Tarun, 24, ”huono matikkapää” olikin häiriö, jota moni ei tunne: ”Numerot eivät vain pysy mielessäni”

Laskemiskyvyn häiriö aiheuttaa pulmia lukujen ja numeroiden ymmärtämisessä. Varhainen tuki on erityisen tärkeää

Tuottavatko peruslaskutoimituksetkin hankaluuksia? Dyskalkuliassa se on oleellinen piirre.

16.7.2021 14:13

Joka kerta, kun Taru, 24, lukee tenttiä varten historian kirjaa, erilaiset luvut ja vuosinumerot ovat kuin mustia aukkoja tekstin seassa. Niitä on haastavaa painaa mieleen.

– Puhelinnumerot, pin-koodit ja tilinumerot – esimerkiksi niiden opettelussa menee todella pitkään. Numerot eivät vain pysy mielessäni, Taru selittää.

Peruskoulussa matematiikan vaikeudet ajoivat Tarun toisinaan ahdinkoon ja tekemään mitä vain, jotta hän pääsisi kokeista läpi.

– Epätoivoissani saatoin tehdä jostakin tunnetusta matemaatikosta esitelmän, jolla korvasin kerta toisensa jälkeen hylätyt matikankokeet. Se oli salainen diili opettajan kanssa.

Opettajat turhautuivat, kun muuten fiksun ja pärjäävän oppilaan taidot tökkäsivät aina matematiikkaan. Usein vaikeudet pistettiin puhtaan laiskuuden piikkiin.

Putosin matikassa kärryiltä jo heti alussa, sillä en oppinut kunnolla edes peruslaskutoimituksia. Oli mahdotonta alkaa rakentaa taitoja siihen päälle.

Syy ongelmiin oli kuitenkin jossain aivan muualla: Myöhemmin selvisi, että Tarulla on laskemiskyvyn häiriö eli dyskalkulia.

Matemaattisista oppimisvaikeuksista kärsii arviolta reilut 10 prosenttia väestöstä. Dyskalkulia on kuitenkin enemmän kuin pelkkä ”huono matikkapää”: Matemaattisiin oppimisvaikeuksiin perehtynyt tutkija Pirjo Aunio kertoo, että dyskalkulia on matemaattisten oppimisvaikeuksien hankalampi muoto, jonka esiintyvyys on huomattavasti vähäisempää ja joka aiheuttaa ongelmia myös arkielämässä.

Edes tukiopetuksesta ei ollut apua

Tarun vaikeudet matematiikassa huomattiin jo varhain ala-asteella. Dyskalkuliasta ei kuitenkaan puhuttu sanallakaan – sellaisesta tuskin edes tiedettiin.

– Putosin matikassa kärryiltä jo heti alussa, sillä en oppinut kunnolla edes peruslaskutoimituksia. Oli mahdotonta alkaa rakentaa taitoja siihen päälle, Taru kertoo.

Tarulle tarjottiin matematiikan tukiopetusta pitkään, mutta silti perustaidot olivat hukassa ja koetilanteet tuskallisia. Syyksi epäiltiin aina vain uudelleen lukihäiriötä, josta ei kuitenkaan löytynyt merkkejä.

Pirjo Aunion mukaan dyskalkulia tunnistetaan kouluissa yhä huonosti, ja on tyypillistä, että diagnoosin saa myöhään – jos koskaan.

– Opettajakoulutuksissa alkaa nykyisin jo olla valistuneita ja dyskalkuliasta tietäviä. Silti esimerkiksi lukihäiriö tunnistetaan ja diagnosoidaan paljon helpommin, sillä kouluissa järjestetään säännöllisesti lukitesti-seulontoja, Aunio selventää.

– Tässä maassa ei ole riittävästi välineitä dyskalkulian seulomiseen ja tunnistamiseen. Eikä toisaalta myöskään niiden oppilaiden tukemiseen, joilla diagnoosi jo on.

Aunion mukaan dyskalkulialle tyypillistä on se, että laadukaskaan erityisopetus ei välttämättä auta tarpeeksi. Vaikeammasta häiriöstä kärsivää oppilasta tulisi sen vuoksi tukea ja motivoida peruslaskutoimitusten opettelussa erityisen hyvin koko koulupolun läpi.

Dyskalkulia

  • Matemaattisten oppimishäiriöiden äärimuoto, josta kärsii arviolta 3–8 prosenttia väestöstä.

  • ICD-10 -tautiluokituksessa dyskalkuliasta käytetään termiä ”Laskemiskyvyn häiriö”

  • Vaikeudet näkyvät jo peruslaskutoimitusten opettelussa sekä numeroiden ja lukumäärien ymmärtämisessä.

  • Liittyy usein muihin oppimishäiriöihin, mutta voi esiintyä myös erikseen.

  • Voi ennustaa tulevaa koulupudokkuutta, jos häiriötä ei tunnisteta ja oppilasta tueta varhain.

  • Oppimisvaikeuksia voidaan helpottaa intensiivisen erityisopetuksen tai neuropsykologisen kuntoutuksen avulla.

Lähde: Duodecim ja erityispedagogiikan professori Pirjo Aunio.

Tarunkin dyskalkulia selvisi tyypilliseen tapaan vasta täysi-ikäisenä. Hän oli kompuroinut matikankurssien läpi heikoin arvosanoin, kunnes ensimmäinen epäilys häiriöstä heräsi lukion vaihto-oppilasvuonna.

Sitä ennen hän ei ollut kuullutkaan dyskalkuliasta.

– Vaihdossa kerran yksi opettaja huomasi, kun tuskailin matikanläksyjen kanssa kohtuuttomasti. Hän kysyi, tiesinkö dyskalkuliasta ja kehotti ottamaan asiasta selvää, kun palaisin takaisin Suomeen.

Pelkkä diagnoosi ei riitä

Suomessa Taru hakeutui omilla kesätyörahoilla neuropsykologisiin testeihin, sillä kouluterveydenhuollon kautta hän ei onnistunut saamaan lähetettä.

Testitulokset kuitenkin puhuivat puolestaan, sillä epäilys häiriöstä osoittautui todeksi. Samalla selvisi, että Tarulla on myös hahmotusvaikeus, joka hankaloittaa esimerkiksi suuntien ymmärtämistä ja kartan lukemista.

Lopulta sain vapautuksen matikankursseista, kunhan suoritin vaaditut kurssimäärät ennen kirjoituksia

Vuosia kestäneet matikkavaikeudet olivat kuin matemaattinen tehtävä itsessään: Vastaus oli lopulta yksinkertainen, mutta sen ratkaiseminen tuotti päänvaivaa.

Paperilla oleva diagnoosi oli Tarulle loppujen lopuksi helpotus.

– Tajusin, etten olekaan tyhmä tai laiska, kuten olin luullut. Aivoni vain toimivat hieman poikkeavalla tavalla.

Koulujärjestelmältä ei kuitenkaan herunut tukea: Neurologi ehdotti, että Tarulle hankittaisiin avustaja matikantunneille, mutta lukion rehtori oli jyrkästi eri mieltä. Todellinen avun tarve hukkui lopulta näkemyserojen ristiaallokkoon.

– Avustajaa en koskaan saanut, sillä diagnoosiini ei uskottu tai suhtauduttu vakavasti. Lopulta sain vapautuksen matikankursseista, kunhan suoritin vaaditut kurssimäärät ennen kirjoituksia, Taru kertoo.

Suomessa diagnoosia ei edes välttämättä tarvita ennen kuin oppilaalle voi hakea erityistukea.

Auniosta suurin ongelma ei ole varsinaisesti se, että dyskalkulia diagnosoidaan harvoin. Tuen ja ymmärryksen puute aiheuttaa paljon enemmän haittaa, sillä oppimisvaikeuksissa varhainen tuki ja nopea reagointi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Silloin oppilaalla on paremmat mahdollisuudet pärjätä opinnoissa ja arkielämässä.

– Pelkällä diagnoosilla ei tee mitään, jos sillä ei saada tarvittavaa tukea opiskeluun. Suomessa diagnoosia ei edes välttämättä tarvita ennen kuin oppilaalle voi hakea erityistukea, Aunio huomauttaa.

Kun ongelman syytä ei ymmärretä, sitä vähätellään helposti. Taru joutuu kerta toisensa jälkeen selittämään, mitä dyskalkulia on ja miten se ilmenee hänellä.

Hän on myös pohtinut, miksi kuuli häiriön olemassaolosta ensikerran vasta ulkomailla. Syy saattaa olla kulttuurieroissa.

– Suomessa matikassa pärjäämistä ja matemaattisia aloja on pidetty aina tosi arvokkaina. Tuntuu, että esimerkiksi suomalaisten hyvistä matikan Pisa-tuloksista ollaan jotenkin erityisen ylpeitä, Taru pohtii.

Matikan arvostus on tuskin ainakaan laskenut. Pääsykoeuudistukset ja korkeakoulujen todistusvalintojen lisääntyminen kannustavat lukiolaisia valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan ja suoriutumaan siitä hyvin arvosanoin.

Usein pitkän matematiikan arvosana painaa ratkaisevasti korkeakouluhauissa myös sellaisilla aloilla, joissa ei sinänsä vaadita matemaattista osaamista.

Lue lisää: Yliopistoon hakeva, kuutta kieltä puhuva Ellen tyrmistyi: Miksi englannin kieltä lukemaan pyrkivä saa eniten pisteitä matematiikasta?

”En ymmärrä, mitä kello on”

Selvittyään peruskoulusta ja lukiosta Tarun ei ole kuitenkaan tarvinnut opetella matematiikkaa. Nuori nainen opiskelee tällä hetkellä yliopistossa alaa, jossa puhdasta matematiikkaa ei juuri tarvita.

Ongelmat eivät silti ole kadonneet minnekään: Onhan lukuja ja numeroita on arjessamme joka puolella.

– En ole esimerkiksi koskaan oppinut kunnolla digitaalista kelloa. Olen oppinut hahmottamaan kelloa viisareista ja ymmärrän hyvin ainakin tasatunnit ja vartit. Mutta jos kello on jotakin vaikkapa tasan ja vartin yli väliltä, minun on vaikea ymmärtää, mitä kello oikeastaan on, Taru havainnollistaa.

Ajan lisäksi ilmaisemme numeroin myös etäisyyksiä, kappalemääriä ja hintoja. Tarun päässä nekään eivät tahdo jäsentyä selkeinä, kuten muilla. Laskujen maksaminenkin on Tarulle haastavaa, sillä siinä joutuu käsittelemään paljon lukuja, kuten viitenumeroita ja maksettavia summia.

Dyskalkuliasta kärsivälle laskimet ja muut apuvälineet ovat Pirjo Aunion mukaan ensiarvoisen tärkeitä arjen hallinnassa.

Aunion mukaan erityistä tukea tarvitaan juuri siksi, että oppilas pärjäisi taidoillaan arkiaskareissa myös sen jälkeen, kun koulun ovista on poistuttu.

– Matematiikka on enemmän kuin vain oppiaine. Se on laajempi tapa käsitellä tietoa, Aunio huomauttaa.

Tutkija väläyttää kuitenkin positiivisen uutisen: Koulutusjärjestelmään on paraikaa kehitteillä uusia ratkaisuja, jotka auttavat tunnistamaan paremmin dyskalkulian kanssa kamppailevat oppilaat. Silloin vältyttäisiin myöhäisiltä diagnooseilta ja vaikeuksien aiheuttamilta itsetunnon ongelmilta.

Taru myöntää, että aikaisempi diagnoosi ja pitkäaikainen tukiopetus olisivat olleet ratkaisevia.

– Uskon, että olisin voinut elää helpommin, jos ongelmat olisi tunnistettu jo lapsena, hän toteaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?