Millainen on viime päivinä otsikoihin noussut Olli Määttä pelaajana? - Jääkiekko - Ilta-Sanomat

Millainen on viime päivinä otsikoihin noussut Olli Määttä pelaajana?

Olli Määttä pelasi vielä viime kaudella juniorikiekkoa.

Julkaistu: 19.2.2014 12:30, Päivitetty 29.10.2014 16:32

Kun legendaarinen NHL-kovanaama Dale Hunter ylistää Olli Määtän karismaa, johtajuutta ja vaistoja, 19-vuotiaassa jyväskyläläispojassa täytyy olla jotain erikoista. Leijonien ensikertalaisesta puhutaan seuraavat 15 vuotta. Juttu julkaistiin Urheilusanomissa Sotshin olympialaisten aikaan.

Ulkona aurinko paistaa täydeltä terältä, ja se porottaa kuumasti sisään myös vanhan punatiilirakennuksen suurista ikkunoista. Jyväskylän Vanhan juomatehtaan entisessä tehdashallissa on kuumaa ja kosteaa kuin huonosti lämmitetyssä saunassa.

Keskelle suurta hallia on pystytetty puolikasta jääkiekkokaukaloa muistuttava laitarivi, ja sen keskellä on omituinen juoksumattoa muistuttava rakkine, jonka edessä ja sivuilla ovat isot peilit. Katosta roikkuvat valjaat, joiden alapäissä olevat lenkit on kiedottu nuoren miehen kummankin kainalon ja olkapään ympäri. Nuorukainen ikään kuin roikkuu valjaissa, ja jaloissa ovat luistimet. Terien alla rullaa etäisesti jäätä muistuttava kova ja kirkas materiaali. Se kostuu hiestä, joka valuu vuolaana norona nuoresta miehestä.

Kyseinen rakennus osoitteessa Vapaudenkatu 25 kuuluu Jyväskylän kaupungin turisteille mainostamien kaupunkikävelykierrosten reittiin. Jos satunnainen matkailija sattuisi tupsahtamaan paikalle juuri tällä hetkellä, tämä todennäköisesti hakeutuisi pikaisesti läheiselle keskussairaalanmäelle valittelemaan vähintään auringonpistosta. Heikkohermoisempi saattaisi epäillä mielenterveytensä pettäneen.

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Olli Määttä, 16 vuotta, siinä harjoittelee päästäkseen jääkiekkoilemaan NHL:ään.

MUUTAMA VUOSI sitten Vanhalla juomatehtaalla oli jääkiekkoilijoiden kesäharjoitteluun tarkoitettu keinojäälle rakennettu pieni harjoituskeskus. Määttä oli silminnäkijähavaintojen mukaan luistelumaton ahkerin käyttäjä kesällä 2010 ja etenkin kesällä 2011, juuri ennen lähtöään Pohjois-Amerikkaan.

 Siihen asti hänen luistelunsa oli ollut aika kulmikasta. Toki hän meni omintakeisella tyylillään aika lujaa.

»Siellä oli varmaan 40–50 astetta lämmintä. Kaiken lisäksi Olli on näkemistäni urheilijoista kaikkein herkin hikoamaan. On siellä hiki roiskunut», Määttää tämän teinivuosina valmentanut Turo Teittinen nauraa.

Ei ihme, että Määttää jo 6-vuotiaasta valmentanut Ari-Pekka Räisänen vahvistaa, että hieman pulleana pikkupoikana muistetun Määtän paino putosi noina kesinä.

»Jo silloin moni – varmaan Olli itsekin – mietti, tuleeko luistelusta jonkinlainen este tai hidaste hänen uralleen. Osittain sen treenin ansiosta hänen luistelunsa parani paljon. Hän hankki myös keskivartaloon selvästi lisää voimaa, ja varmasti myös se kehitti hänen luisteluasentoaan», Räisänen kertoo.

»Siihen asti hänen luistelunsa oli ollut aika kulmikasta. Toki hän meni omintakeisella tyylillään aika lujaa.»

Olli Määttä juhli maaliaan Itävaltaa vastaan yhdessä Olli Jokisen kanssa.

»YÖN NHL-KIERROKSELLA Pittsburgh Penguinsin Jussi Jokinen ja Olli Määttä olivat ratkaisurooleissa, kun Pittsburgh kaatoi...»

Sitten kuva alkaa pyöriä. Hontelonoloinen puolustaja numero 3 saa kiekon siniviivalle ns. toiseen aaltoon, lähtee etenemään leveässä haara-asennossa kohti maalia, veivaa kahden vastustajan välistä ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vispaa kiekon rystyltä maaliin.

Toinen otos: Penguins pyörittää ylivoimaa, kiekko on maalin oikealla puolella, numero kolme hiipii takanurkalle, josta käy lyömässä irtokiekon verkkoon. Onnittelemaan saapuvat 87 Sidney Crosby, 71 Jevgeni Malkin, 36 Jussi Jokinen ja 7 Paul Martin.

Kolmas esimerkki: Musta kolmonen nousee viivasta röyhkeästi kiekon kanssa vasenta laitaa pitkin syvälle hyökkäysalueelle ja syöttää keskelle, josta Taylor Pyatt sivaltaa kiekon verkkoon. Hetkeä myöhemmin sama kolmonen saa kiekon viivaan, »kisuttaa» valkoisen nelikakkosen eli Washington Capitalsin Joel Wardin lähemmäs itseään, kiertää tämän ja laukoo tulisella ranteella kiekon maskin takaa yläpesään. Kello pysähtyy aikaan 58.06 ja Penguins voittaa kyseisellä maalilla 4–3.

Tällaisista aamu-tv:n ja Urheiluruudun välähdyksistä me Olli Määtän tunnemme. Tai tunnemme ja tunnemme. Totta puhuen emme tiedä nuoresta miehestä juuri mitään. Siksi hämmästelemmekin, mistä ihmeestä tämä Määttä oikein on tullut.

Jyväskylän Keljonkankaan Sarvivuoresta, urheilumyönteisestä ja perusarvoiltaan hyvin vaatimattomasta ja maanläheisestä perheestä. Ollin isä Jari pelasi 1980-luvulla kuusi kautta Superpesiksessä Sotkamon Jymyn, Siilinjärven Ponnistuksen ja Jyväskylän Kirin lukkarina. Urheiluinnostus tarttui ainakin jossakin määrin kaikkiin perheen kolmeen poikaan.

»Isoveljiensä Eeron ja Antin sekä muiden pihapiirin poikien kesken niillä oli usein joku peli menossa tuossa tiellä. Olli pelasi aika paljon vanhempia poikia vastaan», Jari Määttä kertoo.

»Hyvin nuorena huomasimme Ollista, että maila ja pallo tai jalka ja pallo kävivät hänellä hyvin luontaisesti yhteen. Pelaaminen oli hänelle hyvin helpon näköistä. Pallo–silmä-koordinaatio oli jostakin syystä hyvä.»

Saman huomasivat pojan valmentajat. Lisäksi tällä oli jo hyvin pienenä poikkeuksellinen pelinlukutaito.

»Olli osasi sijoittua hyvin ja lukea tilanteita. Vaikka liikkeessä oli puutteita, hän pystyi hyvän sijoittumisen ansiosta olemaan lähellä peliä koko ajan. Hyvin varhain näki, että pelimiehen aihio on hyvä», juniorivalmentaja Räisänen muistaa.

MITÄ SILLÄ aihiolla tekee, jos ei ole luonnetta ja kykyä työstää siitä valmista tavaraa? Ei mitään.

Alussa kuvaillut kesäiset hienvuodatussessiot kertovat kaiken tarpeellisen Määtän sisäisestä motivaatiosta kehittyä niin hyväksi jääkiekkoilijaksi kuin mahdollista.

 Hän ei väistellyt vastuuta, vaan halusi olla aina kentällä ratkaisutilanteissa, voittamassa pelejä.

»Olli on aina ollut äärimmäisen motivoitunut tekemään myös itselleen epämukavia asioita, joita hän ei ole osannut. Hän ymmärsi jo hyvin nuorena, mitä huipulle pääsy häneltä itseltään vaatii. Hän tiesi, että luistelusta hänen uransa on kiinni, ja niinpä hän teki viimeisinä vuosinaan täällä ihan hirveästi töitä luistelun eteen», JYP Juniorien valmennuspäällikkö Mikko Palsola kertoo.

Pojan luonne oli kouliintunut jo isompien poikien keskellä pihapeleissä.

»Kyllä Olli siellä joutui taistelemaan. Joskus näin, kun he laukoivat Antin kanssa kilpaa rankkareita, ja Antti sanoi, että eiköhän lopeteta kun tämä on jo kymmenen–nolla minulle. Mutta Olli intti, että vielä pitää jatkaa. Sinnikkyys kasvoi niissä peleissä», Jari Määttä uskoo.

Myös Palsola, jonka poika pelasi pitkään Määtän kanssa samassa joukkueessa, muistaa Määtän voitonnälän.

»Hän ei väistellyt vastuuta, vaan halusi olla aina kentällä ratkaisutilanteissa, voittamassa pelejä.»

Palsolan mukaan Määtästä löytyi poikkeuksellisen nuorena vahvoja johtajaominaisuuksia.

Olli Määttä oli Pittsburgh Penguinsin ensimmäisen kierroksen varaus vuonna 2012.

»Hän on ollut pienestä asti joukkueensa luontainen johtaja, ja muut ovat kunnioittaneet tätä asemaa. Kun Olli sanoi, että nyt lähdetään, kukaan ei uskaltanut sitä kyseenalaistaa. Sellainen johtajuus on jyväskyläläisessä kiekkoilussa hyvin poikkeuksellinen piirre», Palsola tietää.

Turo Teittinen kertoo, että Määttä oli jo C-juniori-ikäisenä pian A-junioreihin noustuaan kyseenalaistanut joukkueen kokeneempien pelaajien työmoraalin.

»Siellä oli luistettu joistakin alku- ja loppuverryttelyistä, ja Olli oli kysynyt, että onkos tämä nyt ihan oikein. Se kertoo luonteesta, että uskaltaa mennä sanomaan 3–5 vuotta vanhemmille, että tämä ei käy.»

»Mutta Olli ei sano tuollaista arvostellakseen eikä ylimielisesti. Hän pystyy teoillaan seisomaan sanojensa takana, ja sillä hän sai kunnioituksen aika pian», Teittinen sanoo.

Luonnetta siis riitti niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Palsola arvelee, että juuri tämä auttoi Määttää kehittymään pelitaidoiltaan ylivertaiseksi omanikäistensä joukossa.

»Junnuissa hänelle, kuten muillekin, tulee paljon virheitä. Olli ei koskaan jäänyt niihin kiinni, vaan heti seuraavassa vaihdossa sama rohkea peli jatkui. Hänellä oli rajaton itseluottamus ja käsittämättömän kova luonne alusta asti.»

Jo junioreissa Määtän urapolkua mietittiin JYPissä huolella. C-juniori-ikäisenä Määttä olisi helposti pystynyt pelaamaan B-junioreissa. Seurassa kuitenkin katsottiin Palsolan johdolla, että Määtän on parempi pelata C:n SM-sarjaa kuin B-nuorten divaria.

»Ajattelimme, että C:ssä hän saa kantaa joukkuetta, ottaa vastuuta ja pelata sellaista peliä kuin nuorten pitää pelata. Ja Olli kantoi vastuun, eikä se näyttänyt koskaan ahdistavan häntä. Se on aina ollut hänessä silmiinpistävää», Palsola sanoo.

Määttä sanoo nyt, että ratkaisu oli hänen kannaltaan erinomainen.

»Sain pelata paljon kiekon kanssa, eikä tarvinnut pelätä, että isompi ja vahvempi tulee ja jyrää alleen. Se kausi meni todella hyvin. Moni sanoi, että minun olisi pitänyt pelata B-junnuissa, mutta olen yhä sitä mieltä, että oman kehitykseni kannalta oli silloin parempi pelata koko vuosi C:ssä.»

Olli Määttä tuki heti olympiaturnauksen alussa rohkeasti hyökkäyksiä ja iski maalin kahdessa ensimmäisessä A-maaottelussaan.

VIUH, VIUH, VIUH. Kilpisen koulun liikuntasalissa sinkoilee erivärisiä ja -näköisiä palloja sinne tänne. Menossa on tunti, jonka voisi tulkita olevan sekoitus liikuntaa, äidinkieltä ja matematiikkaa. Liikunnanopettaja Sami Kalaja heittelee oppilaille palloja, joihin on kirjaillut kirjaimia ja numeroita. Oppilaiden tehtävä on mahdollisimman pian löytää ilmassa olevasta pallosta kirjain tai numero ja kertoa se opettajalle.

»Heitin pallon aluksi suoraan, myöhemmin kierteellä. Muistan, että Ollilla oli aluksi aikamoisia haasteita nähdä, mitä pallossa lukee. Mutta sitkeän harjoittelun tuloksena ysiluokalla sain heittää vaikka millaisen kierteen, ja hän kertoi silmänräpäyksessä, mikä kirjain siellä menee», Kalaja muistaa.

»Olli ei ollut mikään nopea oppija, mitä nykyään pidetäänkin etuna. Nykykäsitys on, että hyvä oppija on sellainen, joka on oppiakseen valmis tekemään työtä, minkä seurauksena oppiminen on syvää ja pysyvää. Olli oli määrätietoinen ja ahkera työn tekijä, ja kun hän jonkin asian oppi, sen hän myös osasi eikä osaamisen taso enää heilahdellut.»

Määtän uran kannalta yksi onnekas sattuma oli, että Kalaja teki juuri hänen yläasteaikanaan väitöskirjaa liikuntataitojen opettamisesta ja oppimisesta. Kalaja oli erityisen innostunut edellä mainitun kaltaisesta havaintomotorisesta harjoittelusta. Selkokielellä kyse on suunnilleen siitä, että mahdollisimman nopean havainnon jälkeen on tehtävä nopea päätös seuraavasta toiminnasta ja saada kroppa myös toimimaan nopeasti.

 Oleellista on löytää tilanteesta nopeasti oleellinen informaatio. Mitä nopeammin sen löytää, sitä vähemmän on kiire.

»Tätä voi ajatella joukkuepelien näkökulmasta niin, että vaikka et olisi huipputaitava jossakin suorituksessa, kun sinulla on riittävän laaja perusta ja liikevalikoima, löydät jokaiseen tilanteeseen tarkoituksenmukaisen ratkaisun. Oleellista on löytää tilanteesta nopeasti oleellinen informaatio. Mitä nopeammin sen löytää, sitä vähemmän on kiire», Kalaja selittää.

Juuri tämänkaltaisilla ominaisuuksilla Määttä nykyään erottuu jopa muiden huippupelaajien joukossa. Hän ei ole tänä päivänäkään kovin nopea luistimilla, ei erityisen vahvakaan, mutta hän osaa lukea peliä tarkasti ja salamannopeasti ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Yläasteen liikuntatuntien ohjelmaan kuului paljon muitakin motoriikkaa kehittäviä harjoitteita.

»Harjoittelimme liiketajua ja tasapainoa. Siinä ajateltiin enemmän yksilön taito-ominaisuuksia kuin kunkin omaa lajia. Olli myös harrasti monipuolisesti monia muita lajeja. Ehkä tämä kaikki saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että hänestä on tullut noin hyvä», Kalaja pohtii.

Määttä ilmeisesti oivalsi Kalajan harjoitteiden hyödyllisyyden, sillä hän alkoi mieluummin jäädä motoriikkaa kehittäneille tunneille kuin lähteä tarjolla olleisiin jääharjoituksiin.

»Se oli ihan poikkeuksellista. Vielä yläasteelle tullessaan Ollilla oli perusjääkiekkoilijamainen hiukan vähättelevä suhtautuminen koululiikuntaan. Sitten hän kävi jossakin jääkiekkoliiton leirillä Vierumäellä, jossa oli tehty samoja motoriikkaharjoitteita. Olli tuli takaisin silmät loistaen ja sanoi, että siellä tehtiin niitä sinun juttujasi. Sen jälkeen Olli oli susilauman johtaja ja ilmoitti kaikille muillekin, että nämä ovat hyviä juttuja», Kalaja naurahtaa.

KESÄLLÄ 2011 Olli Määttä oli ison valinnan edessä.

Hän täytti loppukesällä vasta 17 vuotta, mutta oli pelannut valtaosan päättyneestä kaudesta Mestiksessä D Teamissa sekä edustanut Suomea vuodenvaihteessa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Kauden tärkein tapahtuma oli kuitenkin keväällä Saksassa pelatut 18-vuotiaiden MM-turnaus. Ne kisat vilisevät aina NHL-seurojen pelaajatarkkailijoita, mutta paikalla oli myös muita merkittäviä jääkiekkoihmisiä, mikä koitui Määtän onneksi.

»Olin katsomassa niitä kisoja. Olli oli siellä erittäin hyvä, vaikka oli vasta alaikäinen. Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Raimo Helminen kehui jo silloin Ollin työmoraalia», sanoo Kanadan OHL-junioriliigan London Knightsin päävalmentaja ja osaomistaja Dale Hunter.

Hunter omistaa Knightsin yhdessä veljensä Markin kanssa. London on OHL:n mahtiseura, jonka 9000 hengen halli on loppuunmyyty lähes jokaisessa ottelussa.

»Me treidasimme itsemme OHL:n varaustilaisuuden ykkösvuorolle saadaksemme Ollin», Hunter paljastaa.

Yli 1400 NHL-ottelua urallaan tahkonnut London Knightsin päävalmentaja Dale Hunter ylistää Olli Määtän pelivaistoja.

Olli Määttä sanoo kuulleensa mahdollisuudesta lähteä OHL:ään jo noin yhdeksän kuukautta ennen draftia.

»Ensin ajattelin, että en todellakaan lähde. Mutta juttelin siitä monien kanssa aika paljon ja mietin kauan. Sitten vaan tuli halu lähteä.»

»Kanada on kiekkohullu maa, ja kaikki sanoivat, että se olisi myös elämänkokemuksena ihan uskomaton. Saisi oppia kieltä ja elää toisenlaisessa kulttuurissa», Määttä muistelee puntarointiaan OHL:n ja Suomen välillä.

Sen koommin kumpikaan, Hunter tai Määttä, ei ole päätöksiään katunut.

»Ne vuodet olivat elämäni parasta aikaa. En olisi voinut päätyä parempaan paikkaan. Olimme kaksi kertaa Kanadan junioriliigojen lopputurnauksessa Memorial Cupissa. Sain aivan uskomattomia kokemuksia», Määttä hehkuttaa.

 Ne vuodet olivat elämäni parasta aikaa. En olisi voinut päätyä parempaan paikkaan.

Määttä asui Londonissa sijaisperheessä, jonka toinen poika pelasi amerikkalaista jalkapalloa ja toinen jääkiekkoa joukkueessa, jota perheen isä valmensi. Olli alkoi kutsua perheen poikia veljikseen ja koko perhettä »toiseksi kodikseen».

Dale Hunter puhuu 20 kauden, 1407 runkosarjaottelun, 1020 tehopisteen ja 3565 jäähyminuutin NHL-kokemuksella, joten seuraavat kehut kannattaa lukea asiaankuuluvalla hartaudella.

»Kaikki puheet Ollin työmoraalista ja etiikasta pitivät paikkansa. Hän teki aivan älyttömästi töitä jäällä ja sen ulkopuolella. Välillä häntä piti jopa toppuutella.»

»Hän on ihmisenä erittäin karismaattinen. Siinä hymyssä on karismaa... Ja hän hymyilee koko ajan. Hän on myös erittäin aikuismainen ja voittajatyyppi. Olli on koko ajan valmis tekemään ihan niin paljon töitä joukkueen eteen kuin vaaditaan. Sellaisesta työmoraalista olemme Markin kanssa todella ylpeitä», Hunter ylistää.

Hunterin mukaan Määttä olisi ollut Knightsin kapteeni, jos hän olisi tällä kaudella joutunut palaamaan NHL:stä OHL:ään. Se on Kanadan juniorisarjoissa eurooppalaisille aivan poikkeuksellinen kunnianosoitus.

Hunter ylistää Määtän pelivaistoja.

»Ne ovat aivan erinomaiset. Siksi en ole yhtään yllättynyt, että hän pelaa Pittsburghissa jopa ylivoimaa. Vaistojensa ansiosta hän on aina pystynyt sopeutumaan mihin tahansa ympäristöön», Hunter näkee.

»Meillä ollessaan hän kehittyi eniten kiekollisessa pelissä. Se tapahtui oikeastaan aika äkkiä. Ensimmäisen kauden keväällä hän alkoi yhtäkkiä tehdä paljon pisteitä, ja pudotuspeleissä ja Memorial Cupissa hän oli jo erinomainen. Ja silloinkin hän oli vasta 17-vuotias.»

Olli Määttä taisteli kiekosta Montrealin Travis Moenin kanssa tammikuussa.

NYT OLLI MÄÄTTÄ on 19-vuotias, ja monien asiantuntijoiden mukaan jo tällä hetkellä paras suomalainen puolustaja.

Hän on pelannut NHL:ssä tulokaskaudellaan 57 ottelua, tehnyt kuusi maalia ja syöttänyt 17 osumaa. Kaiken lisäksi rookie-pakki on tehotilastossa 12 maalia plussalla. Hän kerää kehuja sieltä, täältä ja tuolta, eikä suotta.

»On paljon pelaajia, jotka eivät vaan näe tilanteita. Pelaat itsesi vapaaksi, mutta syöttöä ei tule. Olli näkee, pystyy reagoimaan ja hahmottamaan, kuka on missäkin», joukkuetoveri Jussi Jokinen kertoo.

Mikko Palsola hakee vertauksen Määtän pelinhahmotuskyvylle jalkapallosta.

»Barcelonan Andrés Iniestasta sanotaan, että jos peli vihelletään poikki, hän pystyy hetkessä kertomaan jokaisen pelaajan nimen ja missä kukin on. Ollilla on samantapainen kyky.»

Määttä itse sanoo vain, että yrittää pelata helposti.

»Suurin vahvuuteni on, että minua ei näy kentällä, kun pelaan. On tilanteita, että voisi ohittaa vastustajan luistelemalla, mutta siltikin on parempi valita helppo syöttö. Iso osa pakin pelaamista on tehdä pakkikaverin peli helpommaksi antamalla helppoja syöttöjä», Määttä järkeilee.

»Aina pelin alussa yritän pelata mahdollisimman helposti, saada sitä kautta onnistumisia ja itseluottamusta, tehdä vähän kerrallaan pikkuisen vaikeampia ratkaisuja ja yrittää saada positiivisten onnistumisten lumipalloilmiön päälle.»

 Kaikki puheet Ollin työmoraalista ja etiikasta pitivät paikkansa.

Hän tietää puutteensa luistelussa sekä fysiikassa ja vähättelee myös laukaustaan. Vaikka Määtän laukaus ei olekaan maailman kovin, hänellä on kyky laukoa fiksusti. Hänen laukauksillaan on hyvin usein mahdollisuus mennä maaliin tai päätyä ainakin irtokiekoiksi maalin eteen. Hyvin harvoin hänen laukauksensa pysähtyy ensimmäisen vastustajan polvisuojiin.

»Ollilla on pienestä asti ollut kyky pelata koko ajan katse ylhäällä. Silloin laukauksetkin menevät usein perille asti. Hän pystyy hetkessä katsomaan laukaisukulman ja ennakoimaan, mitä laukauksesta seuraa», Turo Teittinen tietää.

Jussi Jokisen mukaan Määttä on hyvin nopeasti ansainnut Penguinsissa kunnioituksen – milläpä muulla kuin työnteollaan ja käytöksellään.

»Kaikesta näkee, että Ollilla on todella hyvä kotikasvatus. Kopissa Olli on vielä aika hiljainen ja kunnioittaa muita. Eikä pyöri joka päivä hierontapöydällä, kuten jotkut muut tulokkaat.»

Olli Määttä kamppaili Kanadan Corey Perryn kanssa olympiakisojen alkusarjassa.

VIIME VIIKON torstaina Määttä otti jälleen yhden ison harppauksen urallaan. Hän pelasi uransa ensimmäisen A-maaottelun – ja heti kovimmassa mahdollisessa turnauksessa, olympiakisoissa.

Tähän asti Määttä on saanut olla hieman piilossa suomalaisten kaikkitietäviltä jääkiekkokatseilta. Hän ei ole pelannut yhtään SM-liigaottelua, mutta nyt hän hyppäsi kerralla suurimpien luuppien alle.

»En halua ajatella paineita liikaa, mutta nythän sinä laitoit minut ajattelemaan niitä... On selvää, että olympialaisia katsovat muutkin kuin jääkiekkofanit, mutta en halua ottaa siitä mitään stressiä. Haluan vain pelata omaa peliäni ja tehdä parhaani, meni se sitten hyvin tai huonosti.»

Isä Jari Määttä sanoo suoraan, että häntä pojan urakehityksen vauhti on meinannut hieman huimata.

»Onhan se ollut uskomatonta, miten isoilla loikilla Olli on mennyt. Minut ainakin on yllättänyt, miten nopeasti kaikki on tapahtunut. Ollista itsestään en tiedä», isä puntaroi.

Myös junioriluotsi Ari-Pekka Räisänen pyörittelee päätään entisen suojattinsa kehitystä hämmästellessään.

»Tuntuu ihan käsittämättömältä, asiaa on vähän vaikea ymmärtää. Olen tosi ylpeä ja iloinen, että Olli on päässyt tuonne asti ja että olen saanut tehdä töitä tuollaisen pojan kanssa.»

»Siihen, että tuonne asti pääsee, tarvitaan jokin lahja. Ainakin lahja tehdä töitä ja olla nöyrä. Ehkä Olli on jonkinlainen tähtitarina siitä, että hän on uskonut unelmaansa, mennyt rohkeasti sitä kohti ja tehnyt matkalla oikeita valintoja», Räisänen syventyy pohtimaan.

 Onhan se ollut uskomatonta, miten isoilla loikilla Olli on mennyt.

Kun olympiaturnaus Sotshissa alkoi, Olli Määttä oli heti niin ollimäättä. Ensimmäisessä maajoukkuevaihdossaan Määttä oli itseään 20 vuotta vanhemman pakkiparinsa Sami Salon sekä konkarisentteri Olli Jokisen kanssa melko lailla kuutamolla, ja Itävalta teki maalin. Ennen avauserän puoliväliä itävaltalaispelaajan suupaisu ohjautui Määtän luistimesta Suomen maaliin. Hän ehti vielä päästää Itävallan pelaajan ampumaan liian vapaasti ja antaa alivoimalla aivan luokattoman syötön ennen kuin räjähti.

Määttä ampui Leijona-debyytissään Suomen johtoon käytännössä täydellisellä siniviivalaukauksella. Hän sai kiekon viivalle Olli Jokiselta, odotti ratkaisevan sekunnin kymmenyksen löytääkseen oikean väylän ja laukoi kolmen edessä eri suuntiin liikkuvan pelaajan polvisuojia hipoen grogilasin korkuisen kudin aivan Itävallan maalin tolpan juureen.

Pienempiä ja suurempia virheitä, joista välittämättä sama rohkea peli jatkui heti seuraavassa vaihdossa – meni se sitten hyvin tai huonosti.

»Tuo on sitä käsittämätöntä kyseisen nuoren miehen vahvuutta. Ehkä juuri siksi Olli on nyt siellä», Mikko Palsola sanoo.

Turnauksen edetessä Määttä alkoi pelata omassa päädyssä koko ajan vakuuttavammin järkevän sijoittumisensa ansiosta, otti koko ajan lisää vastuuta myös kiekollisessa pelissä ja tuki todella aktiivisesti hyökkäyksiä aina tilanteen salliessa – ja johti Suomen sisäistä pistepörssiä alkusarjan jälkeen tehoilla 2+2!

Bolshoi-areenan lehtereillä pojan ensimmäisille maajoukkuemaaleille hurrasi myös Tiina-äiti. Jokainen NHL-pelaaja sai nimetä yhden henkilön, jonka matkan olympiakisoihin kustantaa NHL:n pelaajayhdistys. Määttä otti mukaan äitinsä, joka juniorivuosina kulki Ollin joukkueen mukana lähes kaikilla pelimatkoilla ja on ollut auttamassa poikaansa myös Pittsburghissa.

»Ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa. Äiti hinkui mukaan, vaikka sanoin, ettei ole pakko lähteä; että pärjään siellä jo yksinkin.»

Urheilusanomat 8/2014

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?