Se oli tosi makea tapahtuma, kun kaikki vanha ja uusi yhdistyi.

Isojen uhrausten urheilutoimenjohtaja

Vanha ja uusi yhdistyy Kiekko-Espoossa myös Bluesin vanhan kapteenin, keskushyökkääjä Kim Hirschovitsin muodossa.

Ottelu on päättynyt. Hikinen Hirschovits tulee kertomaan tuntojaan.

– Aika hienoa, Hirschovits ehtii sanoa.

Hän keskeyttää haastattelun ja osoittaa luonnettaan käymällä kiittämässä ja kättelemässä kaikkia hallin järjestyksenvalvojia työpanoksestaan.

Hirschovits on paitsi keskushyökkääjä, myös seuran urheilutoimenjohtaja. Titteleitä voisi olla enemmänkin, sillä Hirschovits on kuukausien ajan tehnyt aamusta iltaan töitä seuran eteen.


Joku voisi kuvailla 36-vuotiaan Hirschovitsin taakkaa täysin järjettömäksi, niin paljon hän on repinyt itsestään irti.

Ensimmäinen kotiottelu oli palkitseva.

– Oli todellakin. Hirveä määrä ihmisiä on paiskinut hommia koko kesän ja käyttänyt omia lomiaan, vapaa-aikaa, öitä, päiviä ja aamuja sen eteen, että Kiekko-Espoo voi aloittaa pelit. Ihmiset antoivat hienon kiitoksen, kun tulivat katsomaan meitä. Tie on pitkä ja hommia on yhä edessä, Hirschovits sanoo.

– Olemme vielä vaiheessa ja esimerkiksi hallin kahvio ei ole vielä valmis. Moni ihminen tekee kaikkensa, että saamme asioita valmiiksi. Aikataulu on ollut tiukka ja olemme tyytyväisiä päästyämme nykytilanteeseen tässä ajassa.

Saatko levätä huomenna sunnuntaina?

– Huomenna on pitkästä aikaa vapaapäivä. Melkein lupaan etten avaa tietokonetta.

Hirschovits ei muista, milloin hän on viimeksi pystynyt pitämään vapaapäivän.

– Nyt on pakko levätä. Olen onnellinen voitosta, hymyilevistä ihmisistä ja hienoista katsomohuudoista, mutta nyt olen niin hapoilla, että huomenna täytyy levätä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt