Kommentti: Mitä World Cup meille opetti?

Julkaistu:

jääkiekko
Siitä on jo ainakin kaksi päivää, kun Kanada voitti World Cupin. Kuka tuotakaan tapahtumaa enää muistaa?
World Cupin koko konsepti oli hankala. Etenkin Euroopassa se kirvoitti runsaasti kritiikkiä. Turnausta luonnehdittiin keinotekoiseksi, tunteettomaksi, vaikeasti lähestyttäväksi ja ylipäätään kaikin puolin vähemmän kiinnostavaksi kuin olympialaisia - tapahtumaa, johon World Cup automaattisesti vertautui.

NHL:n ylimmät pomomiehet totta kai hehkuttivat viimeisen kisaviikon aikana World Cupin onnistuneen aivan nappiin.

On selvää, että juuri tuo on järjestävän tahon viesti: supermenestys, merkkipaalu ja kaikin puolin huikaiseva tapahtuma. NHL:n kakkosmiehen Bill Dalyn mukaan järjestäjäkaupungin kiekkomarkkinan vastaanotto World Cupille oli nothing short of outstanding.

Olin itse kaksi viikkoa Torontossa. Hallissa, ravintoloissa, kaduilla, kaupoissa, kahviloissa ja niin edelleen. Kaikki mahdollisia jääkiekkoilun suurtapahtumia itse paikalla todistaneena sanon omana arvionani, että World Cup ei aiheuttanut juuri minkäänlaista kiekkohuumaa.

Ja voin kertoa, että kiekkohuuman kyllä tunnistaa, kun sellainen tulee Kanadassa vastaan.

Samaan aikaan on todettava, että osallistuvien joukkueiden fanikrääsää - paitoja, huiveja, lippiksiä, mitä tahansa - näkyi kaikkialla. Markkinointimateriaalissa ei ollut säästelty: monet Toronton strategiset paikat oli vuorattu World Cupilla.


Kokonaisuutena World Cupia on vaikea luonnehtia epäonnistumiseksi järjestäjien kannalta. Mutta yhtä vaikea sitä on kutsua suureksi menestykseksi jääkiekkoa kuluttavan kansainvälisen yleisön silmissä. Tai edes kanadalaisten.

Mitä jäi käteen?

Edellistä World Cupia on muisteltu Suomessa jo 12 vuotta, toki monesta eri syystä, ja muistellaan jatkossakin. Tähänkin turnaukseen tullaan viittaamaan Suomi-kiekon jatkumossa aina silloin tällöin, mutta näkökulma on kokonaan toinen.

Vuoden 2016 versio uudelleen henkiin herätetystä konseptista tarjoaa kuitenkin paljon kiinnostavaa pohdittavaa. Itse suosittelen puntaroimaan muun muassa seuraavia näkökulmia:

Miten ylivoimainen Kanada voi olla?

Vastaus: Täysin ylivoimainen.

Niin ylivoimainen, ettei mistään löydy maata, joka pystyisi kunnolla edes haastamaan heidät. World Cupin pienessä kaukalossa Kanadan tulostaso oli vain ja ainoastaan murskaava - eikä joukkue edes pelannut kovin upeaa jääkiekkoa taktisesti.

Kun ei tarvinnut.

Älkääkä todellakaan antako finaalien näennäisen nihkeyden hämärtää silmän kirkkautta. Kanada voitti turnauksen pelaten suurimman osan finaaleista vajailla tehoilla.

Kyse ei ole vain kapeasta kaukalosta. Taannoin Kanada päätti panostaa MM-kisoihin normaalia enemmän. Kaksiin viime kisoihin Kanada on lähettänyt kunnon joukkueen, kunnon valmentajalla ja kelpo pelaajilla.

Tuloksena kaksi musertavan vahvalla esityksellä hankittua maailmanmestaruutta. Sietämättömän upeaa ison kaukalon kiekkoa, johon muilla ei ole kykyä vastata.

Menestys on aina ansaittua, mutta Kanada alistaa muita kiekkomaita nyt rajusti ja kaikenkokoisilla pelialustoilla. Eikä haastajaa tunnu löytyvän. Missä on USA? Ja ennen kaikkea: Missä ihmeessä on Venäjä?

Voittokulku on mykistävää seurattavaa, mutta uhkaako se latistaa lajin kansainvälistä tunnelmaa?

Uhkaa. Mutta asia täytyy kääntää toisin päin: kaikilla isoilla kiekkomailla on skarppaamisen paikka. Kanadan haastamisen ja syrjäyttämisen on oltava tavoite numero yksi.

Ruotsin mahalasku

Tre Kronor oli kisojen ylivoimaisesti suurin pettymys allekirjoittaneelle. USA:n kolme ottelua ja ulos -taktiikka ei vakuuttanut, mutta se oli jollain tapaa odotettavissa. Ruotsi sen sijaan pelasi hätkähdyttävän surkeaa lätkää materiaalilla, jonka piti riittää jopa haastamaan Kanada.

Ei riittänyt.

World Cupia leimasi parhaimmillaan säkenöivä peli- ja jalkanopeuden yhdistelmä. Ruotsi ei ollut materiaaliltaan erityisen jalkanopea, mutta pelinopeus syntyy korvien välistä, taktiikasta ja kiekon liikkeestä.

Sellaiseen toimintaan Tre Kronorilla oli kaikki maailman eväät.

Mihin Leijonat on matkalla?

Suomen menestysmahdollisuudet World Cupissa eivät olleet suuret alun alkaenkaan, mutta silti turnaus oli pettymys. Vain yksi tehty maali. Ei mennyt hyvin.

Yhdestä tapahtumasta ei kannata tehdä liian suuria linjauksia, mutta kuten maajoukkueen päävalmentaja Lauri Marjamäki viimeisen ottelun jälkeen korosti: asioita täytyy miettiä kriittisesti.

Pelaajatuotannon osalta tilanne on ihan selkeä: Suomi tarvitsee parempia yksilöitä. Tämä on näkemys, jonka jakavat käytännössä kaikki lajin ytimessä olevat.

Kyseinen kasvatustyö tietenkin tapahtuu jossakin ihan muualla kuin A-maajoukkueessa eli junioreissa. Suomi-kiekon ruohonjuuritasolla, monessa eri muodossa. Joten kysymys ei ole siitä, mitä Marjamäki tekee tai ei tee.

Nyt puhutaan siitä, mihin suuntaan Suomen koko systeemiä halutaan kehittää.

Ison kaukalon MM-kisoissa Leijonilla on kaikki hyvin sekä pelaajien että taktisen puolen osalta (jos unohdetaan Kanadan ylivoima), mutta olympialaisten ja World Cupin kaltaisissa tapahtumissa sen huomaa: maailman huippu uhkaa karata. Etenkin pienessä kaukalossa pelattaessa materiaalieroa on mahdoton kuroa umpeen samalla tavoin kuin MM-areenoilla.

Se paljastaa monia totuuksia.

Missä ovat suomalaiset kenttäpelaajat, jotka kuuluvat oman pelipaikkansa parhaaseen A-ryhmään - nimenomaan NHL:ssä?

Kenties vasta nyt havahdumme ymmärtämään, miten uskomattoman hyviä jääkiekkoilijoita olivat Saku Koivu, Teemu Selänne, Jere Lehtinen, Kimmo Timonen, Teppo Numminen, Sami Salo, Toni Lydman, Aki Berg ja ne monet muut, jotka kestivät kovaa kansainvälistä vertailua.

Miten siihen tilanteeseen päästään takaisin?

Toiveikkuuteen on aihetta, sillä hyviä nuoria on kasvamassa. Osa heistä on matkalla ihan maailman terävintä huippua kohti. Mutta vielä lisää tarvitaan.

Maajoukkueen päävalmentajan työ on johtaa tätä keskustelua ja valmentaa koko Suomi-kiekkoa eteenpäin - haaste, jonka Marjamäki kokee omakseen.

Sivuhuomio mediakentältä

Suomi on yhden totuuden jääkiekkomaa, jossa lajikeskustelun kärkeä leimaa eripuraisuus ja leiriytyminen. Asetelma on keinotekoinen ja sitä ylläpitää pieni joukko alan toimijoita. Suuri yleisö ei näitä keskusteluja seuraa, mutta halutessaan suomalainen lätkästä syvällisemminkin kiinnostunut kansalainen pääsee vaivatta käsiksi sekä laadukkaaseen että monipuoliseen lätkäpuheeseen ja -analyysiin.

Samaa ei voi sanoa kanadalainen kiekkodiggari.

Jos Kanada on maajoukkueensa materiaalin kanssa valovuoden Suomea edellä, se on kiekkomediassa saman valovuoden perässä.

Saadakseen vähänkään syvällisempää lajipohdintaa täytyy Kanadassa nähdä todella vaivaa. Eikä silloinkaan välttämättä tule tyydytetyksi - ainakaan minä en tule. Laadukas kanadalainen kiekkoanalyysi on useimmiten sitä, että roiskitaan seksikkäiltä näyttäviä numeroyhdistelmiä pöytään ja todistetaan jännittävin kalkyylein, että kyllä se kuulkaa näin on, Sedinin veljekset ovat hyviä pelaajia. Osaavat pitää kiekkoa.

On olemassa toinenkin metodi, jolla tämän päätelmän saa systeemistä ulos: katsomalla Sedinien pelaavan.


Kanadalaisista tv-studioista on lähestulkoon turha etsiä pelianalyyttista kulmaa - jos siis mittarina on Suomi. Pelistä kyllä puhutaan sinänsä, joskus jopa demonstroidaan lajin hienouksia upeiden piirtotyökalujen tai esimerkkien avulla, mutta siihen se useimmiten jää.

They gotta find a way to score, sanoo Asiantuntija.

They gotta create traffic in front of the net, komppaa Toinen Asiantuntija.

Onhan se uskomatonta, että tuollainen menee läpi. Suomessa ei menisi.

Samaan aikaan haluan myös korostaa, että kanadalainen tapa tehdä lätkän tv-tuotantoja on minusta kokonaisuutena fantastinen. Mutta pelianalyysi ei sikäläiseen traditioon kuulu. Pidän tätä merkittävänä puutteena.

Suomessa vastaavasti voitaisiin ottaa oppia NHL:n tyylistä nostaa pelaajia esiin. Tuoda tähtiä lähemmäs kansalaisia. Puhua heidän ominaisuuksistaan. Kehua, kritisoida, tutkailla, tunnelmoida. Lisäksi tarinoiden kertominen on iso vahvuus läpi pohjoisamerikkalaisen urheilumedian kentän.

Itse uskon, että Suomen ja Kanadan parhaiden puolien yhdistäminen sopivassa suhteessa on avain laadukkaiden, syvällisten ja samalla viihdyttävien tv-tuotantojen tekemiseen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt