Näkökulma: Pikkuleijonilla kultainen sauma

Julkaistu:

Pikkuleijonien torstain upea voitto Kanadasta luo kovia menestysodotuksia Venäjällä vuodenvaihteessa pelattaviin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin.
Suomi päihitti torstaina hienon esityksen jälkeen kivikovan Kanadan tähtisikermän 3-2. Kanada-voiton arvoa nostaa entisestään se, että vastassa oli NHL:n työsulusta johtuen lähestulkoon paras mahdollinen ryhmä. Ainoastaan pelikiellossa ollut Jonathan Huberdeau ja loukkaantunut Ryan Murray olivat Kanadalta sivussa.

Tähtiä Kanadan joukkueessa kuitenkin vilisi, suurimpana heistä Edmonton Oilersin ykkösvaraus ja -sentteri Ryan Nugent-Hopkins. Suomi onnistui kuitenkin pitämään heti NHL-tulokaskaudellaan 52 pistettä tehneen kanadalaistähden pihdeissä.

Kertaalleen RNH kuitenkin sai riittävästi tilaa ja Suomen maalin verkko heilukin sen jälkeen oivaltavasta syötöstä. Nugent-Hopkins oli selvästi suomalaisten erityiskohteena alusta asti, ja kun Tikin sanoin ”koko ilta tulee” (katso video), niin lopulta RNH:n kuppi meni nurin ja kapteenin huitomisjäähy kaksi minuuttia ennen loppua ratkaisi pelin lopullisesti Suomelle. Pimentoon jäi myös Kanadan superlupaus Nathan MacKinnon, joka kamppailee tulevan kesän NHL:n ykkösvarauksesta Aleksander Barkovin kanssa.

Voitto Kanadasta oli Suomelle historiallinen, sillä alle 20-vuotiaiden maajoukkue voitti kanukit ensimmäisen kerran lähes 11 vuoteen. Suomen edellinen voitto Kanadasta alle 20-vuotiassa on niinkin kaukaa kuin joulukuulta 2001, jolloin voiton takuumiehinä toimivat tutut nimet Mikko Koivu, Tuomo Ruutu, Jarkko Immonen ja Jussi Jokinen. Leijonat.fi -sivuston raportti edellisestä Kanada-voitosta.

Voittoja Kanadasta ei ole Pikkuleijonille viime vuosina tullut, mutta eipä ole tullut menestystä muutenkaan nuorten MM-kisoissa. Suomella on ollut viime vuosina pelaajatuotannon kanssa ongelmia, mikä on vääjäämättä heijastunut menestykseen myös nuorten MM-kisoissa. Suomen edellisestä MM-mitalista alle 20-vuotiaissa on kulunut jo seitsemän pitkää vuotta, kun Tuukka Rask torjui Suomen ilmiömäisillä otteillaan pronssille 2006.

Oi Armia


Suomella on kuitenkin viimein sitten Koivun, Ruudun ja kumppaneiden heittää kaukaloon maailmanluokan lupauksia isolla joukolla. Viime vuonna Mikael Granlund jäi lopulta turhan yksin, jotta joukkue olisi yltänyt mitaleille asti.

Nyt joukkueesta löytyy kuitenkin ratkaisijoita laajalta rintamalta: Joel Armia, Markus Granlund, Miikka Salomäki, Teuvo Teräväinen, Aleksander Barkov ja Miro Aaltonen ovat jo kaikki alle parikymppisenä avainpelaajia miesten SM-liigassa. Hyökkäyksen tasosta kertoo, että Bluesissa tällä kaudella 18 pistettä nakuttanut Juuso Ikonen ei mahtunut joukkueeseen.

Erityisesti Armia suorastaan paikoitellen dominoi kaukaloa Kanadaa vastaan ja piti kanadalaispakkeja välillä täysin pilkkanaan. Armia jätti tässä pelissä ikätoveri Nugent-Hopkinsin varjoonsa huimilla yksilösuorituksillaan.

Armia on suomalaisittain täysin poikkeuksellinen hyökkääjä. Iso, vahva, taitava ja ennen kaikkea maalintekoa rakastava hyökkääjä. Tuleeko monta vastaava suomalaishyökkääjä mieleen?

Armian pelissä on kuitenkin valitettavasti kolikon kääntöpuoli, nimittäin armoton maalitekijä on toisinaan uskomattoman ylimielinen ja laiska. Valitettavan hyvänä esimerkkinä Kanada-pelin päätössekunnit, kun Suomi johtaa maalilla ja pelaa kahden miehen ylivoimalla. Mitä tekee Armia?

Kaukaloiden taiturihan lähtee vielä kynäämään kanadalaispakkia sinisen päällä, kun kellossa on jäljellä 15 sekuntia. Seurauksena kiekonmenetys, nopea vastahyökkäys ja Kanadalle vielä vaarallinen maalipaikka päätössekunneille. Tällä kertaa Suomi säästyi takaiskulta, mutta vastaavanlaiseen kurittomuuteen ei ole yksinkertaisesti varaa ratkaisupeleissä. Rohkea saa olla, mutta uhkarohkeus ja tyhmyys ovatkin sitten aivan eri asia.  

Suomen hyökkäys on kokonaisuudessaan varsin pienikokoinen, mutta sitäkin nopeampi ja taitavampi, mikä sopii mainiosti ison kaukalon peliin.

Puolustuksessa liigapakit Rasmus Ristolainen ja Ville Pokka sekä OHL:ssä loistava Olli Määttä olivat jo vuosi sitten mukana ja ovat nyt entistä valmiimpia. Kärkipakkien lisäksi puolustuksesta löytyy tällä kertaa muutenkin mukavasti kokoa, fyysisyyttä ja kiekkovarmuutta.

Suurin kysymysmerkki liittyykin tällä kertaa Suomen maalivahtipeliin.
Joonas Korpisalo, Janne Juvonen ja Eetu Laurikainen ovat potentiaalisia veskareita, mutta taso tosipeleissä on vielä todistamatta. Aina tärkeä maalivahtipeli korostuu entisestään nuorten kisoissa.

Rask johdatti vuonna 2006 Suomen mitalipeleihin käytännössä yksinään torjuttuaan puolivälierässä Ruotsia vastaan nollapelissä käsittämättömät 53 kertaa.

Ihan samanlaiseen urotekoon Pikkuleijonien maalivahdin ei tarvitse tällä kertaa pystyä, sillä pelaajamateriaali on parempi. Mutta Suomi tulee tarvitsemaan menestyäkseen hyvää maalivahtipeliä.

Suoraan mitalipeleihin


Nuorten kisoja ovat viime vuosina hallinneet Kanada, Ruotsi, USA ja Venäjä, jotka kuuluvat tälläkin kertaa suurimpiin ennakkosuosikkeihin. Suomi on kuitenkin kuronut tämän nelikon etumatkan kiinni ja lähtee tämän vuoden kisoihin samalta viivalta kärkinelikon kanssa.

Alkulohkotkin ovat tällä kertaa Suomelle suotuisat, sillä neljästä muusta suurmaasta Suomen kanssa samassa A-lohkossa pelaa ainoastaan Ruotsi. Suomen lohkon muut maat ovat Latvia, Tshekki ja Sveitsi, joiden pitäisi olla Pikkuleijonille kevyttä alkupalaa ennen uudenvuodenaattona pelattavaa lohkon päätöspeliä Ruotsia vastaan.   

Ruotsi-pelissä onkin todennäköisesti paljon pelissä, sillä nuorten MM-kisoissa lohkovoittajat pääsevät suoraan välieriin, kun lohkokakkoset ja –kolmoset pelaavat ristiin puolivälierät. Häviäjälle vastaan puolivälierän kuolemankamppailuun tulee siis B-lohkosta todennäköisesti joku kolmikosta Kanada, USA tai Venäjä, ellei Slovakia tai Saksa onnistu tekemään lohkossa todellista jättipaukkua.

Kovat vastustajat


Suorasta välieräpaikasta Suomen kanssa taisteleva Ruotsi on nuorten hallitseva mestari, kun länsinaapurien 30 vuoden kuiva kausi alle 20-vuotiaiden tasolla päättyi vuosi sitten. Ruotsi koki kuitenkin kovan takaiskun, kun mestaruuden jatkoajalla ratkaissut Mika Zibanejad ei päässyt kisoihin ja kärkipakit Jonas Brodin ja Oscar Klefbom ovat loukkaantuneena. Suomalaistaustainen Zibanejad  ei saanut NHL-seura Ottawa Senatorsilta lupaa osallistua kisoihin, vaan joutui jäämään AHL:ään.

Ruotsilta on siis käytännössä kolme parasta pelaajaa poissa, mutta sinikeltaisten ryhmästä löytyy silti tuttuun tapaan väkivahvoja taitureita. Hyökkääjistä Filip Forsberg, Rickard Rakell ja Sebastian Collberg olivat jo viime vuonna mukana ja ovat nyt avainroolissa. Puolustuksen johtohahmo on Anaheimin ykköskierroksen varaus Hampus Lindholm.

Kanada on Suomi-tappiosta huolimatta yhä kisojen suurin ennakkosuosikki. Nimimiehiä on pilvin ja pimein, mistä kertoo peräti kymmenen ykköskierroksen NHL-varausta. Suomi kuitenkin todisti, että Kanada on tähdistään huolimatta täysin lyötävissä, varsinkin isossa kaukalossa. Kanadan edellisestä alle 20-vuotiaiden kullasta on jo neljä vuotta aikaa, mikä on aikamoinen kriisinaihe jääkiekon synnyinseuduilla, jossa nuorten kisat ovat huomattavasti miesten kisoja isompi asia.

Valtavat menestyspaineet kohdistuvat erityisesti maalivahtipeliin, joka on ollut Kanadan ongelma viime vuosina. Eikä Malcolm ”P.K:n veli” Subban vakuuttanut tolppien välissä Suomea vastaan.

Kotiyleisön edessä pelaavalla Venäjällä on jälleen kerran kisojen taitavin joukkue Nail Jakupovin ja Mihail Grigorenkon johdolla, mutta Venäjän isoin kompastuskivi on tuttuun tapaan joukkuepeli tai paremminkin sen puute. Maalivahtipelin pitäisi olla Andrei Vasilevskin myötä huippuluokkaa.

USA:n viime vuoden kisat päättyivät täydelliseen katastrofiin, kun joukkue joutui karsintasarjaan. Iso luuta on kuitenkin lakaissut, sillä viime vuoden joukkueesta ei ole enää mukana kuin maalivahti John Gibson, puolustaja Jacob Trouba ja hyökkääjä J.T. Miller, jotka ovat nyt isossa roolissa.

Erityisen mielenkiintoinen nimi USA:n joukkueessa on puolustaja Seth Jones, joka kuulu Barkovin ja MacKinnonin kanssa samaan kategoriaan NHL:n tulevasta ykkösvarauksesta puhuttaessa. Jonesin isä Popeye Jones pelasi koripalloliiga NBA:ssa yli 500 NBA-ottelua, mutta poika valitsi lajikseen jääkiekon. 

Tuli vastaan kuitenkin kuka tahansa, Suomella on tällä kertaa täydet mahdollisuudet menestykseen. Tämä Pikkuleijonien joukkue voi tulla vuodenvaihteen jälkeen kotiin arvometallia kaulassa. Pitkästä aikaa.

Suomen nuorten edellisestä maailmanmestaruudesta tulee nimittäin kuluneeksi 15 vuotta. MM-finaali kotiyleisön edessä Venäjää vastaan ratkesi, kun Olli Jokisen laukoma kiekko kimposi Niklas Hagmanin takapuolesta jatkoajalla maaliin. Katso mestaruusmaali tästä.  Pikkuleijonien kultajoukkueessa pelasi muuten tuolloin muuan Tomek Valtonen, joka toimii nyt joukkueen apuvalmentajana.   

Suomi pelaa Helsingin jäähallissa lauantaina kello 13 alkaen USA:ta vastaan viimeisen harjoitusottelun ennen tapaninpäivänä alkavia MM-kisoja.  

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt