Espoolaisessa talossa hoidetaan nuoria, jotka eivät osaa nukkua öisin – klo 22 tapahtuu jotain, mihin he eivät ole tottuneet

19-vuotiaan Annan vuorokausirytmi meni viime kesänä täysin sekaisin. Hän valvoi yöt, nukkui päivät ja heräsi vasta iltakahdeksalta.

5.10. 15:40

Kun muut nukkuivat, Anna valvoi.

Anna piirsi, askarteli ja pelasi konsoli- sekä tietokonepelejä. Pian kello näytti aamuyhdeksää. Muu perhe alkoi heräillä, Anna meni nukkumaan.

– Olen sellainen, että nukun mieluummin aamulla pitkään kuin herään aikaisin, 19-vuotias Anna kertoo.

Kesälomalla se on ihan ok, Anna tuumi. Mutta silloin se ei enää ole Annankaan mielestä ok, jos herää ja nousee sängystä vasta kahdeksan maissa illalla.

Ei etenkään, jos pitäisi palata opiskelemaan.

Noin joka viidennellä suomalaisnuorella on univaikeuksia, Nordisk välfärdsforskning – Nordic Welfare Research -aikakauslehdessä julkaistu tutkimus kertoi vuonna 2019. Uniongelmaisten nuorten määrä näyttää vain kasvavan. Tämä on ilmennyt myös Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) kouluterveys- ja koululaiskyselyistä.

Lasten ja nuorten uniongelmat voivat johtaa koulupoissaoloihin. Suomen Punaisen Ristin Espoon nuorten turvatalon johtaja Isto Onali kertoo, kuinka vuosina 2013–2014 sekä he että lastensuojelu havaitsivat uudenlaisen nuorten parissa ilmenevän ongelman: yhä useammalla nuorella alkoi olla satoja poissaolotunteja koulusta.

Nopeasti selvisi, että usean poissaolokierteessä olevan nuoren unirytmi oli päin honkia. Osaa hereillä pitää pelit, osaa puhelin, osaa ahdistus, osaa muut syyt.

– Moni valvoi yöt ja nukkui päivät, kun ei jaksanut lähteä kouluun, Onali kertoo.

Isto Onali (oik.) korostaa, että pelaaminen ja puhelimella oleminen tuovat nuorten maailman paljon hyviä asioita. Joillekin niistä voi kuitenkin muodistua ongelma. Kuvassa myös nuorten turvatalon koordinaattori Erik Bruun.

Nuorten vanhemmilla ei välttämättä ollut keinoja saada nuorten unirytmiä käännettyä. Eräs perhe oli yrittänyt ratkaista poikansa pelaamisesta johtuvaa uniongelmaa niin, että äiti irrotti modeemin seinästä ja nukkui se tyynynsä alla. Edes se ei auttanut.

Niinpä SPR:n nuorten turvatalot – joita sijaitsee Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella – lisäsivät palveluvalikoimaansa unirytmityksen. Se otettiin ensimmäisenä käyttöön Espoossa.

1–2 viikkoa kestävän unirytmityksen aikana nuori yöpyy turvatalolla ja harjoittelee nukkumaan öisin. Nuorimmat asiakkaat ovat 12-vuotiaita ja vanhimmat parikymppisiä, vaikka varsinaista yläikärajaa ei ole.

Myös Anna hakeutui unirytmitykseen saadakseen elämänsä raiteilleen.

Toisella asteella opiskeleva nuori nainen asuu vanhempiensa luona pienellä paikkakunnalla, jossa ei hänen mukaansa “ole oikein mitään tekemistä”.

Hänellä ei ollut mitään varsinaista syytä olla päivisin hereillä, koska kesätöitä ei löytynyt. Helteillä hän pysytteli mieluummin sisällä.

Sitä paitsi Anna yksinkertaisesti tykkää olla rauhassa omissa oloissaan. Se vaikutti sopivan myös hänen vanhemmilleen.

– En usko, että he kiinnittivät siihen ihmeemmin edes huomiota, Anna kertoo.

– Ei mua muutenkaan ihan hirveästi kotona näy. Touhuilen omia juttujani omassa huoneessa.

Joskus Anna heräsi siihen, kun alakerrasta huikattiin, että ruoka-aika tai kysyttiin, haluaako Anna jotain kaupasta.

– Mutta ne eivät olleet koskaan herättämiseen tarkoitettuja huikkauksia.

Loppukesästä todellisuus iski vasten kasvoja: koulu jatkuisi reilun parin viikon kuluttua. Koulupäivä alkaisi aiemmin kuin mihin aikaan hän oli kesällä tottunut menemään nukkumaan. Yhtälö ei yksinkertaisesti toimisi.

– Ajattelin, että unirytmi voisi olla hyvä saada käännettyä ennen koulun alkua, jotta sen kanssa ei tule ongelmia.

Anna etsi apua netistä ja löysi tietoa SPR:n turvatalojen unirytmitoiminnasta. Hän laittoi WhatsAppin kautta viestiä lähimpään turvataloon Turkuun, josta vastattiin pian. Lyhyen etänä järjestetyn keskustelutuokion jälkeen Annalle sanottiin, että hän voi tulla unirytmitykseen vaikka heti.

Anna alkoi pakata.

Nuorten turvatalon ovet ovat auki kaikille nuorille.

Miten unirytmitys käytännössä toimii?

Tärkein elementti lienee se, että rohkaistaan nuorta luovuttamaan elektroniset laitteet – puhelin, mahdolliset tabletit ja kannettavat tietokoneet – pois ennen noin kello 22 alkavaa hiljaisuutta. Tosin jos nuorella on yksikin hyvä syy, minkä vuoksi hänen pitää nukkua puhelimen kanssa, hän saa tehdä niin.

Toistaiseksi tällaista syytä ei ole tullut vastaan.

Jos vanhemmat haluavat keskellä yötä olla yhteydessä lapseensa, he voivat soittaa turvatalon puhelinnumeroon. Työntekijä on paikalla läpi yön.

Kun nuorella ei ole huoneessa mitään laitteita, hänellä ei todennäköisesti ole muuta tekemistä kuin nukkua.

– Ensimmäiset pari yötä hän saattaa nukkua vähän huonommin, mutta sitten uni alkaa kyllä tulla ja rytmi muotoutua, Onali kertoo.

Nuorten turvatalon yöpymishuoneet ovat pelkistettyjä, mutta siistejä.

Aamulla nuori herätetään sovittuna aikana kouluun, töihin tai sinne, missä hän päivänsä viettääkin. Päivisin tilapäinen majoitus on kiinni, vaikka muuten Nuorten turvatalolta on saatavissa myös päiväsaikaan apua nuorille ja perheille. Poistumista ennen on suunniteltu päivärytmi yhdessä nuoren kanssa ja mahdollisesti oltu vanhempiin yhteydessä.

– Nuoren unirytmitys voi tehdä hyvää myös vanhemmille, kun he tietävät, että nuori on turvallisessa paikassa ja hekin saavat levätä, Onali sanoo.

Illan tullen nuori palaa turvatalolle ja käy henkilökunnan kanssa päivää ja tilannettaan läpi. Henkilökunta on tarvittaessa apuna esimerkiksi läksyjen kanssa.

Espoon turvatalolla on yhteensä kuusi majoituspaikkaa unirytmiongelmista kärsiville nuorille. Huoneet ovat yksinkertaisia, mutta siistejä. Niissä on sänky, kirjoituspöytä, vaatekaappi, herätyskello ja nojatuoli.

Puitteista unirytmin kääntäminen ei ainakaan jää kiinni.

Unirytmityksessä ei herätä kännykän piippaukseen, vaan klassiseen herätyskelloon.

Osa nuorista voi kokea, että he joutuvat antamaan ison palan elämästään pois unirytmityksen vuoksi. He ovat saattaneet ystävystyä ihmisten kanssa, jotka asuvat täysin päinvastaisilla aikavyöhykkeillä, eivätkä he voi enää öisin keskustella tai pelata heidän kanssaan.

Siksi turvatalon henkilökunta pyrkii antamaan nuorelle matalalla kynnyksellä erilaisia onnistumisen kokemuksia.

– Positiivista palautetta annetaan vaikkapa siitä, että nuori jaksoi herätä kouluun, vaikka kuinka väsytti. Ei lähdetä siitä, että nuori olisi koulussa koko lukukauden, vaan mennään pienin askelin. Annetaan rehellistä palautetta ja huomioidaan muutokset.

Turvatalojakson aikana tai sen jälkeen henkilökunta voi yhdessä nuoren ja hänen vanhempiensa kanssa käydä läpi, mitkä olivat niitä keinoja, jotka mahdollistivat unirytmin kääntymisen ja miten niitä voisi soveltaa kotioloissa.

– Tavoite on tehdä itsemme tarpeettomiksi, Onali sanoo.

Nuori saa turvatalolta käyttöönsä muun muassa pyyhkeen ja hammasharjan.

Ensimmäisenä iltana väsymys tuntui sietämättömältä. Anna ei ollut nukkunut edeltävänä yönä lainkaan, mutta turvatalolla piti pysyä hereillä hiljaisuuteen asti. Anna katseli leffoja ja sinnitteli. Nukkumaan hän meni iltakymmenen jälkeen, herätys soi aamulla yhdeksän maissa.

Ensimmäisen aamun jälkeen olo oli hutera, mutta jo parissa päivässä Annan kroppa oli alkanut jo tottua muutokseen.

– Aika helposti se rytmi kyllä kääntyi, hän sanoo.

Annan mukaan muutoksessa auttoivat ennen kaikkea järkevän ruokarytmin omaksuminen – turvatalolla tarjotaan aamiainen, illallinen ja iltapala – sekä se, että Turussa oli päivisin paljon tekemistä ja nähtävää. Anna ei usko, että hänen unirytminsä olisi kesällä mennyt niin pahasti sekaisin, jos hän kokisi oman asuinympäristönsä tarjoavan jotain mielekästä tekemistä.

Anna vietti unirytmityksessä kaksi viikkoa ja onnistui hienosti. Kotiin viemisiksi jäi oppi siitä, millainen merkitys arkirytmillä on nukkumaanmenon kannalta. Iltapala kannattaa syödä tiettyyn aikaan, jos haluaa painua pehkuihin ajoissa.

Anna ei usko, että olisi saanut unirytmiä käännettyä omin voimin ennen koulun alkua.

Espoon nuorten turvatalon johtaja Isto Onali ei tunne Annan tapausta omakohtaisesti, mutta se kuulostaa hänestä melko tyypilliseltä toisen asteen opiskelijan tarinalta. Toisin kuin koululaiset, hieman iäkkäämmät unirytmitykseen tulevat varsin usein omasta aloitteestaan.

Poikkeavan Annan tapauksesta tekee se, että hän ymmärsi tulla unirytmitykseen jo ennakkoon, ennen koulun alkua. Anna ei ole ainoa nuori, joka on toiminut näin, mutta Onalin mukaan he ovat harvassa.

– Ylipäätään on hienoa ja todella jees pyytää sekä kysyä apua. Se on tosi rohkeaa, Onali sanoo.

Haastatteluhetkellä syyskuun puolivälissä Espoon turvatalon unirytmityksessä on mukana kaksi nuorta. Onali toivoo, että määrä olisi suurempi. Unirytmitykseen mahtuisi Espoossa kerrallaan kuusi nuorta.

Alkusyksyn pieni määrä voi kieliä siitä, että marraskuussa tulee ruuhkaa. Kävijäpiikit ovat yleensä lukukausien lopussa, eli marras–joulukuussa ja huhti–toukokuussa.

Viime vuosina unirytmitykseen on alkanut tulla nuoria tasaisemmin läpi vuoden. Selkeät piikit on silti erotettavissa lukukausien loppupuolella.

Kaikilla unirytmitys ei suju niin hienosti kuin Annalla.

Niillä nuorilla, jotka eivät aidosti koe halua muuttaa tilannettaan, ei unirytmityksestä todennäköisesti ole juuri mitään hyötyä. Vaikka ehdotus unirytmitykseen menemisestä tulisi vanhemmilta, nuorella itselläänkin on oltava siihen edes vähän motivaatiota.

– Se voi olla vaikka se, etteivät he halua tai jaksa riidellä joka aamu vanhempien kanssa siitä, että pitäisi herätä, Onali kertoo.

Kääntyneen unirytmin taustalla voi piillä monenlaisia ongelmia, joita voi joutua ratkomaan syvemmin. Voi olla, että arkeen vaaditaan myös muunlaisia muutoksia, jotta nuoren elämästä tulisi mahdollisimman tasapainoista. Ongelmien ja elämäntilanteen puintia voi unirytmityksen jälkeen jatkaa esimerkiksi turvatalon perhetyössä, johon vanhemmatkin osallistuvat.

Onalin mukaan osa nuorista palaa jossain vaiheessa turvataloon, kun rytmi on alkanut taas lipsua. Hänestä kyse ei ole epäonnistumisesta.

– Vaan tarkentavan suunnitelman laatimisesta.

Mitä mieltä nuoret ovat unirytmityksestä olleet? Onalin mukaan tavallisin kommentti on, ettei se ollut maailman kivointa, mutta siitä oli hyötyä.

Kaikille asioille voi tehdä jotain. Myös unirytmille.

Annan opinnot jatkuivat elokuussa. Unirytmityksestä koulun alkuun oli vain muutama päivä, joten rytmi ei ehtinyt karata. Arkena rytmistä on ollut helppo pitää kiinni.

Viikonloppuisin Anna haluaisi joskus valvoa pidempään, mutta se on osoittautunut haastavaksi.

– Kymmenen maissa alkaa olla jo aika väsynyt, hän sanoo.

– Mutta se on vain hyvä asia.

Annan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?