”Elämäni paras päätös”– naiset kertovat avoimesti, miltä abortin teettäminen parikymppisenä tuntui - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

”Elämäni paras päätös”– naiset kertovat avoimesti, miltä abortin teettäminen parikymppisenä tuntui

Raskauden keskeyttämiseen voi liittyä monenlaisia tunteita.

Aborttiin päädytään hyvin erilaisista syistä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Vuonna 2019 Suomessa tehtiin noin 8700 raskaudenkeskeytystä.

6.5. 19:45

”Sain tietää raskaudestani noin viikolla 10. Kun tein testin ja näin kaksi viivaa, nousi kasvoilleni hymy. Se vaihtuikin hyvin pian itkuksi. Mutta ei onnesta. Tiesin, ettei elämäntilanteeni sallisi lapsen pitämistä, mutta ajatus siitä, että vatsassa kasvoi pieni ihminen, teki silti omalla tavallaan onnelliseksi.

Tuntui, että päätös musersi minut kokonaan. Itkin enemmän kuin koskaan.

Kului viikkoja ja kuukausia ja paha olo alkoi helpottamaan. Nyt kun abortista on monta vuotta aikaa, ymmärrän, kuinka fiksun päätöksen aikoinaan tein. Edelleen välillä itkettää. Mutta se oli sillä hetkellä rakkautta ja välittämistä.

Jokainen lapsi ansaitsee huolehtivan, välittävän ja luotettavan vanhemman. Tuolloin en olisi sitä ollut.”

Muun muassa tällaisin sanoin abortista kertoo 26-vuotias nainen, joka oli raskauden alkaessa 20-vuotias. Hänellä ei ollut koulutusta eikä työpaikkaa.

Raskauden keskeyttäminen voi virittää monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita ja ajatuksia. Abortti voi olla elämässä pieni sivujuonne tai viedä elämää vahvasti tiettyyn suuntaan, kuten päätökseen siitä, että ei jatkossakaan halua lapsia.

Raskauden keskeyttäminen voi olla helpotus tai suuri suru – tai molempia samaan aikaan.

– Raskaudenkeskeytysten takana on yhtä monta tarinaa kuin on keskeyttäjää. Abortteja tehdään yksinhuoltajille, sateenkaareville henkilöille, salarakkaille ja perheenäideille, sanoo seksologi, yhteiskuntatieteilijä Sari Hälinen.

Hälinen kerää Onnellisia aborttitarinoita -hankkeessaan naisten kertomuksia abortin teettämisestä. Tärkein kanava on Instagramissa. Tarinoita on kertynyt jo yli 80.

On tavallista, että abortti on ristivetoinen tai ainakin monitahoinen asia – kuten muutkin elämän isot tapahtumat, sanoo psykologi Viveka Kauranen.

– Kukaan ei hankkiudu ei-toivotusti raskaaksi suunnitelmallisesti. Ei-toivottu raskaus on yllätys ja kriisi. Abortti taas on kriisin ratkaisu, joka voi olla helpottava mutta myös stressaava.

Tunteet voivat liikkua laidasta laitaan.

– On tavallista kokea helpotusta ja on tavallista kokea epäröintiä. Ratkaisu voi tuntua myös raivoselkeältä, eikä asiaa tunnu tarpeelliselta harkita yhtään. On myös tavallista, että luopuminen herättää surua, vihaa ja raivoa. Vihaa suhteessa siihen, että miksi juuri minulle kävi näin.

On tavallista, että ahdistaa.

– Toisaalta voi myös kokea tyytyväisyyttä siitä, että voi itse vaikuttaa asiaan ja itsellä on keinoja säädellä omaa elämää.

Abortteja tehdään varsin vaihtelevissa elämäntilanteissa.

– On sinkkuja ja suhteessa olevia, perheellisiä ja vapaaehtoisesti lapsettomaksi itsensä tietäviä. Osa ihmisistä on tiennyt heti, mitä tehdä. Toiset ovat käyttäneet siihen aikaa ja pohtineet asiaa muun muassa puolison tai perheen kesken. Joillekin abortti auttoi ymmärtämään, että silloinen suhde ei ole sellainen johon haluaa jälkikasvua, Sari Hälinen kertoo.

Tulin raskaaksi pillereiden petettyä ollessani 25-vuotias. Esikoiseni oli tuolloin 8 kuukauden ikäinen. Minulle ja miehelleni oli selvää, ettemme halunneet toista lasta. Olimme päättäneet asiasta yhteisymmärryksessä jo ennen kuin esikoisemme oli saanut alkunsa. Tunnen itseni ja tiedän, että olen hyvä äiti yhdelle lapselle, mutten useammalle. Päätös ei ollut vaikea, vaikkakin toki hieman surullinen.

Itse keskeytys sujui hyvin kotona lääkkeillä, mutta sitä edeltävä lääkärikäynti tuntui ikävältä lääkärin yritettyä saada minut pyörtämään päätökseni. En ole katunut aborttia päivääkään ja siitä on jo yli 9 vuotta aikaa. Päätös oli oikea meitä kaikkia, myös tätä syntymätöntä lasta, kohtaan.”

Muiden suhtautumisella on merkitystä

Sillä, miten terveydenhuollon ammattilaiset kohtelevat abortin tekijää, näyttää olevan suuri merkitys tapahtuneesta toipumisessa.

Viveka Kaurasen mukaan terveydenhoitohenkilökunnan ymmärtävä suhtautuminen voi auttaa paljon esimerkiksi siinä vaiheessa, kun suunnittelee toista raskautta. Syyllistävä ja tuomitseva suhtautuminen voi puolestaan jättää ikävän kolhun.

Tarinoissa kokemukset vaihtelevat.

– Osa oli saanut aivan ihanaa, lempeää ja lämpöistä palvelua. Toiset taas painostusta, tympeää ja kylmää kohtelua, Sari Hälinen kertoo.

– Abortti koettiin usein hyväksi juuri silloin kun se oli sitä mitä haluttiin, se hoidettiin tarpeeksi nopeasti terveydenhuollossa ja siihen suhtauduttiin ympäristön ja terveydenhuollon puolelta asiallisesti.

Erityisen myönteisiä tarinoita abortista näyttää olevan naisilla, joiden raskaus oli alkanut seksiin painostuksen vuoksi, tai kun kumppani oli jättänyt käyttämättä kondomia tai ottanut sen kesken kaiken pois.

”17-vuotiaana kävi vahinko ilman omaa syytäni. Olin humalassa harrastanut seksiä poikaystävän kanssa. Hän ei käyttänyt kumia, vaikka väitti toista. Kun jo toiset kuukautiset jäivät pois, marssin terveyskeskukseen varaamaan ajan lääkärille. Sain ajan heti. Raskaus todettiin olevan viikolla 10. Sain parin päivän päähän ajan gynelle, joka antoi aborttiajan parin päivän päähän.

Sairaalan henkilökunta oli alusta loppuun aivan ihanaa ja ystävällistä. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen, enkä ole sekuntiakaan surrut tai katunut. Elämäni paras päätös. Toiseksi paras oli jättää se poikaystävä.”

Abortti on edelleen tabu, vaikka se koskettaa vuosittain tuhansia naisia.

Yhä tabu

Mediassa aborttikertomukset ovat Sari Hälisen mielestä usein stereotyyppisiä, eikä abortin tekijöiden moninaisuus tule esiin.

– Yleinen puhe sortuu edelleen sanallistamaan negatiiviset tunnetilat, eikä toisenlaisille kokemuksille jää tilaa. Hankkeessa tuodaan esiin monipuolisempaa ääntä, hän sanoo.

Hälisen kiinnostus aihetta kohtaan heräsi, kun hän teki seksuaalineuvojan opintojensa lopputyön miesten aborttikokemuksista.

Sen jälkeen Hälinen seurasi abortteihin liittyvää keskustelua. Jotain tuntui puuttuvan. Raskauden keskeyttäneiden naisten koko kokemusten kirjo ei tuntunut tulevan esiin.

– Abortti on teko, jolla toteutetaan jokaisen oikeutta omaan kehoon ja lisääntymiseen. Abortin tekijän pitäisi saada sanoa julkisesti, että on kokenut päätöksestään helpotusta sekä muita positiivisia tunteita. On myös mahdollista, ettei aborttiin liity lainkaan erityisiä tunteita, Hälinen sanoo.

Abortti on edelleen tabu, vaikka se koskettaa vuosittain tuhansia naisia.

– Abortin tekijät joutuvat miettimään strategioita, joilla kertoa kokemuksistaan, ja sitä, miten puhua asiasta. Se, että abortin pitää edelleen tuntua vain tietynlaiselta, aiheuttaa häpeää ja turhia syyllisyyden tunteita, Hälinen sanoo.

Moni voi olla sitä mieltä, että asiasta voi ja kannattaa puhua, mutta ei silti itse uskalla kertoa omasta abortistaan.

”Asiasta julkisesti kertominen, naisen ”kunnollisuus” on yhä vaakalaudalla, ja [abortin tekijä] leimataan helposti jotenkin ei-kunnolliseksi naiseksi. Syyllistetään siitä, että on itse ollut kevytkenkäinen, ja ei ole huolehtinut ehkäisystä, koska nainenhan on siitä vastuussa 100%.”

Psykologi Viveka Kaurasen mielestä keskusteluilmapiiri voisi olla sallivampi. Abortit eivät ole harvinaisia, joten miksi niistä pitäisi vaieta?

Keskustelu menee Kaurasen mielestä turhan herkästi ääripäihin.

– Esimerkiksi että abortti on aina hirveän raskas ja sitä surraan ja ainakin alkaa kaduttaa. Tai että abortti ei tunnu missään ja kaikki selviävät siitä ihan helposti, Kauranen sanoo.

Tutkimusnäytön perusteella suurin osa aborttiin päätyvistä selviytyy siitä hyvin.

– On kuitenkin totta, että aborttiin voidaan päätyä hyvin erilaisista syistä ja erilaisissa elämäntilanteissa, joten on ymmärrettävää, että kokemuksen tunnesävy ja psyykkinen kuormittavuus on yksilöllistä.

Abortista toipumista tukee se, että päätös on ollut selkeä ja harkittu.

Aborttimyyttejä

Abortteihin liittyy yhä vahvoja normeja ja myyttejä. Joku saattaa esimerkiksi ajatella, että abortti on väistämättä iso, hankala ja kivulias operaatio.

Moni vastaaja kertoi Sari Hälisen mukaan yllättyneensä siitä, että erityisesti lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä olikin luultua helpompaa toipua.

Moni oli myös pelännyt, ettei saisi aborttia. Se on Hälisen mielestä yllättävää.

– Heillä oli suuri huoli siitä, mitä lääkäri sanoo, ja mikä on tarpeeksi painava syy sille, että saisi luvan raskauden keskeyttämiseen.

Onko yksi abortti hyväksyttävämpää kuin se, että tekee kolmatta tai neljättä aborttia? Entä onko pikkuviikoilla tehty abortti hyväksyttävämpi kuin abortti, joka tehdään esimerkiksi viikolla 12? Omaa suhtautumistaan voi pohtia esimerkiksi tällaisten kysymysten kautta.

Myyttejä ovat Hälisen mukaan esimerkiksi:

1. ”Abortti tuntuu jotenkin erityiseltä”

– Aina se ei kuitenkaan tunnu. Jokainen abortintekijä kokee asian omalla tavallaan, Hälinen sanoo.

2. ”Abortti vaikuttaa hedelmällisyyteen”

– Tämä on ollut yllättävän monella ja todella juurtunut ajatus. Ja pelko. Se kertoo siitä, että moni abortintekijä ehkä haluaa lapsia myöhemmin, mutta ei nyt. Abortti vaikuttaa kuitenkin vain harvoin kykyyn saada myöhemmässä vaiheessa lapsia.

Komplikaatioitta sujuneella raskaudenkeskeytyksellä ei Terveyskirjaston mukaan ole todettu naisen hedelmällisyyttä heikentävää vaikutusta.

3. ”Abortti on ok vain jossain tietyssä ikävaiheessa”

– Tuntuu, että ihmisillä on mielessä jokin maaginen ikä, parinkympin molemmin puolin, jolloin se on jotenkin ok. Mutta sitten taas lähempänä kolmeakymppiä pitäisikin jo synnyttää, koska on niin hyvässä lastensaanti-iässä.

Tai että parikymppisen sinkun abortti on ok, mutta kolmekymppisen avoliitossa asuvan joutaisi jo saada lapsia.

Mitään oikeaa tai väärää ikäkautta tehdä abortti ei kuitenkaan ole.

– Toki jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan ja saa elää omien arvojensa mukaista elämää.

4. ”Abortti kaduttaa jossain vaiheessa”

Hälisen mukaan ainakaan amerikkalaistutkimuksen mukaan näin ei suurimmaksi osaksi näytä olevan. Hän viittaa ScienceDirect-julkaisussa esillä olleeseen tutkimukseen, jossa haastateltiin henkilöitä, joiden abortista oli kulunut viisi vuotta.

5. ”Aikuisen ihmisen pitäisi osata huolehtia ehkäisystä”

Abortti on Hälisen mukaan normaali asia – ja ”asioita tapahtuu, niin myös abortteja”.

”Olin vajaa kolmekymppinen, uudessa suhteessa ja juuri aikeissa varata lääkäriajan ehkäisyä varten. Migreenin takia en voi käyttää yhdistelmäpillereitä, ja kaikista kokeilemistani hormonaalisista oli tullut pahoja sivuvaikutuksia. Käytimme hyvin huolellisesti kondomiehkäisyä, mutta kerran kondomin kanssa oli ongelmia.

Jälkiehkäisy ei toiminut eli ovulaatio oli ehtinyt jo tapahtua, ja parin viikon päästä raskaustesti näytti plussaa. Pohdimme yhdessä kumppanin kanssa tilanteen eri puolia. Olin siinä vaiheessa melko varma, että joskus haluaisin lapsia, mutta suhde oli vielä niin tuore, ettei sen vakaudesta ollut varmuutta. Päädyimme hakemaan lähetteen terveysasemalta – eihän se vielä velvoittaisi mihinkään, mutta nopeuttaisi asioita sitten jos ja kun päätyisin keskeytykseen.

Lopulta päätös oli aika helppo tehdä. Itse keskeytys oli fyysisesti rankka ja kamala, koska kipuani vähäteltiin kaikin tavoin. Hoitaja sanoi, että kipu nyt vain kuuluu asiaan. Sain oikeasti toimivan lääkityksen vasta, kun pyörryin vessan lattialle.

Jälkikäteen on ollut aina ihan selvää, että keskeytys oli oikea ratkaisu, enkä ole kokenut siitä tunnontuskia. Sittemmin olen valinnut itse lapsettomuuden.”

Tukeudu läheisiin tai ammattiapuun

Miten kannattaa edetä, jos pohtii raskauden keskeyttämistä?

Psykologi Viveka Kauranen antaa nämä neuvot:

  1. Pyri aluksi turvalliseen ja rauhalliseen olotilaan, jotta kykenet ajattelemaan. Tukeudu läheisiin tai ammattiapuun. Selviytymistä tukee se, että päätös on ollut selkeä ja harkittu.

  2. Ajattele kaikkia vaihtoehtoja. Raskaus voidaan keskeyttää, voit päättää pitää lapsen tai antaa sen adoptioon. Tutki, miltä sinusta intuitiivisesti tuntuu. Voit kirjoittaa vaikka paperille ajatuksiasi. Kun katsot asiaa monesta vinkkelistä, päädyt parhaimpaan ratkaisuun – tai voit valita sen, mikä on vähiten huono. Sekin on ihan hyvä.

  3. Jos päädyt aborttiin, selvitä ennalta, miten se tehdään ja mitä kaikkea siihen liittyy, jotta voit valmistautua siihen, mitä on tulossa ja päättää, miten haluat toimia. Haluatko esimerkiksi nähdä ultraäänikuvan sikiöstä vai et? Tai entä jos kehostasi poistuvan raskausmateriaalin seasta hahmotat sikiön, mitä sille teet? Lääkkeellinen raskauden keskeytys tapahtuu useimmiten kotona.

  4. Kun abortti on ohi, anna itsellesi tilaa tuntea. Jos olo on helpottunut ja haluat jatkaa elämää, anna mennä. Jos taas huomaat, että olet väsynyt tai surullinen, saat olla sitä. Sinusta saa tuntua juuri siltä, miltä sinusta tuntuu.

  5. Kuulluksi tuleminen ja puhuminen voivat olla avuksi. Jos siltä tuntuu, ammattiapua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.

Kursivoidulla merkityt tarinat Onnellisia aborttitarinoita -hankkeesta.

Raskauden keskeytys

  • Raskauden keskeyttämisestä säädetään Suomessa lailla.

  • Yhden lääkärin päätöksellä keskeytys voidaan tehdä ennen 12. raskausviikon täyttymistä, jos nainen on alle 17-vuotias tai yli 40-vuotias tai hän on synnyttänyt neljä lasta.

  • Kahden lääkärin lausunto tarvitaan, kun keskeytys tehdään ennen 12. raskausviikon täyttymistä tilanteissa, joissa lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat naiselle huomattava rasitus, jos raskaaksi tuloon liittyy rikos tai jos äidin tai isän sairaus vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.

  • Vuonna 2019 tehtiin noin 8 700 raskaudenkeskeytystä. Eniten keskeytyksiä tehtiin 20–24-vuotiaille.

  • Raskaus voidaan keskeyttää joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti.

  • Keskeytys ei vaikuta tulevaan hedelmällisyyteen, jos se on sujunut ilman komplikaatioita.

Kansalaisaloite Oma tahto 2020 – Päivitetään Suomen aborttilaki 2020-luvulle luovutettiin eduskunnalle viime vuoden lopussa. Aloitteessa vaaditaan, että jatkossa abortin saamiseksi riittäisi raskaana olevan oma tahto ja kahden lääkärin lausunnon vaatimisesta luovuttaisiin.

Lähteitä: Terveyskirjasto, Käypä hoito, THL

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?