Jääkiekko

Pelin henki: Onko Pavel Rosa filmaaja?

Julkaistu:

Pelin henki -palstalla NHL-seura Nashville Predatorsin kykyjenetsijä Janne Kekäläinen ja IS:n toimittaja Petteri Linnavalli keskustelevat urheilusta suoraan ja mielipiteitä säästelemättä.



Linnavalli: Pavel Rosa sai mielestäni vähän epäreilua kohtelua Espoossa tiistaina. Satuitko näkemään tapauksen?

Kekäläinen: En nähnyt, koska olin katsomassa A-juniorien finaalisarjan ensimmäistä peliä samaan aikaan. Mutta luin siitä kyllä.

Linnavalli: Bluesin Joonas Rönnberg ajeli Rosan kylmäksi keskialueella ja sai kolttosestaan pelirangaistuksen. Se oli mielestäni ihan oikea tuomio. Kova vauhti, vastustaja selin ja tarkoitus oli vahingoittaa. Ja kun taklattava loukkaantuu rikkeen seurauksena, sääntöjen mukaan siitä tulee pelirangaistus.

Kekäläinen: Eikö kohu syntynyt siitä, että katsojat olettivat Rosan loukkaantuneen, mutta hän palasikin toisessa erässä kaukaloon?

Linnavalli: Kyllä ja vihellyskonsertti oli sen mukainen. Epäreilua oli mielestäni se, että totta kai Rosaa sattui ihan hemmetin paljon, kun satakiloinen Rönnberg ajaa puun takaa kahtasataa päälle. Se, että jätkä palaa 20 minuutin kuluttua kaukaloon, ei tee hänestä filmaajaa, vaikka tshekki onkin.

Kekäläinen: Niin. Jos pelaajaa sattuu ja hän on vähän aikaa pelikyvytön, niin eikö sitten saisi enää palata kaukaloon, kun kipu hellittää. Kaikki tietävät, että kun jotain sattuu, niin kova kipu kestää vain jonkin aikaa, jos kyseessä on kolhu ja mitään ei ole murtunut. Se tuntuu järjettömältä, että rikkoneen joukkueen pelaajat ja ennen kaikkea valmentajat vinkuvat, jos rikottu pelaaja palaa jäälle samassa ottelussa. Mutta samaan aikaan ilmapiiri jokaisen joukkueen sisällä ja etenkin valmentajan arvomaailmassa on se, että pelata pitää vaikka pää kainalossa.

Linnavalli: Tuo on juuri sitä, että asiat nähdään aina juuri niin kuin itselle sopii. Se koskee myös intohimoisia faneja. Äsken loukkaantunut oman joukkueen pelaaja on sankari palatessaan kaukaloon kivusta huolimatta, mutta vastustaja on filmaava lurjus.

Kekäläinen: Filmaamisesta puheen ollen, se ei ole mielestäni enää oleellinen asia jääkiekossa. Säännöt ovat muuttuneet niin, että pienestäkin koukusta voi saada jäähyn.

Linnavalli: Millaista oli silloin kun sinä vielä pelasit?

Kekäläinen: Niin, siis viime vuosituhannella. Orastava ylivoimahyökkäys tyrehtyi järjestään siihen, että perässä ollut vastustaja pysäytti vauhdin koukkaamalla mahasta. Silloinhan ei kaadu, eikä päivänselvästä koukkaamisesta tullut jäähyä, jos ei kaatunut. Myönnän, että tuli autettua jokunen kerta kaatumista, mutta en todellakaan ollut pahimmasta päästä.

Linnavalli: Joo, sinulla näyttääkin olevan sädekehä pääsi yllä. Mutta eihän siinä mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Jos ei kaadu, ei tule jäähyä, vaikka rike on ilmiselvä.

Kekäläinen: Mutta nykyään asia on toisin. Ei tarvitse kaatua, jotta jäähy tulee. Siksi filmaaminen ei ole mielestäni iso ongelma nykykiekossa.

Linnavalli: Ongelma onkin siinä, että loukkaantuminen poikii aina pelirangaistuksen. Syntyy houkutus käyttää sitä hyväksi ja niin pudotuspeleissä usein tehdäänkin. Tämähän tarkoittaa, että rangaistaan seurauksesta eikä teosta.

Kekäläinen: Sitä en ole koskaan voinut ymmärtää. Totta kai vauhdin lisääntyessä raja on pakko vetää johonkin, mutta puhtaista taklauksista ei pitäisi rangaista. Jos taklattavalla pelaajalla on pää alhaalla ja taklaajan olkapää osuu leuankärkeen, niin siinä ei ole rangaistavaa. Sellaista vain sattuu. Jääkiekon viehätys on siinä, että se on kova peli.

Linnavalli: Juhani Tamminen sanoi jokin aika sitten vielä sopivamman adjektiivin, kun törmättiin hallin käytävällä. Tami sanoi, että jääkiekko on suosittua, koska se on rosoinen peli. Mutta sinä haluaisit siis tehdä selvän eron päähän kohdistuviin ja päähän osuviin taklauksiin?

Kekäläinen: No ainakin haluaisin, että tämä hysteria loppuisi. Nykyään tuomarien toiminta on hätävarjelun liioittelua. Kaikesta, mikä muistuttaa vähänkin päähän tai selkään kohdistunutta taklausta, annettaan maksimikakku.

Linnavalli: Siis etenkin, jos joku helsinkiläisjoukkueiden pelaaja tekee niin (sori, maalaiset).

Kekäläinen: No just. Suomessa kun keksitään jokin teema, niin se viedään äärimmäisyyksiin. En missään tapauksessa vähättele päävammojen vaarallisuutta, mutta pelin kokonaisuus alkaa kohta kärsiä tästä hätävarjelun liioittelusta. Pohjois-Amerikassa on alettu karsia kovalla kädellä päähän kohdistuneita taklauksia. Mutta niitä ei kitketä pois sellaisella hysterialla kuin täällä. Tuomarit säilyttävät aina malttinsa ja tuomitsevat tilanteen eivätkä seurauksen perusteella.

Linnavalli: Täällä annetaan mieluummin liikaa kuin liian vähän kakkua. Ei sen niin pitäisi mennä.