Ihmeellistä rahapuuta ei ole olemassa – urheilun rahanjaossa ei ole kyse tasa-arvosta - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Ihmeellistä rahapuuta ei ole olemassa – urheilun rahanjaossa ei ole kyse tasa-arvosta

Urheilun rahanjaossa ei ole alkuunkaan kyse tasa-arvosta, vaan puhtaasti markkinataloudesta, kirjoittaa Marko Lempinen.

14.12.2017 12:08

En muista, milloin viimeksi olisin ollut yhtä äimissäni suomalaisesta urheilukeskustelusta kuin viime päivinä. Aivan kuin olisi yritetty ampua tykillä hyttystä.

Viittaan Ylen selvitykseen miesten ja naisten huippu-urheilun tuloeroista. Sen mukaan suurin ero löytyy jääkiekosta, jossa naisen euro on 0,3 senttiä. Itse selvitys on jalo ja perusteltukin, mutta siihen liittyvissä naiskiekkoilijoiden lausunnoissa on ollut hämmästyttävä kaiku.

Tasa-arvon perään on huutanut esimerkiksi naisten SM-liigaa Oulun Kärpissä pelaava Saija Tarkki, joka on naimisissa veskariuransa jo päättäneen Tuomas Tarkin kanssa.

– Olen minä Tuomaksellekin sanonut, että onhan tämä toisaalta ihan pöljää, että minä menen ihan samalla tavalla hallille ja teen siellä ne samat jutut. Sitten menen pelaamaan olympialaisiin, ja nyt mitenkään vähättelemättä, Tuomas pelaa vain liigaa, niin hän saa siitä rahaa ja itse ei saa käytännössä mitään. Rahoitat itse sen, periaatteessa maksat siitä, että saat pelata, Saija Tarkki ruoti Ylelle.

Tykkilausunto, joka ei kuitenkaan osunut maaliinsa.

Arkielämässä on absoluuttisesti väärin, että naiset saavat samasta työstä vähemmän palkkaa kuin miehet. Sen sijaan urheilun rahanjaossa ei ole alkuunkaan kyse tasa-arvosta, vaan puhtaasti markkinataloudesta.

Ei edes voi olla muusta.

Naislätkän taso on noussut

Veikkaaja-lehdessä julkaistiin Salt Lake Cityn 2002 olympialaisten aikaan kolumni, jossa Juha Huopainen kirjoitti: helpommin voittaa pronssia naisten olympiajääkiekossa kuin naisten SM-pesäpallossa. Totuus ei jäänyt kauaksi.

Sittemmin naislätkän taso on noussut oleellisesti, globaalisti. Nykyään peli on uskottavaa, ja monet naiskiekkoilijat treenaavat yhtä paljon kuin miehet. Valitettavaa kyllä, lehtereillä kehitys ei näy.

Naisten liigassa on monissa matseissa ollut jopa alle sata katsojaa. Tulot ovat niin marginaalisia, että ilman pelaajien osittaista omarahoitusta tätä harrastussarjaa ei olisi edes olemassa.

Puurot ja vellit sekaisin

Jos Ylen kulttuuritoimitus selvittäisi nyt, mikä on saamen kielellä kirjoittavan kirjailijan euro suhteessa suomen kielellä kynäileviin, tasa-arvon aspekti näyttäisi karulta. Saamenkielisen euro ei olisi edes lähellä 0,3 euroa. Mölyä tuskin kuitenkaan äityisi.

Jääkiekon tulisi – Suomen suurimpana lajina – olla suunnannäyttäjä urheilukeskustelussa, mutta nyt puurot ja vellit tuntuvat sekoittuneen pahasti. Kuvitellaan, että jossain on ihmeellinen rahapuu, josta riittää tasapuolisesti jyvitettäväksi. Ei ole.

Ammattilaissarjat kustantavat aina oman toimintansa. Sarjat, jotka eivät elätä, ovat aina enemmän tai vähemmän harrastussarjoja.

Maajoukkuetoiminta? Saija Tarkki unohtaa, ettei Suomen jääkiekkoliitto maksa miehillekään palkkioita maajoukkue-edustuksista. Olympialaisten mahdolliset, Kansainvälisen kiekkoliiton maksamat menestysbonukset miehet lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

Harrastamisen ideologiaan ei kuulu palkanmaksu. Miksi Saija Tarkin ja kumppanien kohdalla kuuluisi?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?