Epämiellyttävät muistikuvat tai epämääräiset väristykset kehossa voivat enteillä vanhan trauman nousemista mielen syövereistä.
Trauman voi aiheuttaa esimerkiksi avioero, huijatuksi tuleminen tai läheisen menettäminen. Yhteinenkin hätä voi traumatisoida.
– Uskon, että koronaviruksen kanssa käy niin. Pahimman läpi mennään hammasta purren ja löydetään yhteishenkeä. Kun sitten helpottaa, toiset toipuvat ja toiset eivät. Avun tarve syvimmin haavoittuneilla voi olla todella suuri, sanoo kriisi-, trauma- ja katastrofipsykologian asiantuntija Eija Palosaari.
Mieli suojaa liian vaikeilta asioilta
Mieli pyrkii aina luomaan asioista jäsennellyn kokonaiskuvan. Välillä se ei kuitenkaan saa tehtyä järjestelytyötään niin kuin haluaisi. Silloin asian käsittelyprosessi pysähtyy.
”Trauma on tavallaan säiliö, jossa liian vaikea asia pysyy, kunnes jossakin vaiheessa on enemmän voimia jatkaa sen käsittelyä.
– Trauma ei sinänsä ole kamala asia, sehän on mielen suojamekanismi. Trauma on tavallaan säiliö, jossa liian vaikea asia pysyy, kunnes jossakin myöhemmässä elämänvaiheessa on enemmän voimia jatkaa sen käsittelyä, Palosaari kuvailee.
Traumaattisia kokemuksia tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin. Mieli käsittelee osan niistä pois kuin autopilotilla. Osa taas on niin pieniä, että niitä voi kuljettaa mieleen hautautuneena vaikka lopun elämää, eivätkä ne aiheuta suuria ongelmia.
Jotkut traumat taas vaativat pitkääkin jälkipyykkiä.
Onnekkain tilanne on niillä, jotka ovat jo ehtineet kohdata ja purkaa joitakin traumoja, ennen kuin jotain oikein pahaa tapahtuu. Silloin mieli on jo kehittänyt selviytymismekanismeja.
– Jos on elänyt suojattua ja kohtuullisen ongelmatonta elämää, yllättävä paha asia järkyttää syvästi. Vanha sanontakin tietää, että puu, jota tuuli ei ole tuivertanut, kaatuu myrskyssä helposti, koska se ei ole joutunut kasvattamaan vahvoja juuria.
Trauman purku vapauttaa voimia muuhun
Pahan säilöminen mielen perukoille on tilapäinen järjestely. Meillä on luontaisesti syvä tarve muodostaa elämästä eheä tarina, josta trauman sisältökin muodostaa osan. Siksi se yrittää yleensä jossakin vaiheessa työntyä esiin.
– Kun elämässä on kohtuullisen rauhallinen tilanne ja kun trauma antaa kuulua itsestään, se kannattaa käsitellä. Se on tavallaan tuhannen taalan paikka, jolloin mieli on altis asian käsittelylle, Palosaari kannustaa.
”Trauman muistamisen voi laukaista esimerkiksi väri, haju, musiikki tai muu ääni, ilman lämpötilan aistimus, jopa asento.
Muistamisen voi käynnistää jokin trauman syntyhetkestä muistuttava asia, triggeri. Esimerkiksi hyväksikäyttö voi muistua mieleen, kun omat lapset ovat vastaavassa iässä.
Trauman muistamisen voi laukaista myös esimerkiksi väri, haju, musiikki tai muu ääni, ilman lämpötilan aistimus, jopa asento.
– Joku ottaa sattumalta saman asennon, jossa paha asia on tapahtunut, ja lihasmuisti voi palauttaa tapahtuneen mieleen, Palosaari toteaa.
Jos vanha paha pulpahtaa mieleen, se on jo ollut jonkin aikaa aika pinnassa. Silloin sitä voi olla vaikeaa tunkea takaisin mielen perukoille.
– Jos traumaa yrittää tukahduttaa, se tulee usein entistä suuremmalla voimalla takaisin. Se alkaa tulla vastaan vähän joka nurkan takaa, eikä jätä rauhaan, Palosaari sanoo.
Käsittele yksin tai ammattilaisen kanssa
On ainakin tiettyyn rajaan asti makuasia, haluaako traumaa käsitellä itsekseen vai terapeutin kanssa. Joskus vakavakin trauma pääsee purkautumaan ilman terapiaa.
Tavallisin syy hakeutua ammattilaisen pakeille on ehkä epämääräinen ahdistus, jonka syystä ei aivan saa kiinni, mutta joka haittaa arkea. Taustalla voi olla häivähdyksenomainen tunne tai muistikuva siitä, että jostain paha olo johtuu, mutta sitä ei omin voimin jaksa millään muistaa.
– Hetket unen ja valveen rajalla ovat otollisia näille kokemuksille, ja ne saattavat aiheuttaa univaikeuksia, Palosaari kertoo.
Traumatisoituminen voi vaikuttaa myös käytökseen. Esimerkiksi ylivireystila, jossa koko ajan odotetaan jotain pahaa tapahtuvaksi, voi kieliä traumasta. Toinen yleinen oire on välttely.
Jos on lapsena esimerkiksi meinannut hukkua, voi aikuisena vaistomaisesti välttää kaikkea, missä mennään lähelle vettä. Itse voi ajatella sen johtuvan siitä, että ei vain tykkää vedestä, eikä siksi tule mietittyä asiaa sen syvällisemmin.
”Aaltoilu kuuluu trauman hoitoon.
Tyypillistä on, että trauman kokenut henkilö on aluksi irti muistostaan. Se auttaa sietämään tapahtunutta. Tilanteen voi nähdä kuin sivustakatsojan silmin tai ei ollenkaan.
– Kun hoitoprosessi etenee, traumatisoitunut alkaa yleensä muistaa paremmin, kytkeä asioita toisiinsa ja saada ahaa-elämyksiä. Parin viikon päästä hän voi kuitenkin epäillä, oliko mikään sittenkään todellista. Trauman hoitoon kuuluu tällainen aaltoilu, Palosaari selittää.
Hoidossa ei metsästetä aktiivisesti mitään tiettyä muistoa. Hyvä traumaterapia auttaa sen sijaan vahvistamaan mielen selviytymismekanismeja ja sisäistä turvallisuudentunnetta. Kun turvajärjestelmät ovat tarpeeksi vahvat, traumaattisetkin muistot saattavat tulla esiin täydentämään elämäntarinaa.
– Kun trauma prosessoituu, niihin liittyvä tuska neutraloituu ja muistaminen on taas turvallista.
Testaa, tarvitsetko apua trauman purkuun
1. Viipyykö mielesi jatkuvasti vanhassa traumassa? Onko se vallannut arjen ja alkanut vaikuttaa laajasti elämään?
2. Vältätkö asioita epämääräisen aavistuksen takia, että ne olisi parempi jättää tekemättä?
3. Uskotko, että kaikki hyvä elämässäsi odottaa jossakin tulevaisuudessa, mutta sitä hetkeä ei koskaan tule?
4. Pystytkö keskittymään tähän hetkeen ja nauttimaan elämästäsi nyt, vai elätkö pelkästään menneessä?
5. Onko muistisi jonkin tietyn elämänvaiheen osalta muuttunut pätkiväksi ja valikoivaksi?
Jos vastasit myöntävästi yhteen tai useampaan kysymykseen, voisi olla hyvä jutella tuntemuksistasi ammattilaisen kanssa. Apua voi hakea perusterveydenhuollon kautta. Terveyskeskuspsykologi ohjaa tarvittaessa eteenpäin psykoterapiaan. Työikäiset voivat saada terapiaan myös Kelan tukea.
Juttu on ilmestynyt alun perin Hyvä terveys -lehdessä.
