”Kukaan ei enää koskaan satuta minua”, Tarja sanoo.

”En anna hänen pilata loppuelämääni”

Tarja suostui ottamaan tutun miehen luokseen yöksi. Tämä käytti tilannetta törkeästi hyväksi ja raiskasi. Tarja ei halua vaieta kokemastaan, koska hän haluaa tehdä selväksi, ettei seksuaalirikoksen uhrilla ole mitään syytä häpeään.


21.11. 19:35

Sänky. Se ei enää ikinä tule olemaan samalla paikalla kuin sinä yönä, jolloin Tarja raiskattiin omassa vuoteessaan.

Ensin Tarja ei pystynyt edes nukkumaan makuuhuoneessaan vaan sijasi vuoteensa olohuoneeseen.

Tarja joutui seksuaalirikoksen uhriksi viisi vuotta sitten omassa kodissaan, minne hän oli vasta muuttanut. Tekijä oli Tarjalle tuttu mies, jolle Tarja oli tarjonnut yösijan.

– Se mies hajotti minut, Tarja sanoo.

Tampereella asuva Tarja haluaa kertoa tarinansa rohkeasti omilla kasvoillaan.

– Raiskaus on minulle tapahtunut asia ja haluan, että minulla on kasvot. En halua esiintyä tunnistamattomana.

Perusteluihin sisältyy selkeä viesti:

– Raiskauksen uhri ei ole syyllinen eikä uhrin tarvitse hävetä. Haluan rohkaista omalla tarinallani myös muita raiskauksen uhreja hakemaan apua. Haluan kertoa heille toivosta. Raiskauksesta voi selvitä. Minä olen selvinnyt. Kukaan ei enää koskaan satuta minua, Tarja sanoo päättäväisesti.

Raiskauksen uhri ei ole syyllinen, eikä uhrin tarvitse hävetä.

Ensimmäiset kuukaudet teon jälkeen Tarja eli ”sumussa”. Hän muistaa joulunkin vain kuvien kautta.

Tarjan tarina on raiskausrikoksissa tavallinen, sillä suurin osa rikoksista tapahtuu asunnossa jollakin tavalla tuttujen ihmisten kesken. Vain pieni osa raiskausrikoksista on entuudestaan tuntemattomien tekemiä, niin sanottuja puskaraiskauksia.

Tarja maksoi hyväsydämisyydestään kovan hinnan.

– Ihminen, johon luotin pirstoi minut. Hän loukkasi pahimmalla mahdollisella tavalla minun koskemattomuuttani ja yksityisyyttäni. Olin silloin 25-vuotias, Tarja kertoo kotitalonsa kerhohuoneessa syksyn sateiden vihmoessa ulkona.

Silloinkin oli syksy. Tarja oli tullut laivalta, ja tuttu mies kyseli viestissä kuulumisia. Tarja kertoi laivalla olleen kivaa. Hän kysyi myös miehen kuulumisia. Mies kertoi Tarja mukaan, että hänellä oli henkilökohtainen kriisi meneillään.

– Olen ystävällinen ihminen, ja autan aina kaikkia. Olen sanonut kavereilleni, että minun luokseni saa tulla aina, oli kellonaika mikä tahansa. Kaikki kaverini tietävät sen. Niinpä tarjosin tällekin miehelle yösijaa. Hän kertoi olevansa baarissa. Jossakin vaiheessa yötä mies tuli luokseni, Tarja kertoo.

Hän oli pedannut miehelle sängyn olohuoneeseen, mutta sanoi, että hänenkin viereensä saa tulla nukkumaan, kun sänky oli leveä.

– Olin tehnyt jo aiemmin viesteissä selväksi, etten halua seksiä. Sanoin niin yölläkin.

Yön aikana mies kuitenkin raiskasi Tarjan tämän kielloista ja estelyistä huolimatta.

Teon jälkeen Tarjan siirtyi olohuoneeseen ja itki. Hän löysi Rikosuhri­päivystyksen sivut ja alkoi chattailla.

– Laitoin Googleen, mitä tehdään, kun raiskataan. Sieltä tuli Rikosuhri­päivystyksen sivut. Chattasin Rikuun. Sieltä kysyttiin, tarvitsenko apua nyt heti, että oliko väkivaltaa. Kerroin tilanteeni ja annoin yhteystietoni. Sieltä sanottiin, että Rikosuhri­päivystyksestä soitetaan huomenna, Tarja kertoo.

Jossakin vaiheessa hän nukahti ja heräsi oven kolahdukseen, kun mies lähti asunnosta.

Tapaus ei jäänyt pimeäksi, koska tekijä oli Tarjalle tuttu.

Rikosuhri­päivystyksestä Tarja sai ohjeet mennä Seri-tutkimuksiin. Seri-tutkimuksissa hänet haastateltiin, hänen kehonsa tutkittiin ja eri puolelta kehoa otettiin rikosnäytteitä.

– Minua pelotti ihan sairaasti, että näkyykö tuttuja, kun tutkimuspaikka oli akuuttivastaanoton aulassa. Totta kai näkyi kaveri, joka oli lapsensa kanssa ja kyseli, moi, mitä kuuluu. Onneksi minut vietiin sivummalle, ettei tarvinnut olla muiden kanssa samassa paikassa.

– Olin sokissa, mutta minut vastaanottanut hoitaja oli ihana. Tutkimukset tehneestä lääkäristä jäi kylmä vaikutelma. Ehkä hänellä oli vaan huono päivä. Kun pääsin kotiin, olin varmaan pari tuntia suihkussa ja pesin itseäni puhtaaksi. Tunsin itseni likaiseksi ja saastuneeksi ja itkin.

Myöhemmin Tarja meni tapaamaan Rikosuhri­päivystyksen vapaaehtoista työntekijää. Hän sai Rikosuhri­päivystyksestä tukihenkilön mukaansa, kun meni tekemään rikosilmoitusta. Hän on todella kiitollinen Rikosuhri­päivystyksen avusta.

Moni raiskauksen uhri pelkää rikosilmoituksen tekoa, poliisitutkintaa ja oikeudenkäyntiä. Tarjalle poliisin toiminnasta jäi kuitenkin hyvä mieli.

– Kyllä minuakin rikosilmoituksen teko pelotti, mutta tiesin, että teen oikein. Olen pitkään miettinyt, että minun olisi pitänyt kiittää vielä erikseen minua kuulustellutta poliisia. Hän tuntui ihan tavalliselta ihmiseltä eikä poliisilta, vaikka kuulustelun hoitikin jämptisti. Hän oli lämmin persoona ja tervehti minua siviilissäkin, kun satuimme bussiin yhtä aikaa ja kertoi, että muistutan hänen ystäväänsä, Tarja kertoo.

Hän oli varautunut pitkään prosessiin.

– Tuntui hirveän hyvältä, että poliisi kutsui miehen nopeasti kuulusteluihin. Siinä mielessä oli helpottavaa, että tekijä oli minulle tuttu. Jos tekijä olisi ollut tuntematon, rikos olisi voinut jäädä pimeäksi. Nyt tiesin, että asia etenee.

Kyllä minuakin rikosilmoituksen teko pelotti, mutta tiesin, että teen oikein.

Vertaistukiryhmä auttoi selviytymään.

Ensimmäiset kuukaudet teon jälkeen Tarja eli ”sumussa”. Hän kärsi univaikeuksista. Teko aiheutti akuutin stressireaktion ja posttraumaattista oirehdintaa.

– En oikein muista ensimmäisistä kuukausista mitään. Toimin kuin robotti. Muistan ainoastaan jouluaaton ja senkin oikeastaan vain kuvista. Minua ei kiinnostanut mikään eikä kukaan. Olin ahdistunut. Kävin psykologin luona juttelemassa. Alkuun oli unihäiriöitä. Kotona tarkistin monta kertaa, ovatko ovet varmasti lukossa.

Pitkän aikaa Tarja oli todella varautunut.

– Olen aina ollut sosiaalinen, höpsöttelevä ja hassu. Se puoli minusta katosi pitkäksi aikaa. Ei minulla luotto kaikkiin miehiin ole kadonnut, mutta valitsen todella tarkkaan, kenen seurassa haluan olla. En pitkään aikaan halunnut ketään lähelle enkä kestänyt kenenkään kosketusta, en edes kättelyä.

Tapahtumavuoden syksynä Tarja ei kestänyt kuulla mitään hyvääkään asiaa itsestään.

– Mikään hyvä ei mennyt perille. Tuntemattoman miehen kommentti hiuksistani seuraavana keväänä vasta herätti. Hän sanoi, että onpa kivat tupsut sulla. Ensimmäistä kertaa minua hymyilytti pitkään aikaan. Silloin tuntui, että elämä alkoi pikku hiljaa voittaa.

Ensimmäistä kertaa minua hymyilytti pitkään aikaan.

Synkimpinä hetkinä hän oli miettinyt jopa kuolemaa.

– Minä pääsin synkimmistä kuolema-ajatuksista irti, kun sisuunnuin ja ajattelin, että minun henkeäni se mies ei enää saa. Niin helpolla hän ei minusta pääse. En anna hänen pilata loppuelämääni.

Hän on kiitollinen ystäville, jotka ovat olleet tukena ja erityisesti lapsuudesta saakka tuntemalleen perhetutulle.

– Oikeastaan kaikki läheiset ja läheisimmät kaverit tietävät rikoksesta. Mummulle en koskaan kertonut. Hän oli minulle erityisen tärkeä ihminen. En halunnut kertoa hänelle, koska hän olisi hajonnut. Halusin suojella mummuani. Mummuni kuoli pari vuotta sitten. Kaipaan yhteisiä kävelyitä ja keskusteluja hänen kanssaan.

Vain yhden tutun kommentti järkytti.

– Kaikki muut olivat pahoillaan, mutta yksi miespuolinen tuttuni sanoi, että ihan oma vikasi, kun kutsuit miehen kotiisi. Se kommentti järkytti. Onneksi tapahtuneesta oli ehtinyt kulua jo aika paljon aikaa, joten kommentti ei mennyt kauheasti ihon alle.

Oikeudenkäynti oli noin puolen vuoden kuluttua tapahtuneesta.

– Jännitin kamalasti sitä aamua. Olin kuitenkin asianajajani kanssa käynyt tosi tarkasti läpi, mitä oikeudessa tulee tapahtumaan. Kerroin oikeastaan tapahtuneen tismalleen samalla tavalla kuin olin kuulusteluissa kertonut.

– Se tuntui tosi hyvältä, kun syyttäjä hiillosti tekijää ja kysyi häneltä enemmän kuin minulta. Kun kerroin värisellä äänellä tapahtumista ja sali kuunteli hiljaa ja minulla oli turvallinen olla. Sermi helpotti sitä, ettei minun tarvinnut olla katsekontaktissa tekijään.

Se kommentti järkytti.

Tarja haaveilee siitä, että vielä joskus saisi rakastaa täysillä, ja että hänellä olisi oma pieni perhe.

Jotkut tekijän vastaukset saivat Tarjan ”kiehumaan”. Mies kiisti syytteen ja väitti sukupuoliyhteyden tapahtuneen yhteisymmärryksessä. Mies kertoi luulleensa Tarjan ”kiusoitelleen” häntä. Oikeus ei uskonut miehen väitettä.

– Asianajajani oli varoittanut minua, ettei saa reagoida, vaikka kiukuttaisikin. Minua itketti, mutta siihen aikaan olin sellainen, että itkin yleensä itkuni vasta kotona.

Mies tuomittiin raiskauksesta vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

– Olihan se naurettava tuomio, mutta olin kuullut vertaistukiryhmässä muiden naisten tarinoita ja tiesin, että se olisi voinut olla huonompikin. Siinä mielessä olin ihan tyytyväinen.

– Aina kaikkia ei edes uskota. Tuntuu, että firman rahojen varastamisesta saa isomman tuomion kuin toisen ihmisen hajottamisesta.

Musiikki ja erityisesti laulujen lyriikat ovat aina olleet Tarjan tärkeitä. Hän imi voimaa teon jälkeen Suvi Teräsniskan ja Mikko Harjun lauluista.

Suvi Teräsniskan kappale Kaunis ja peloton ”kolahti täysin”.

– Siinä lauletaan, miten kaunis sä oot ja miten elämä sun silmissä virtaa, jos joku satuttaa et vaikene hiljaa. Minäkin päätin, etten vaikene.

Mikko Harjun albumin Sinä olet elämä yhdestä kappaleesta Hengitä tuli Tarjalle selviytymiskappale.

– Biisi sai aivan jäätävän merkityksen, kun kerroin Mikolle oikeudenkäynnistä Aitoon kirkastusjuhlilla fanitapaamisessa ja hän otti minut tiukkaan halaukseen ja kuiskasi korvaani ”hengitä, hengitä”. Se oli hetki, joka jäi sydämeen.

Kappaleen voimalauseen hän otti tatuoinniksi reiteensä. Siinä lukee: ”Hengitä, hengitä. Kaikki on hyvin tänään”.

Ja niin asiat tänään ovat, hyvin. Tarja työskentelee nuorten parissa ja pitää työstään.

– Jos yksikään raiskauksen kokenut saa minun tarinastani rohkeutta ja voimaa, tämä tarina on täyttänyt paikkansa. Jos joku tekee sinulle pahaa, tee rikosilmoitus ja uskalla hakea apua. Älä anna kenenkään toisen ihmisen pilata elämääsi. Minä selvisin, sinäkin selviät, Tarja sanoo.

Hänen loppu­elämänsä ei tosiaankaan ole pilalla, ja hänellä on unelmia niin omasta perheestä kuin muiden auttamisesta työelämässä.

– Haaveilen siitä, että saisin olla vielä joskus rakastettu sekä rakastaa täysiä! Että arjessa olisi joku, kuka kysyy ”mitä kuuluu?” Ja joku, kenet haluaisin esitellä koko maailmalle. Haaveilen myös siitä, että pystyisin olemaan paras kummitäti kummilapsilleni, sekä hyvä täti siskojeni lapsille, tuottaa hyviä lapsuusmuistoja ja olla turvallinen aikuinen, nyt 30-vuotias Tarja sanoo.

– Haaveilen, että saisin viettää nykyisessä työpaikassani mahdollisimman pitkään, ja että jokainen nuori tietäisi olevansa arvokas ja tärkeä juuri sellaisena kun on.

Ilta-Sanomat on nähnyt dokumentit, jotka tukevat haastateltavan kertomusta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?