Jere Karalahden uran päättyminen on helpotus suomalaiselle jääkiekolle

Julkaistu:

Jääkiekko
Hurraa, Jere Karalahti lopetti uransa, kirjoittaa Juha Hiitelä.
Jos Jere Karalahden käräjäoikeudelle toimittamiin papereihin on luottaminen, 41-vuotias kiekkoilija on päättänyt uransa.

Hurraa.

Karalahden pelillinen taso ja sitä kautta asema suomalaisessa jääkiekossa on viime vuosina heikentynyt kuin Suomen valtiontalous. Silti jääkiekon imago on kirkkaampi – ja laji itsessään on terveempi – kun Karalahti heiluu katsomossa eikä kaukalossa.

Karalahti on yksi suomalaisen jääkiekkokulttuurin mädännäisyyden symboleista. Yhdessä muun muassa Matti Hagmanin ja Marko Jantusen kanssa hän on yksityiselämässään törttöillyt tähti, jonka toilailuille on naureskeltu ja jota on lähinnä taputeltu selkään – kun olisi pitänyt antaa raippaa ja rangaista.

Pojat on poikia -asenne on hallinnut suomalaista jääkiekkoa aivan liian pitkään. Sen takia jääkiekolla on moukkamaisen lajin maine.

Karalahti oli kiistatta lahjakas kiekkoilija. Lahjojensa ansiosta hän pääsi NHL:ään ja pelasi siellä 149 runkosarjaottelua.

Mutta lahjoillaan Jere Karalahti olisi myös pelannut NHL:ssä paljon pidempään, ellei olisi heittänyt uraansa hukkaan ja palannut kotimaahan lapsellisesti kiukutellen, koska NHL:n vieroitusohjelma oli hänelle liikaa.

Karalahti pidätettiin huumausaineiden käytöstä ensi kertaa jo vuonna 1996 ja hän kertoi tuolloin avoimesti käyttäneensä muun muassa heroiinia.

Vuonna 2008 Karalahti sai jälleen sakot huumausaineiden käyttörikoksesta.

Ensimmäisen – ja myös jälkimmäisen – huumausaine-episodinsa jälkeen Karalahti kelpasi Suomen maajoukkueeseen. Siis joukkueeseen, jonka pitäisi olla suomalaisen jääkiekon lippulaiva ja esikuva nuorille kiekkoilijoille.

Kotimaiset huippuvalmentajat, kuten Raimo Summanen, Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen, ovat vuorollaan ummistaneet silmänsä Karalahden törttöilyille ja osoittaneet, että heidän moraalinen kompassinsa on ainakin tältä osin täysin hukassa.

Eivätkä Karalahden palkanneet seurajohtajatkaan selviä puhtain paperein. HIFK:n nykyinen seurajohto voi taputtaa itseään selkään – he ovat kieltäytyneet puolustajan palveluksista ainakin kahdesti.

Karalahti oli tuomionsa kärsinyt maajoukkuekutsut saatuaan, sääntöjen ja lakien puitteissa häntä ei voi estää harjoittamasta ammattiaan. Mutta mikään sääntö tai asetus ei pakota seuroja palkkaamaan häntä.

Eikä varsinkaan valitsemaan leijonapaitaan. Maajoukkue ei ole ammatti, eikä siellä pelaamisesta makseta palkkaa.

Karalahti ei olisi ansainnut olla minkäänlainen esikuva käyttäytymisensä vuoksi eikä urheilullisilla perusteilla. Urheilevalle nuorisolle ei pidä tarjota idoliksi ammattilaista, joka hukkaa potentiaalinsa, koska ei keskity urheiluun.

Jokainen itseään kunnioittava urheilulaji olisi sulkenut hänet pois ydinpiiristään aikapäiviä sitten.

Karalahti olisi voinut pelata NHL:ssä vielä tällä vuosikymmenellä. Jos olisi aidosti halunnut.

Sen sijaan hän pyöri KHL:ssä, SM-liigassa ja lopulta vielä Ruotsissa. Jokerien pukukopissa ei oltu pettyneitä, kun Karalahti lähti päättämään uransa Ruotsissa.

Ja Ruotsissa oltiin lopulta tyytyväisiä, kun hänestä päästiin viime keväänä eroon. Karalahti lähinnä keskittyi hölmöilemään kaukalossa ja laukomaan kommenttejaan mediassa.

Sivusta seuraajalle on jäänyt kuva, että Karalahti on yksityiselämänsä saanut viime vuosina kuntoon. Se on hyvä asia. Se toivottavasti erottaa hänet muutamasta muusta surullisesta suomalaisen kiekon esikuvasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt