Jääkiekko

Muistatko tämän? Suomen ensimmäinen lätkäkulta tuli joukkotappelun seurauksena!

Julkaistu:

Suomi voitti historiansa ensimmäisen jääkiekon MM-kullan erikoisen tapahtumasarjan seurauksena.
Suomen ensimmäisen jääkiekon nuorten MM-kullan sinetöivät Neuvostoliitto ja Kanada.

Vuoden 1987 nuorten MM-kisat pelattiin silloisessa Tshekkoslovakiassa. Pelijärjestelmässä ei tuolloin ollut vielä pudotuspelejä, vaan mitalit ratkottiin yksinkertaisella sarjamuotoisella järjestelmällä, jossa kaikki maat kohtasivat toisensa kerran.

Päätöspäivään lähdettiin tilanteessa, jossa isäntämaa Tshekkoslovakia oli pisteen edellä Suomea ja Kanadaa ja Ruotsi oli kahden pisteen päässä Suomesta ja Kanadasta. Aiempien otteluiden ristiin pelaamisen vuoksi Tshekkoslovakia, Kanada ja Suomi olivat jo varmat mitalistit, mutta mitalijärjestys oli vielä epäselvä.


Hannu Jortikan luotsaamat Pikkuleijonat voittivat päätöspäivänä Nitrassa (joka kuuluu nykyään Slovakiaan) Tshekkoslovakian 5–3, ja Suomi nousi isäntien ohi sarjataulukon ykköseksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Turnauksen päätösottelussa Piestanyssa vain Kanadalla oli panosta, sillä toinen jääkiekon suurvalta Neuvostoliitto oli jo menettänyt mitalimahdollisuutensa.

Kanada tarvitsi viiden maalin voiton noustakseen kultamitaleille, pienemmällä voitolla se saisi hopean ja tappio tai tasapeli tietäisivät pronssia.

Joukkotappelu sinetöi kultamitalin

Kanada johti ottelua 4–2, kun toista erää oli pelattu vajaat 14 minuuttia. Silloin alkoi tapahtua. Tunteet olivat käyneet kuumana puolin ja toisin jo aiemmin, mutta nyt molemmilla joukkueilla kiehahti yli.

Neuvostoliiton Sergei Shestrikov törmäsi Kanadan Everett Sanipassiin aloituksen jälkeen ja kaksikko alkoi tapella. Samaan aikaan Neuvostoliiton Pavel Kostitshkin huitaisi mailalla Tapparastakin tuttua NHL-legendaa Theo Fleurya ja homma levisi käsiin.

Syntyi joukkotappelu, joka on jäänyt jääkiekkohistoriaan nimellä Punch-up in Piestany eli suomensukuisesti Piestanyn pieksäjäiset. Joukkotappeluun – josta löytyy video täältä – osallistuivat lähes kaikki molempien joukkueiden pelaajat.


Kanadan maalivahti Jimmy Waite jäi seisomaan omalle maalilleen, koska pelkäsi ulosajoa. Kanadan kakkosvahti Shawn Simpson oli loukkaantunut aiemmin ja nikkarit olisivat jääneet kokonaan ilman maalivahtia.

Joukkueen tähtihyökkääjä Pierre Turgeon jäi istumaan vaihtoaitioon pää painuksissa. Kanadanranskalainen teki myöhemmin mittavan uran NHL:ssä, mutta hänet muistettiin tästä tilanteesta uran loppuun asti.

Ottelun päätuomarina oli norjalainen Hans Rönning, joka ei ollut koskaan tuominnut näin isoa ottelua. IIHF:n silloinen erotuomaripäällikkö, muuan sveitsiläinen hammaslääkäri Rene Fasel päätti kuitenkin luottaa norjalaiseen. Rönningin valinta oli huomionosoitus Norjan olympiakomitealle, joka oli juuri voittanut vuoden 1994 talviolympialaisten järjestelyoikeudet ja Lillehammerin järjestelykomitean edustajat olivat paikalla seuraamassa turnausta.

Pelikiellot ja pistemenetykset

Rönning ei saanut hillittyä kaukalossa riehuvia pelaajia ja lopulta kisajärjestäjät määräsivät tuomarit pois jäältä. Tappelut lakkasivat vasta, kun kisajärjestäjät olivat sammuttaneet areenasta valot.

Ottelun tulos mitätöitiin ja Kanada ja Neuvostoliitto pudotettiin turnauksen hännille. Näin Suomi nousi maailmanmestariksi, Tshekkoslovakia hopealle ja USA:n päätöspelissään voittanut Ruotsi yllättäen pronssille.


Kaikille pelaajille määrättiin ensin 18 kuukauden pelikielto, joka myöhemmin lyhennettiin kuuden kuukauden mittaiseksi, mikä mahdollisti muun muassa Neuvostoliiton nuorisotähden Aleksandr Mogilnyin osallistumisen Calgaryn olympialaisiin vuotta myöhemmin. Kaikille valmentajille annettiin kolmen vuoden toimitsijakielto kansainvälisiin otteluihin.

IIHF harkitsi Kanadan ja Neuvostoliiton pudottamista B-sarjaan, mutta päätöksestä luovuttiin, koska Neuvostoliitto oli seuraavien nuorten kisojen isäntämaa ja siihen aikaan IIHF sai nuorten MM-kisoista televisiorahaa vain Kanadasta.

Neuvostoliittolaiset syyttivät Kanadaa tappelun lietsomisesta ja väittivät Kanadan huoltajan lyöneen Neuvostoliiton apuvalmentajaa vaihtoaitiossa. Kanadalaiset puolestaan todistelivat, että Neuvostoliiton Jevgeni Davidov oli ensimmäinen vaihtopenkiltä tappeluun mukaan hypännyt, eli Neuvostoliitto olisi aloittanut tappelun.

Tuon turnauksen jälkeen kanadalaisten mielenkiinto nuorten kisoja kohtaan lähti kasvamaan huimasti. Turnaus sinetöi myös värikkään ex-valmentajan Don Cherryn aseman kanadalaisena kiekkoikonina.

Kun muut televisiokommentaattorit paheksuivat kanadalaisten esityksiä ja kuvaa, jonka joukkue maasta jätti maailmalle, Cherry asettui puolustamaan joukkuetta. Hänen mielestään Kanada oli vain uhri, joka puolusti itseään ja kunniaansa. Cherryn kommentit resonoivat kansalaisten mielipiteitä ja ykskaks valmentajauransa hukanneesta rääväsuusta tuli kansallisikoni.

Jäällä liuta tulevaisuuden tähtiä

Neuvostoliitto-ottelussa pelanneista kanadalaisista ainoastaan kakkosvahti Shawn Simpson ei koskaan pelannut yhtään NHL-ottelua.

Ottelussa nähtiin nippu tulevaisuuden huippunimiä, sillä Kanadan joukkueessa oli Fleuryn ja Turgenonin lisäksi muun muassa Brendan Shanahan ja Neuvostoliiton riveissä Mogilnyin lisäksi muun muassa Sergei Fedorov sekä Vladimir Konstantinov.

Kanadalaiset ja neuvostoliittolaiset poistettiin myös turnauksen pistepörssistä, jonka voitti Ruotsin Ulf Dahlén. Suomen Teppo Kivelä, Janne Ojanen ja Jukka Seppo miehittivät pistepörssin seuraavat sijat.

Maailmanmestarijoukkueesta yksikään pelaaja ei päässyt turnauksen tähdistökentälliseen.

Suomi voitti maailmanmestaruuden ilman ikäluokan tähtipelaajaa Teppo Nummista, joka oli sivussa loukkaantumisen vuoksi.

Leijonien kapteenina oli Tapparan Janne Ojanen, joka aloitti samalla erikoisen tamperelaistradition. Ojasen jälkeen Timo Jutila oli vuoden 1995 miesten MM-kultajoukkueen kapteeni ja kolmas tapparalainen Pasi Petriläinen kipparoi vuoden 1998 nuorten MM-kultajoukkuetta.

Eli kolmessa ensimmäisessä MM-kultajoukkueessa miesten tai nuorten tasolla maajoukkueen kapteenina oli Tapparan kasvatti. Putken katkaisi vasta Mikko Koivu, joka oli kapteenina vuoden 2011 miesten MM-kultajoukkueessa.

Vuoden 1987 mestarijoukkueesta vain kaksi jäsentä oli juhlimassa ensimmäistä miesten MM-kultaa vuonna 1995, kapteeni Janne Ojanen ja lääkäri Juhani Ikonen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt