Asiat eivät tahtoneet tulla valmiiksi, vaikka hosuin kovasti. Keskittyminen oli vaikeaa ja pikkutarkan homman tekeminen oli mahdotonta.
En huomannut väsymistäni, eivätkä sitä huomanneet muutkaan. Putosin suorilta jaloilta. Väsymys oli niin totaalinen, että kaikki menetti merkityksensä. Päivän suurin ponnistus oli pysyä järjissään. Jopa kengännauhojen solminen, ruoanlaitosta tai syömisestä puhumattakaan olivat mahdottomalta tuntuvia asioita.
Muun muassa tällainen kuvaus uupumuksesta sisältyy psykiatri Juhani Mattilan uuteen kirjaan Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja).
Uupumuksen oireita voi olla vaikea tunnistaa. Ihmisellä on paha olla, mutta hän ei itsekään välttämättä osaa selittää, mikä on vialla. Jospa huomenna tuntuisi paremmalta!
”Uupumukseen sairastuminen on vuosia kestävä prosessi, jossa on välillä hyviäkin kausia.
Aluksi oireet ovat ohimeneviä. Se voi saada toivomaan, että kyse olisi normaalista väsymyksestä, joka korjaantuu levolla.
– Uupumukseen sairastuminen on vuosia kestävä prosessi, jossa on välillä hyviäkin kausia. Muutos tulee hiipimällä ja sen antamat varoitussignaalit ovat epämääräisiä ja vaikeasti tulkittavissa, Mattila kirjoittaa.
Kulissit voivat olla kunnossa, vaikka ihminen kamppailee ja kompensoi väsymystään yliyrittämisellä. Puskee vain eteenpäin.
Varsinainen sairastuminen voi tulla yllättäen. Jokin vähäiseltä vaikuttanut pettymys katkaisee henkisen selkärangan, ja oireet voivat ilmaantua yhtäkkiä, yhdessä päivässä tai jopa yhden tunnin aikana.
Uupumuksen oireita
En jaksa pitää yllä yhteyksiä edes viestein. Kadulla pelkään tapaavani jonkun tutun, koska pääni on niin tyhjä, etten tiedä, mitä sanoisin. Minulla ei ole mitään annettavaa kenellekään, eräs uupunut kuvailee kirjassa.
Uupumuksen ensimmäinen oire voi Mattilan mukaan olla esimerkiksi jokin näistä:
Kognitiivinen taso laskee. Ajatukset katkeilevat ja harhailevat eivätkä ole yhtä selkeitä kuin ennen. Muisti saattaa pätkiä; sovittuja tapaamisia ja palavereja unohtuu; aloitekyky ja uusiin tehtäviin ryhtyminen vaikeutuvat.
Vuorovaikutus muiden kanssa vähenee. Juttelut työkavereiden kanssa eivät ilahduta, ja lounaalla valituksi tulee hiljainen pöytä, jotta voisi olla rauhassa. Ihminen eristäytyy, ja ihmissuhteissa ilmenee ongelmia.
Uupunut puhuu monologia. Ahdistunut olo helpottaa hetkeksi, kun saa kertoa vaikeuksistaan.
Ruumis kipuilee, vaikka juurisyy onkin tunnepuolella. Usein kehossa ilmenevät ikävät tuntemukset ja oireet ovat ensimmäinen varoitussignaali voimien loppumisesta ja hoidon tarpeesta.
Unettomuus. Normaalisti jo yhden yön kunnollinen uni virkistää. Jos näin ei tapahdu, ja ihminen pystyy nukkumaan vain pari tuntia yössä, se on selvä varoitusmerkki. Unettomuus myös pahentaa uupumuksen oireita.
”Väsymys oli niin totaalinen, että kaikki menetti merkityksensä.
Parisuhdeongelmat, kuten jätetyksi tuleminen, voivat myös uuvuttaa ihmistä.
Uupumus ei ole suorassa suhteessa työn määrään
Uupumus on noidankehä. Kehään joutuminen johtuu Mattilan mukaan työstressin lisäksi usein myös siitä, että uupunut ei jaksa huolehtia fyysisestä kunnostaan.
Ulkoilu ja muut liikuntaharrastukset jäävät vähälle, ruokailut muuttuvat epäsäännöllisiksi ja alkoholinkäyttö saattaa lisääntyä. Aikaa ei riitä yhdessäoloon puolison ja ystävien kanssa. Virikkeet, kuten kirjat ja elokuvat eivät enää innosta.
– Kun sekä aivojen että mielen toimintakyky alkavat heiketä, työhön ei jaksa keskittyä ja tulee virheitä, jotka painavat mieltä entistä enemmän. Töiden kasaantuessa ihminen tajuaa kauhukseen työpanoksensa olevan määrällisesti ja laadullisesti heikompaa kuin ennen. Kierre on valmis, jos ei tapahdu mitään itseluottamusta kohentavaa, Mattila kirjoittaa.
”Ihminen tajuaa kauhukseen työpanoksensa olevan määrällisesti ja laadullisesti heikompaa kuin ennen. Kierre on valmis, jos ei tapahdu mitään itseluottamusta kohentavaa.
Työ ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa uupumuksen kehittymiseen eikä uupumus ole Mattilan mukaan suorassa suhteessa työn määrään. Ihmistä voivat uuvuttaa myös yksityiselämän asiat, esimerkiksi parisuhdeongelmat.
– Kun uupumus johtuu sekä työstä että parisuhteesta, voidaan puhua kaksinkertaisesta uupumuksesta. Silloin merkityksellisyys on kadonnut kummallakin elämänalueella eikä voida sanoa varmuudella, kumpi niistä on syy ja kumpi seuraus.
Uupumukseksi nimitetystä oireyhtymästä on Mattilan sanoin tullut kallis kansantauti. Hän toivoo voivansa kirjansa avulla herkistää uupumisvaarassa olevia tunnistamaan oireensa riittävän aikaisin. Silloin elpyminen olisi helpompaa ja nopeampaa.
– Uupumus ja samoin siihen lähes aina liittyvä unettomuus ovat mykkiä oireita. Ne eivät kerro mitään siitä, mikä ihmistä perimmältään vaivaa, Mattila kirjoittaa.
Toipumisen avaimia ovat Mattilan mukaan ne henkilökohtaiset tunteet ja tarpeet, jotka ovat uupumisen yhteydessä hyytyneet. Tärkeää on löytää ”itsessään oleva terveys, joka voi olla yhtä piilevää kuin sairauskin joskus.”
