Morsiamen mummon huudahdus kesken vihkimisen todella yllätti – nämä häät jäivät mieleen - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Morsiamen mummon huudahdus kesken vihkimisen todella yllätti – nämä häät jäivät mieleen

Muun muassa sääolosuhteet tai juhlapaikan koko ovat aiheuttaneet häissä harmitusta.

Julkaistu: 9.7. 14:27

Häissä on koettu kaikenlaisia kommelluksia.

Aina kaikki ei mene nappiin – edes kauan suunnitelluissa ja tärkeissä hääjuhlissa. Osa mokista muuttaa ajan kanssa kiikkustuolissa naurattaviksi kommelluksiksi, osaa hääkokemuksista taas ei juuri huvita muistella.

Suomalaiset ovat jakaneet pitkin kesää Vauva.fi-keskustelupalstalla kokemuksiaan ihmetyttäneistä hääjuhlista. Kokosimme yhteen mieleen painuneita hetkiä.

”Kyllä hävetti”

– Itse olin kaasona ystäväni häissä, joissa muistaakseni sulhasen puolelta ollut sukulaismies aluksi halusi tanssia muutaman tanssin ja ajattelin, että häät ovat juhla, missä tanssi kuuluu asiaan ja olisi epäkohteliasta kieltäytyä. Samalla kaasona tunsin olevani myös vastuussa vieraiden viihtyvyydestä. Kun mies alkoi olla myöhemmin vähän enemmän päissään alkoi ulkonäköni kehuminen. Kuinka hän veisi minua ulos jos olisi nuorempi ja kauhea halailu. Aloin tässä kohtaa tuntea oloni todella epämukavaksi ja mietin, että miten pääsisin kohteliaasti tilanteesta pois ilman mitään sen suurempaa haloota, jotta ilta ei menisi pilalle. Miehen vaimo tuli sitten närkästyneenä torumaan miestä siitä, kuinka tämä ei osaa koskaan käyttäytyä ja olisi aika lähteä kotiin. Kyllä hävetti, mutta onneksi vaimo näytti ymmärtävän, että kohteliaisuuttani vain kuuntelin miehen juttuja, ja ei ilmeisesti ollut ensimmäinen kerta. Mukavia ihmisiä olivat kuitenkin muuten.

Nyyttärihäät

– Saimme kutsun häihin, joissa ei ollut hääväelle vihkimistä ja juhlat olivat ”asu vapaa – nyyttärihäät”, eli kaikesta ruuasta vastasivat vieraat. Lopputuloksena sekalainen ruokatarjoilu, esimerkiksi 20 fetasalaattia, vähän sitä ja tätä. Vieraita oli varmaan 70 ja hääväki oli panostanut suolaisiin tarjottaviin. Joku oli onneksi tehnyt noin 10 kpl muffinseja, ja kahvin kanssa vain nopeat elivät, eli saivat jotain makeaa. Kauhuissani alan ammattilaisena mietin kylmäketjujen säilymistä ja ruuan käsittelyn hygieniaa, kun vieraat olivat vastanneet kaikesta tarjoiluista, enkä tohtinut siis montaakaan asiaa suuhuni laittaa.

”Juhlapaikan sivussa näkyi erittäin vaisu hääpari ja kaksi huutavaa isää”

– Miehen vanha ystävä oli menossa naimisiin. Saimme kutsun tietenkin ja aina kun tapasimme heitä, he kehuivat miten heidän vanhempansa maksavat häät ja ne ovat todella luksustapahtuma. Kirkossa olin aika äimän käkenä. Väkeä oli todella, todella paljon. Juhlapaikka? Pieni, olin viettänyt siellä muutamat synttärit. Siis oikeasti pieni, ehkä max. 50 henkilön ja kirkossa oli ainakin 200 henkilöä. Juhlapaikalle päästyämme löydämme plaseerauksen. Kaikille hääparin kavereille oli istumapaikat, sukulaiset pihalle seisomaan. Ei juhlatelttoja, ei tuoleja, ei mitään. Me kaverit jäimme pihalle ja aloimme ohjaamaan varsinkin vanhempia sukulaisia istumaan paikoillemme (minkä kaaso yritti estää). Juhlapaikan sivussa näkyi erittäin vaisu hääpari ja kaksi huutavaa isää. He siis päättivät pitää kavereilleen monen tonnin bileet (näkyi esimerkiksi koristelussa, ettei todellakaan ollut säästelty), ja sukulaiset saavat lähteä kotiin. Suurin osa meistä kavereista ja sukulaisista lähti ja moni otti lahjan mukaansa. Ilta oli kuulemma istuttu suht hiljaa syöden, koska pitopalvelu ja kaikki oli järkätty. Morsian itse ei häistä halunnut koskaan puhua mitään, mutta bestman kertoi että suunnitelma oli ollut, että sukulaiset ja muut joilla ei ollut istumapaikkaa juhlapaikalla ”tajuavat yskän” ja lähtevät. Erosivat muuten vuotta myöhemmin.

Morsiamen mummo avasi suunsa väärällä hetkellä

– Saimme yllättäen kutsun vanhan kaverin häihin ja menimme. Teemana oli parin mieltymysten mukaan elokuvat, pelit ja muita ”nörttijuttuja”. Kutsukortti oli upea, hääpaikka kartanossa. Ulkona oli valtava määrä telttoja, koska vihkiminen oli ulkona. Onneksi ei satanut. Asetuimme teltan alle istumaan. Ampiaisia oli aivan älyttömästi, niitä sai hätistellä jatkuvasti. Ahdisti olla ulkona ampiaisten pommituksen alla. Morsiamen mummo kritisoi ampiaisia äänekkäästi ja ihmetteli, miksei voida mennä sisälle. Morsian alkoi lipua paikalle jaloissaan 2-vuotias kukkaispoika, joka säntäsi välittömästi vastakkaiseen suuntaan. Morsian ja kaasot kykkivät pojan perässä hetken, kunnes saivat pojan aisoihin. Teemamusiikki kuului vaimeana ja pätki hieman. Kukaan ei nähnyt ”alttaripaikalle” telttojen katosten alta. Ampiaisia joka paikassa. Onneksi vihkiminen meni nopeasti. Kukaan ei kuullut mitään. Kun pappi antoi aamenen, morsiamen mummo kajautti (tarkoittaen ampiaisia): ”Tappakaa!”

”Hyttysiä tsiljoona”

– Yksi helmi olivat miehen veljen häät Savon sydämessä jossain metsästysseuran tms. juhlatalolla. Hyttysiä tsiljoona, miehen (ja siis sulhasen) isän puolen suku istui yhden pihapiirissä olleen mökin terassilla ryyppäämässä keskenään.

”Noista kemuista lähtiessä kieltämättä harmitti, etten kehdannut käydä hakemassa lahjakuorta takaisin”

– Häät perjantaina, joten jouduttiin ottamaan töistä vapaapäivät juhlaa varten. Matkaa hieman yli 300 km juhlapaikalle, joten majoituskin varattiin. Ostettiin juhlavaatteet kahdelle pienelle lapselle ja tuolla porukalla ajettiin serkun häihin. Juhlat oli homeisessa seuraintalossa (sen oikeasti huomasi tosi selvästi kuka vaan, vaikken ole mitenkään herkistynyt), jossa oli rotanloukkuja nurkassa. Ruuaksi kirjolohikiusausta, Vaasan ruispaloja margariinilla ja juomaksi maitoa, vettä tai itse Soda Streamilla tehtyä vissyä, pullo ulkonäön perusteella noin tuhanteen kertaan käytetty ja vuosien takaa. Hääkakku oli itse pellille tehty täytekakku, kehnosti koristeltuna ja aivan liian kosteana. Iltapalaksi olisi saanut grillata makkaraa, joka sentään on ihan hauskaa tavallaan, mutta lähdimme ennen sitä ohjelmanumeroa. Alkoholia oli tarjolla, mutta pelkkää kaljaa ja sitä vauvan kylpyammeesta, johon kaadetun hanaveden oli ilmeisesti tarkoitus pitää juomat kylmänä. Kysyin kaasolta, että mahtaako esimerkiksi siideriä olla tarjolla, kun olut ei maita yhtään, mutta kaaso vaan totesi, että voi harmi, ne taisi loppua jo... Eli oli niitä ehkä 6-pack ollut.

Noista kemuista lähtiessä kieltämättä harmitti, etten kehdannut käydä hakemassa lahjakuorta takaisin. Pienen budjetin häissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niihin kutsutaan mielestäni vain lähimmät, ei laiteta vähän kaukaisempia sukulaisia ajamaan satojen kilometrien takaa kertomatta etukäteen yhtään, että näissä häissä on sitten tarjoilu samaa tasoa kuin peruskoulun ruokalassa. Ymmärrän tuollaisen silloin, kun kyseessä on joku hädin tuskin täysi-ikäinen pariskunta, joilla ei ole vanhemmilta mitään tukea hommaan, mutta nämä ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä olevia ihmisiä... Ei tullut edes kiitoskorttia. Eipä tarvitse ainakaan kantaa murhetta siitä, että lahjamme olisi ollut liian vaatimaton – se nimittäin kattoi ruokakustannuksemme varmaan kymmenkertaisesti.

Suomalaisissa häissä sattuu ja tapahtuu.

Tuleva miniä kiristi apua

–  Meillä veljen vaimo tai silloinen tyttöystävä jotenkin oletti, että me olisimme maksaneet myös heidän häänsä, koska meillä oli isot häät. Muut minun ja veljeni suvusta olivat korkeintaan keskituloisia, meillä oli miehen kanssa vähän enemmän ylimääräistä, joten meidän häät olivat tavallaan yhdistetyt häät ja sukujuhlat. Jonkun verran olisin voinut veljen häihin laittaa mutta nuo vaatimukset olivat noin 6000–7000 euron luokkaa. Ja meillä oli lapsia, joiden tulevaisuuteen ja koulutukseen oli tarkoitus sijoittaa. Nämä olivat kolmekymppisiä, matkustelevia sinkkuja. Tämä tuleva miniä sitten uhkaili, että jos emme auta häissä, niin emme ole tervetulleita häihin. Emme auttaneet ja kukaan meidän meidän puolen suvusta ei häissä sitten ollut.

”En kutsunut paria omiin häihini”

– Kirkon ja hääpaikan välillä oli noin 50 km. Häät pidettiin vanhassa navetassa, mikä oli sinänsä ihan ok, mutta mutta... Morsiuspari ja parempi väki olivat yläkerrassa. Me ylijäämävieraat (miksi edes kutsui liikaa?) olimme alakerrassa. Tilojen välillä ei ollut yhteyttä, vaan molempiin oma sisäänkäynti ulkoa. Emme nähneet morsiusparia, kuulleet puheita, oma seisova pöytä, jota täydennettiin ja juomatarjoilut tulivat, kun yläkerran tärkeämmiltä ehdittiin. En olisi mennyt, jos olisin tiennyt. En kutsunut paria omiin häihini.

”Kakkosluokan vieraana”

– Olen ollut kerran kakkosluokan vieraana niin, että meidät oli sijoitettu ulos telttaan. Lämpimällä säällä olisi ollut ehkä ihan kiva, järvenrantamaisema kuitenkin ihan kaunis ja teltta juhlatilan vieressä niin ikkunoista olisi kyllä kuullut, mitä sisällä tapahtuu. Mutta kas kummaa, Suomen kesässä kun ollaan, lämpötila +15, vesisade ja kova tuuli suoraan järvenselän yli. Paleltiin, ruoka kastui ja jäähtyi matkalla pöytään, suurin osa ohjelmasta meni ohi, kun kukaan ei käynyt informoimassa mitä ja milloin tapahtuu. Sisälle oltaisiin oltu tervetulleita sitten illanviettoon, mutta koko telttaporukka lähdettiin heti kahvin jälkeen kotiin.

”Kävi kaikille häävieraille selväksi, mitä anoppi ja appiukko toivoivat”

– Olimme häissä, jossa sulhasen vanhemmat olivat teettäneet sulhasesta nuken. Tämä nukke sitten istutettiin syöttötuolissa hääparin väliin. Kävi kaikille häävieraille selväksi, mitä anoppi ja appiukko toivoivat. Hääparista en ole niin varma.

”Hengitys höyrysi ilmassa ja ihmiset hytisivät”

– Sukulaisen häät järjestettiin seurojentalolla, iso ja vanha rakennus ja oli kylmä keskitalvi. En tiedä, oliko lämmitys reistaillut, oliko se unohdettu laittaa päälle vai oliko käynyt niin, että oli laitettu päälle esimerkiksi edellisenä iltana, kun oli oltu koristelemassa ja laittamassa pöytiä, mutta korkea ja iso sali ei ollut ehtinyt lämmetä yön aikana. Joka tapauksessa sali oli jääkylmä, hengitys höyrysi ilmassa ja ihmiset hytisivät juhlahepeneissään. Aika kamalaa.

”Sitten ne savolaiset häät, joissa joku oli sitten tehnyt kämmin”

– Talvihäät kesken mahatautiepidemian, morsiamellakin oli oma ämpäri sakastissa pahan hetken varalta. Puolet vieraista katosi paikalta ja iltapalaa oli syömässä vain kourallinen häävieraista, kun mahatauti oli vienyt ruokahalun ja kunnon lopuilta. Morsiamen äiti alkoi oksentamaan vihkimisen jälkeen, joten onnittelutkin suoritettiin ilman käsikontakteja.

Sitten ne savolaiset häät, joissa joku oli sitten tehnyt kämmin. Kutsu tuli molemmille minulle ja miehelle. Mies ilmoitti tekstarilla, kuten toive oli, että olemme tulossa yhdessä. Vihkiminen sujui hienosti ja juhlapaikka oli loistelias. Siellä minun paikkaani sitten etsittiin jo tarjoilijoittenkin avulla ja sitä ei vain löytynyt. Miehelleni oli varattu paikka suvun vanhanpiian vierestä ja toisella puolen sitten joku kaukaisempi eronnut serkku. Lopulta tarjoilija kattoi minulle sivummalla olevaan pöytään paikan ja se olikin sopivasti vessan oven vieressä, ja joka kerta, kun joku pyrki siihen vessaan sain nousta ylös ja vetää tuolinkin sivuun, että sinne pääsi. Mitään sinne ei kuulunut, eikä onneksi mihinkään tarvinnut osallistuakaan, mutta ilta oli kohtuudella pitkä.

Ilta-Sanomat ja Vauva.fi kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Millaisiin erikoisiin tilanteisiin tai kömmähdyksiin sinä olet hääjuhlissa törmännyt? Kerro kokemuksistasi kommenttikentässä!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?