Kolumni: Nuorten MM-kisat murtavat harhan – jääkiekosta on tullut yksilölaji, jossa osa toivoo pelikaverille epäonnistumista - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Kolumni: Nuorten MM-kisat murtavat harhan – jääkiekosta on tullut yksilölaji, jossa osa toivoo pelikaverille epäonnistumista

Itsekkyys ajaa kaiken muun edelle myös arvokisoissa, kirjoittaa Marko Lempinen.

28.12.2017 8:39

Nuorten MM-kisat ovat parasta mahdollista jääkiekkoviihdettä. Sen tietävät myös sadattuhannet suomalaisten lätkäfanit, joiden kansalliskiihko yltynee pilviin juuri startanneiden Buffalon kisojen aikana. Hienoa.

Pelin kauneus kumpuaa yllättävästä voimasta. Siitä, että jääkiekko on – kuten muut ammattimaiset palloilulajit – nykyään ensisijaisesti yksilölaji.

Jääkiekkoa pidetään joukkuelajina, mutta se on mitä suurimmassa määrin harha. Todellisuudessa lätkäammattilaiset ovat yksilöurheilijoita siinä missä esimerkiksi pikajuoksijat.

Juuri nuorten MM-turnaus on paras esimerkki siitä, kuinka yksilövetoisuus tekee pelistä timanttista. Harha murtuu totaalisesti.

Kilpailu tiivistyy, huiput erottuvat silti

Huippulätkä on aina ollut lähtökohtaisesti yksilölaji. Takavuosien amatööriaikoina pelaajilla ei kuitenkaan ollut globaalisti läheskään yhtä tasaväkisiä kehittymismahdollisuuksia kuin nykyään. Karuista olosuhteista eniten irti ottaneista osa pääsi ammattilaisiksi – kuten Teemu Selänne ja Jari Kurri.

Nyt kilpailijoiden määrä on lisääntynyt, mutta edelleen kerma nousee samalla tavalla pintaan. Huipulle ei kivuta joukkuetaktiikoita miettien. Sinne mennään yksilöinä.

Hyvät pelaajat tekevät mielettömän määrän hommia itsensä kehittämiseksi. Ammattilaiset harjoittelevat useita kuukausia yksin ja tekevät ekstraa joukkuetreenien ulkopuolella. He käyttävät itse maksamiaan avustajia agenteista, hierojista ja psykologeista lähtien.

Pelaajan ensimmäinen murhe on aina oma suoritus. Itsekkyys ajaa edelle arvokisoissakin. Epäonnistumista yksilönä ei korvaa edes MM-kulta, mutta sen sijaan MM-pistepörssin voitto paikkaa helposti joukkueen romahduksen.

Kukaan ei vaan uskalla puhua ääneen siitä, että nyt nuorten kisoissakin moni pelaaja toivoo joukkuetoverilleen epäonnistumista, ehkä jopa loukkaantumista.

Joku pelaaja on itsekkäämpi kuin toinen, mutta se joukkueen viimeisinkin pelaaja – Mr. Pukukoppi – ajattelee kuin yksilöurheilija. Hän haluaa paremmaksi ja hän haluaa enemmän. Jos hän ei niitä saa, hän vaihtaa seuraa. Heti.

Jos pelaajat eivät olisi yksilöurheilijoita, niin periaatteessa huipulle pääsisivät joukkueen kaikki yksilöt tai ei kukaan.

Kukaan ei voi enää huijata itseään

Jokainen pelaaja haluaa pelata enemmän ja enemmän, mutta työpaikalla heidät määrätään johonkin tehtävään. Näin syntyy joukkue, joka osallistuu joukkueurheilutoimintaan. Syntyy yhteisö, jonka sisällä yksilöiden eräänlaiset itsenäiset osakeyhtiöt kilpailevat.

Kiitos verisen kilpailun, kukaan pelaaja ei enää pysty huijaamaan itseään joukkueen suojassa. Joskus pystyi. Näin ollen me katsojat saamme – nyt nuorten MM-kisojenkin aikana – nauttia paremmasta pelistä. Pelistä, jossa nimenomaan rohkeus ja itsensä täysillä likoon laittaminen kukoistavat.

Pikajuoksija juoksee olympiaviestissä osana joukkuetta, mutta hän on silti yksilöurheilija. Jääkiekonkin kohdalla ollaan tultu siihen, ettei kommunismille ole enää sijaa.

Ja vielä...

Uskomatonta kyllä, TPS:n Tomi Kallio, 40, taistelee SM-liigan pistepörssin voitosta. Miten ihmeessä veteraani-ikäinen pelaaja pystyy moiseen? Ehkä siksi, että Kallio on elänyt korostetusti kuin yksilöurheilija. Esimerkiksi jo 17 viime kesää hän on harjoitellut yksin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?