ADHD diagnoosi kolmekymppisenä – Alinan tarina: ”Itku pääsi” - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Alinan, 33, rehellinen somepostailu johti yllättäen ADHD-diagnoosiin – ”Olin miettinyt, mikä hitto minulla on”

Alina etsi pitkään syitä oireilleen, kuten ”säheltämiselle ja muistamattomuudelle”. Hän sai ADHD-diagnoosin kolmekymppisenä.

ADHD:ssa voi olla myönteisiäkin puolia. Esimerkiksi hyvät ongelmanratkaisutaidot, luovuus ja sosiaalisuus ovat Alinan mukaan hänen vahvuuksiaan.

19.8.2021 19:30

Mitäs olinkaan tekemässä? Ai niin ruokaa! Ei kun hei pyykit, nehän ne piti laittaa.

Vielä muutama vuosi sitten Alinan, 33, arki oli melkoista säätämistä. Yhteen asiaan tai tekemiseen oli vaikea keskittyä tai tekeminen vei keskittymisen kokonaan.

Kerran Alina päätti ryhtyä siivoamaan kaappeja, ja veti kaiken tavaran ulos niistä. Vain tovi aiemmin hän oli levittänyt vessaan puhdistusaineet, jotta pääsisi kuuraamaan kaakeleita. Silmänräpäyksessä mielessä olikin tiskaaminen.

– Seisoin keskellä luomaani kaaosta ja huomasin, että minulla ei ole tähän aikaa eikä enää energiaakaan, Alina kertoo.

Alina jakoi Snapchatissa otteita arjestaan ja tuskaili aiheuttamaansa kaaosta.

Hetkeä myöhemmin Alina sai sovelluksessa käänteentekevän viestin. Eräs ADHD-arjestaan siellä kertonut kirjailija oli katsonut Alinan somesisällön ja kysyi, oliko Alina koskaan ajatellut, että hänelläkin olisi ADHD.

Kirjailija lähetti Alinalle lisätietoon ja testeihin vieviä linkkejä.

– Ei helkkari, tämähän kertoo minusta, Alina muistaa ajatelleensa.

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on oireyhtymä, jonka oireita ovat muun muassa tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja hetken mielijohteista syntyvä käytös.

Sivutoiminen yrittäjyys ja kaksi osa-aikaista työpaikkaa pitävät Alinan ”mukavan kiireisenä”. Yrittämisessä hän saa olla luova, toteuttaa ja kehittää itseään.

Herkkä jo nuorena

Aiemmin ADHD ei ollut tullut Alinalle mieleenkään. Sen hän tosin oli jo nuorena ymmärtänyt, ettei mahdollisesti ollut ihan niin kuin muut.

Kouluaikoina Alinalla oli paljon kavereita, mutta esimerkiksi koululuokassa hän oli ujohko, ja pelkäsi kovasti muun muassa punastumista.

Tunneilla Alina uppoutui haaveilemaan tai piirtelemään vihkot ja kirjat täyteen mitä milloinkin.

– Olin jo silloin herkkä aistimaan ilmapiirit, ja tunsin tunteet vahvasti. Äitini sanoi usein, että olen sellainen taiteilijasielu.

Alina kaipasi koulusta tai harrastuksista tultuaan paljon omaa aikaa.

– Äiti on kertonut, että kun tulin koulusta, menin usein huoneeseeni ja sanoin, että tänne ei saa tulla kukaan nyt.

Aivot tarvitsivat aikaa nollaantua ja asettua.

Kun tulin koulusta, menin usein huoneeseeni ja sanoin, että tänne ei saa tulla kukaan nyt.

Koulu sujui hyvin, mutta matematiikka tuotti Alinalle vaikeuksia, samoin esimerkiksi vuosiluvut ja kaikki muu, mihin hänellä ei ollut luontaista mielenkiintoa.

– Asiat eivät millään tahtoneet jäädä päähän tai sitten opiskelu muuten tuntui vaan niin äärettömän pitkäveteiseltä.

Kun Alina muutti omilleen 16-vuotiaana, arjen hallinta mullistui.

– Muistinkohan edes syödä vai söinkö vain koulussa? Kämppä oli kauheassa kunnossa, kun minulla oli kaikkea muuta touhua.

Teini-iässä ujous väistyi, ja Alinan impulsiivisuus alkoi näyttäytyä jekutteluna ja puheliaisuutena.

– Minusta tuli suupaltti, halusin saada muut rentoutumaan ja nauramaan. Kaverit ajattelivat, että koulujuttuja enemmän minua kiinnostaa nauttia elämästä ja tehdä ex tempore -juttuja, elää hetkessä.

Kuten lähteä illalla vaikkapa liftaamaan toiseen kaupunkiin kokeisiin lukemisen sijaan. Ehtisihän sitä vaikka suoraan kouluun aamulla!

– Yleensä kaverit toppuuttelivat, vaikka joskus lähtivätkin ideoihin mukaan. Onneksi koskaan ei tapahtunut mitään kovin kamalaa.

Oireille selitys

Neljä vuotta kirjailijalta saamansa viestin jälkeen Alina oli henkisesti valmis hakeutumaan tutkimuksiin. Diagnoosiksi tuli kuukausien selvittelyjen jälkeen ADHD.

– Itku pääsi, Alina tunnustaa.

Alina oli hakenut selitystä oireilleen milloin mistäkin. Testannut kilpirauhaslääkkeitäkin toivoen, että hän olisi saanut niistä apua hajamielisyyteen ja muihin oireisiin.

– Olin etsinyt syitä säheltämiselle ja muistamattomuudelle ja miettinyt, että mikä hitto minulla on.

Olin etsinyt syitä säheltämiselle ja muistamattomuudelle ja miettinyt, että mikä hitto minulla on.

Itsesyytökset olivat ankarat. Alina soimasi itseään laiskaksi ja tyhmäksi, ja vertasi itseään toisiin. Hän tunsi epäonnistuneensa kaikessa.

Joidenkin muiden silmissä puhelias Alina saattoi näyttäytyä huomiota hakevana, itseään alati esille tuovana ihmisenä.

Lääkehoidosta apua

Diagnoosin saamisen hetkellä Alina odotti lasta. Imetysajan jälkeen hän päätti kokeilla lääkehoitoa.

Parantavaa lääkehoitoa oireyhtymään ei ole, mutta lääkkeet voivat vähentää oireita ja parantaa elämänlaatua.

– Se on ollut minulle pelastus, Alina sanoo.

Olo muuttui ensimmäisestä pilleristä.

– Kuin huononäköinen laittaisi lasit päähän, Alina kuvailee.

Lääkehoito on ollut minulle pelastus. Kuin huononäköinen laittaisi lasit päähän.

Kun ystävä haastatteli Alinaa kouluprojektiinsa, hän huomioi, että Alina pystyi olemaan johdonmukainen ja että hän kykeni keskittymään keskusteluun paljon paremmin kuin aiemmin.

Arjessa tapahtui muitakin pieniä ihmeitä.

– Kun menin lasten kanssa ulos, pystyin olemaan mukana leikkimässä hiekkalaatikolla, oikeasti mukana fiiliksessä.

Ennen Alina olisi kyllästynyt nopeasti.

– Kiireen tuntu päästä oli häipynyt. Pystyin keskittymään yhteen ajatukseen ja tunnetilaan kerrallaan.

Markkinointialan koulussa Alinan ei enää tarvinnut heti olla äänessä, jos hän arveli tietävänsä jotain.

– Ennen, jos vaikkapa luokkakaveri kysyi englanninopettajalta, että mikä on englanniksi yritys, niin minä huutelin heti, että se on business, company!

Arvokkainta on kuitenkin se, että Alinan itseymmärrys lisääntyi. Hän pystyy nyt sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan ja tunnereaktioitaan.

– Minulla on ahmimishäiriötaustaa ja tunnesyömistä. Luulen, että se johtui siitä, että en ole osannut sanoittaa tunteitani ja sitä mukaa ymmärtää, miksi mitäkin teen tai tunnen. Lisäksi ADHD:ssa on ongelmia dopamiinitasojen kanssa. Olin kai tietämättäni yrittänyt nostaa niitä.

Dopamiini on yksi aivojen välittäjäaine, niin sanottu mielihyvähormoni.

Lue lisää: Moni saa adhd-diagnoosin vasta aikuisena, vaikka häiriö on synnynnäinen

Lapsiperheen arkirutiinit auttavat myös Alinaa.

Itsemyötätuntoa

Diagnoosin saamisen ja lääkehoidon aloittamisen jälkeen Alina on tehnyt valtavasti töitä itsetuntonsa ja ”säröjensä” kanssa.

– Olen pystynyt käsittelemään niitä kohtia, jotka olen ennen vain yrittänyt sysätä jonnekin piiloon. Tarve tunnesyömiselle ja itsensä palkitsemiseen on kadonnut, samoin kuin ahmimiskohtaukset, Alina kertoo.

Kuormittavia tunteitakin Alina tuntee aiempaa vähemmän, eikä pinna kiristy yhtä herkästi väsyneenä – vaikka ”sähäkkä luonne ja nopea reagointikyky muutoin esillä onkin”.

Tunnetilat eivät enää iske Alinan päälle hyökyaaltoina.

– Meidän perheessä jokainen saa näyttää kaikki tunneskaalansa, se on mielestäni tärkeää. Nykyisin vaan keskitymme enemmän myös purkamaan tunteita osiin ja tunnistamaan syitä niiden takana, Alina kertoo.

– Lisäksi pystyn nykyään olemaan itselleni armollinen ja ymmärtäväinen. En puhu enää itselleni tai itsestäni rumasti.

ADHD voimavarana

Itsesyytösten ja negatiivisen puheen sijaan Alina listaa positiivisia piirteitään.

– Minulla on hyvät ongelmanratkaisutaidot, koska olen joutunut säätämään niin monessa asiassa. Olen luova, sosiaalinen ja avoin. Huumorintajuni, heittäytymiskykyni sekä kyky nauraa itselleni ja tilanteille, joihin joudun, ovat ehdottomasti voimavaroistani parhaita.

Herkkyys ja empatiakyky ovat tärkeitä esimerkiksi hoitotyössä, johon Alina on juuri palannut vuosien tauon jälkeen. Uudessa osa-aikaisessa työssään hän ottaa koronanäytteitä.

– On ihana fiilis, että voin auttaa edes yhdessä korona-aikaan liittyvässä asiassa. Monelle testi on jännä tilanne. Minä teen kaikkeni, jotta pystyn luomaan turvallisen ilmapiirin. Pistän tarpeen tullen persoonaani peliin, viljelen ehkä vähän huumoriakin, jos siihen on mahdollisuus.

Ihmiskohtaamiset ovat Alinalle työssä isoa antia. Enää hänen ei kuitenkaan tarvitse menettää yöuniaan jonkun toisen vaikeuksien vuoksi. Ennen Alina saattoi mennä täysillä mukaan toisten tunnetiloihin.

Olen opetellut syömään silloin kun lapsetkin syövät, monipuolisesti ja oikeaan aikaan.

Kolme lasta ja aviomies ovat Alinan arjen tukipilari.

– Ilman lapsia olisin luultavasti aika hukassa. Mitä tarkemmat rutiinit ja päivärytmi, sitä paremmin minäkin pysyn menossa mukana. Jos minulla ei olisi lapsia, en välttämättä muistaisi syödä kun vasta illalla. Olen opetellut syömään silloin kun lapsetkin syövät, monipuolisesti ja oikeaan aikaan.

Alina ei halua, että lapset joutuvat elämään kaaoksessa.

Arkiset hommat hän hoitaa nykyisin heti, mutta yksi asia kerrallaan. Avuksi ovat erilaiset to do -listat ja vihkot, joihin Alina kirjoittaa ja värittää.

Lue lisää: Suomessa on jopa 170 000 ADHD-aikuista – oireyhtymä tunnetaan yhä huonosti, mutta nämä uskomukset siitä eivät pidä paikkaansa

Ilman lapsia olisin luultavasti aika hukassa.

Sosiaalinen media voi auttaa eteenpäin

Alina on kertonut oireistaan avoimesti sosiaalisessa mediassa, koska hän sai somen myötä itsekin sysäyksen hakeutua tutkimuksiin.

– Avoimuus asian suhteen saattaa joidenkin mielestä olla omituista, mutta ajattelen, että jos pystyn lisäämään edes yhden ihmisen käsityksiä ADHD:sta, ja mahdollisesti olla jopa rohkaisemassa jotakuta muuta hakemaan apua, on se kaiken avoimuuden arvoista.

Lue lisää: Kun koti täyttyi muistilapuista Ina, 25, tajusi, että arki on vaikeampaa kuin sen pitäisi olla – diagnoosiksi tuli ADHD

Diagnoosi ei sinällään muuta Alinan mukaan mitään eikä sen taakse ei ole syytä piiloutua.

– Se ei myöskään ole tekosyy käyttäytyä miten sattuu, Alina sanoo.

Jos epäilee kärsivänsä tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriöstä, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Alina kannustaa myös kysymään rohkeasti lisää vaikka Instagramissa niiltä, jotka puhuvat oireyhtymästä. Moni varmasti kertoo ja auttaa mielellään.

ADHD:ta ei ole syytä hävetä.

– Se on vain ominaisuus. Joillakin vaikeampana ja monimuotoisempana, joillakin eri vivahteilla. Yksi asia on kuitenkin selvä: oIemme kaikki erilaisia, oli diagnooseja tai ei. Sehän elämässä parasta onkin.

ADHD

  • Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö.

  • ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.

  • Eri oireiden yhdistelmät ovat yksilöllisiä.

  • Monilla ADHD todetaan vasta aikuisena, vaikka oireita on ollut jo lapsena.

  • Hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tavoitteena on lievittää oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa toimintakykyä.

  • Etenkin hankalampien oireiden hoidossa on usein hyötyä lääkkeistä.

  • Hoitamattomana ADHD voi haitata opintoja ja työllistymistä sekä suurentaa psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä.

Lähteitä: Aivoliitto, Terveyskirjasto, Käypä hoito

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?