Usva, Jasmin ja Ulrika ystävystyivät hoidossa ja puhuvat nyt avoimesti mielenterveysongelmistaan – ”Olisimme itse kaivanneet tällaista vertaistukea” - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Usva, Jasmin ja Ulrika ystävystyivät hoidossa ja puhuvat nyt avoimesti mielenterveysongelmistaan – ”Olisimme itse kaivanneet tällaista vertaistukea”

Usva, Ulrika ja Jasmin lisäävät tietoisuutta mielenterveysongelmista sosiaalisessa mediassa.

14.2. 9:24

Mitä on elämä mielenterveysdiagnoosin takana?

Vaikeita ja hyviä hetkiä. Valoa ja varjoja. Kipeitä asioita, ihania asioita. Kuten elämässä ylipäänsä.

Silti moni mielenterveysongelmista ja -sairauksista kärsivä kertoo kohtaavansa ennakkoluuloja.

– Yksi on se, että jos olet joskus kärsinyt mielenterveysongelmista, kärsit niistä loppuelämäsi. On kuitenkin ihan mahdollista elää normaalia elämää, harrastaa ja käydä koulua, sanoo Ulrika, 18.

Ulrika ja hänen samanikäiset ystävänsä Usva ja Jasmin haluavat avoimesti kertoa omista mielenterveysongelmistaan. Instagramista heidät löytää nimellä Diagnoosin takana. Palaute on ollut pelkästään positiivista.

– Haluamme tavoittaa nuoria ja jakaa kokemuksiamme. Olisimme itse aikanaan kaivanneet tällaista vertaistukea, Ulrika kertoo.

Kaikki kolme ovat kärsineet masennuksesta. Masennukseen on liittynyt muun muassa väsymystä ja voimakasta uupumista, apatiaa, ahdistusta ja itsetuhoisuutta.

Usvalla on ollut myös laihuushäiriö eli anoreksia, Jasminilla ja Ulrikalla syömishäiriöoireilua.

Ystävistä voimaa vaikeisiin hetkiin

Nuoret tapasivat toisensa hoidossa nuorisopsykiatrisella osastolla keväällä 2019. Jasmin näki Usvan ja Ulrikan kasaamassa palapeliä, ja liittyi joukkoon.

– Osastolla ei löydy juurikaan mitään tekemistä, joten oli ihana pystyä juttelemaan jonkun kanssa, joka ymmärsi, miten pahalta sairaus voi tuntua, Ulrika sanoo.

Kohtaamisen jälkeen kolmikko on pitänyt yhteyttä. Hankalimmissa hetkissä he ovat pystyneet turvautumaan toisiinsa.

– Ystävystymään meidät saivat aluksi samankaltaiset kokemukset ja fiilikset, sen jälkeen yhteiset mielenkiinnonkohteet esimerkiksi musiikissa ja tv-sarjoissa. Sen jälkeen ollaan tsempattu toisiamme ja jaettu elämän iloja ja suruja, Jasmin sanoo.

– On tosi helppo olla tässä porukassa, koska voin olla täysin oma itseni kaikilta osin, Usva sanoo.

Sairaus vaikuttaa koko elämään

Kun mieli oireilee, se vaikuttaa herkästi koko elämään.

– Monta kaverisuhdetta on kärsinyt, kun minulla ei ole ollut jaksamista, Ulrika sanoo.

Samaa sanovat Jasmin ja Usva.

– Ihmissuhteet ja perhesuhteet ovat jääneet vähemmälle, kun elämässä ei ole ollut muuta sisältöä kuin sairaus, Jasmin sanoo.

Opiskelutkin ovat olleet tauolla, samoin harrastaminen. Usva on ollut syömishäiriön vuoksi jonkin aikaan kokonaan liikuntakiellossa.

Mikä on auttanut elämässä?

– Äiti, veli, eläimet ja hoitotahot, Usva luettelee.

 Oli ihana pystyä juttelemaan jonkun kanssa, joka ymmärsi, miten pahalta sairaus voi tuntua. – Ulrika

Ulrika kertoo alkaneensa voida paremmin, kun hän päätti keskittyä asioihin, jotka tuottavat iloa.

– Aloin viettää aikaa läheisten kanssa ja kävin DKT-terapian. Siitä oli paljon hyötyä. Päätin, että lukio ei ole minun juttuni, ja suuntasin sote-alan opintoihin. Yritin päästää irti huonossa olossa vellomisesta. Keväällä kun oli korona, maalasin paljon ja kirjoitin runoja, Ulrika kertoo.

Dialektisella käyttäytymisterapialla (DKT) hoidetaan erityisesti epävakaata persoonallisuushäiriötä ja tunnesäätelyvaikeuksista kuten itsetuhoisuudesta kärsiviä. Myös Usva kertoo saaneensa DKT:sta apua.

– DKT-hoitoon kuuluvat viikoittaiset yksilötapaamiset terapeutin kanssa sekä taitoryhmä kerran viikossa. Taitoryhmässä harjoitellaan muun muassa ahdistuksenhallintakeinoja, tietoista läsnäoloa ja vuorovaikutustaitoja. Eniten olen hyötynyt ahdistuksenhallintataidoista, joita käytän vieläkin, jos tulee vaikeita hetkiä, Ulrika sanoo.

Maalaaminen on ollut Ulrikalle mielekästä tekemistä, joka on tukenut toipumista.

Armollisuutta ja mukavaa tekemistä

Mieltä voi tervehdyttää, mutta siihen vaaditaan omaakin tahtoa.

Parantumisvaiheen alussa Ulrika alkoi suunnitella joka viikolle viikko-ohjelmaa.

– Lisäsin vähitellen enemmän ja enemmän mukavaa tekemistä listalle. Alussa mikään ei oikein tuntunut mukavalta, mutta yritin kuitenkin tehdä asioita, jotka olivat ennen tuottaneet iloa. Nyt taas tuntuu, ettei aika riitä millään kaikkiin asioihin, joita haluan tehdä.

Jasminia on auttanut armollisuus itseä kohtaan.

– On pitänyt kantapään kautta oppia arvostamaan itseään pienissä asioissa kerrallaan. Mieli ja kroppa käyvät koko ajan ihan hirveästi asioita läpi, eikä siitä voi selvitä, jos ei anna itselleen siihen aikaa, Jasmin sanoo.

 Yritän ajatella, että kaikki mitä saan tehtyä on plussaa, enkä ole huono ihminen, jos jonain päivänä en saa jotain tehtyä. – Usva

Paranemisprosessin aikana on niin ikään pitänyt olla armollinen.

– Toipuminen ei ole lineaarista, se on ihan helvetillinen vuoristorata. Täytyy vaan luottaa siihen, että voimat riittävät nousemaan pohjamudasta uudestaan. Kerta toisensa jälkeen se käy helpommaksi. Armollisuutta voi ja kannattaa opetella ihan meidän jokaisen, tämä on kuitenkin meidän ainoa elämä.

Mieleisen tekemisen avulla Jasmin on oppinut nauttimaan arjen pienistä hetkistä. Yksi hyvinvoinnin lähde on koira, joka hankittiin hänen perheeseensä viime vuonna.

– Olen saanut keskittää ajatukset siihen, ja se on ollut siinä vieressä, ihan pyytämättä.

Usvalle rutiinien luominen on ollut hyödyllistä.

– Olen kirjoittanut ylös asiat, jotka olisi hyvä hoitaa päivän aikana, kuten hampaidenpesu ja suihku. Viikoittain yritän muun muassa laittaa kasvonaamion ja käydä saunassa. Yritän ajatella, että kaikki mitä saan tehtyä on plussaa, enkä ole huono ihminen, jos jonain päivänä en saa jotain tehtyä.

Syvempi yhteys perheeseen

Korona-aika on koetellut monen mielenterveyttä. Se on näkynyt esimerkiksi valtavana piikkinä kriisipuhelimissa. Vielä suurempia ongelmia voi olla edessä pandemian jälkeen.

Jasmin kertoo koronakevään antaneen hänelle arvokasta aikaa keskittyä omaan itseensä. Myös yhteys perheeseen syveni.

– Vahvistuimme perheenä, kun olimme enemmän yhdessä. Se oli tarpeellista, Jasmin sanoo.

– Olen samoilla linjoilla. Viime kevät vahvisti suhdetta perheeseen. Meillä oli esimerkiksi purkki, jossa oli lappuja, joissa oli mukavaa tekemistä. Vedimme joka päivä lapun ja teimme jotain yhdessä. Etäkoulu ei haitannut, se sopii minulle, Ulrika kertoo.

Usvalla oli vaikeampaa. Hän oli vuoden 2020 alussa hoidossa, eikä voinut nähdä läheisiään.

Sairaus ei ole oma valinta

Vaikka mielenterveysasioista puhutaan entistä avoimemmin, keskustelua kaivataan Usvan, Jasminin ja Ulrikan mielestä lisää.

– Monet ihmiset ajattelevat, että sairaus on oma valinta. Siitä ei kuitenkaan voi päättää, mutta paranemisen eteen voi tehdä paljon, Usva sanoo.

 Monet ihmiset ajattelevat, että sairaus on oma valinta. Siitä ei kuitenkaan voi päättää, mutta paranemisen eteen voi tehdä paljon. – Usva

Syömishäiriöihin liittyy Jasminin mielestä sitkeä mielikuva siitä, että laihuushäiriö on niiden pääasiallinen muoto – tai että ahmiminen olisi kiinni itsehillinnästä.

– Ylipäänsä ihmiset saattavat ajatella, että syömishäiriö on oma vika ja päätös.

Sana syömishäiriö ei itsessään kerro, mistä sairaudessa syvimmillään on kyse.

– Sairaus on keino hallita tunteita ja purkaa pahaa oloa syömättömyydellä, Usva sanoo.

Tai syömisellä – jos kyse on esimerkiksi ahmimishäiriöstä.

Usva kaipaa syömishäiriöiden hoitoon lisää resursseja ja osaamista. Hän kritisoi sitä, että alhaista painoa pidetään vielä liiaksi hoidon kriteerinä.

– Monet eivät saa tarvittavaa hoitoa painonsa takia, eikä heidän tilannettaan pidetä vakavana, vaikka syömishäiriöön voi kuolla missä tahansa painossa, Usva sanoo.

Avun saantia voi vaikeuttaa sekin, jos syömishäiriöinen kuitenkin syö.

– Olin vaarallisen alipainoinen ja todella huonossa kunnossa, mutta päivystyksen lääkärille riitti se, että syön joka päivä edes kerran jotain pientä, Usva kertoo kokemuksistaan.

Avun vastaanottaminen vaatii uskallusta

Kun tuntui siltä, etteivät omat voimat enää riittäneet, Jasmin ymmärsi ottaa apua vastaan. Asian hyväksyminen vaati aikansa.

– Olen ollut onnekas, kun olen saanut kaiken tarvitsemani avun, vaikka en aina ole ollut suostuvainen sen suhteen. Haluan painottaa erityisesti sitä, että avun vastaanottaminen on vahvuutta. Se ei tee kenestäkään heikkoa, Jasmin sanoo.

Jasminin mielestä olisi tärkeää, että jokainen, joka kokee vaikeuksia, uskaltaisi ottaa apua vastaan.

– Jokaisella on oikeus saada apua, ja jokainen sairaus on yhtä vakavasti otettava. Lieväkin masennus pitää hoitaa, Jasmin sanoo.

 Avun vastaanottaminen on vahvuutta. Se ei tee kenestäkään heikkoa. – Jasmin

Ulrikallekin paraneminen oli aluksi vaikeaa – sairaus oli ollut se ”tuttu ja turvallinen” monen vuoden ajan. Jossain vaiheessa hän tajusi, ettei enää voi jatkaa samaan malliin.

Usvalle hankalin asia avun vastaanottamisessa syömishäiriöön on ollut pelko painonnoususta ja kontrollin menettämisestä.

– Syömisen ja kehon hallinta epätervein keinoin on ollut se turva, johon tarttua vaikeina hetkinä, ja siitä irti päästäminen on pelottavaa. Syömishäiriöihin liittyy usein myös heikko sairaudentunto, joka on vaikeuttanut avun ottamista vastaan silloin, kun en ole kokenut sitä tarvitsevani.

Kiitokset hoitotahoille

Jokainen voi toipua, vaikka se voi jossain kohtaa tuntua vaikealta uskoa.

– Ajattelin pitkään, että tämä on ikuisesti tätä, mutta kun apua ottaa vastaan ja alkaa tekemään työtä, olo voi parantua nopeallakin aikataululla, Ulrika sanoo.

Ulrika on tajunnut, kuinka pitkälle hän on päässyt.

– En enää näe kuolemaa vaihtoehtona, vaan olen tyytyväinen elämääni juuri sellaisena kuin se on. Jos joku antaisi mahdollisuuden muuttaa tämänhetkistä elämääni, en muuttaisi mitään, Ulrika sanoo.

 Olet elämäsi tärkein ihminen, jonka kuuluu voida hyvin. – Jasmin

– Kukaan ei voi parantaa sinua puolestasi, etkä voi käydä paranemisprosessia läpi sen takia, että joku muu haluaa, vaan sinun on tehtävä se itseäsi varten. Olet elämäsi tärkein ihminen, jonka kuuluu voida hyvin, Jasmin sanoo.

Kaikki kolme haluavat kiittää hoitotahojaan sekä kaikkia hoitohenkilökunnan jäseniä, jotka ovat uskoneet heihin ja heidän selviytymiseensä silloin, kun he eivät ole itse pystyneet.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?