Kaveri pyysi auttamaan vaatteen korjaamisessa – mielessä olikin ihan toisen luokan toimenpide - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Kaveri pyysi auttamaan vaatteen korjaamisessa – mielessä olikin ihan toisen luokan toimenpide

Monelle on tuttu se ”ystävä”, jolla on asiaa vain silloin, kun hän haluaa jotain.

Julkaistu: 26.6. 19:55

Joillakin on vain otsaa pyytää kanssaihmisiltä mitä ihmeellisimpiä palveluksia.

– Miniä ilmoitti tarvitsevansa kesämökkiämme lainaksi, koska oli sopinut kavereittensa kanssa pitävänsä siellä pitkän viikonlopun bileet. Otimme ilmoituksen huumorilla ja vastasimme, että siellä on silloin mummin (äitini) vanhustenpiirin kesäjuhla. Miniän kavereitten ilmeet oli aika lailla maksamisen arvoisia, kun pyyhälsivät torstai-iltana paikalle kesken parhaan virrenveisuun.

Tässä yksi esimerkki osastoon uskomattomat ehdotukset, joista on käyty vilkasta vaihtoa Vauva-fi:ssä. Joskus kanssaihmisten toiminta menee aika härskiksi.

– Minulla on kotona purkissa kolikoita, joita minä ja mieheni laitamme sinne molemmat silloin tällöin, kun jää taskun- tai laukunpohjalta. Purkki oli ennen eteisessä lipaston laatikossa. Kunnes ex-ystävä oli meillä käymässä. Hän käveli pokkana purkille ja otti rahaa. Huomasin ja kysyin, että mitä ihmettä hän puuhaa. Sanoi, että kai hän voi 10–15 euroa ottaa, kun on vähävarainen opiskelija ja meillä on ”kaapit täynnä rahaa”.

Lopputuloksena oli dramaattinen poistuminen paikalta ja Facebook-päivitys pihistä ystävästä, joka ei voi auttaa nälkäistä ystäväänsä.

Olen koulutukseltani ompelija. Perinteisten puoli-ilmaisten korjaustöiden lisäksi olisi pitänyt tehdä mm. hääpuku ja vanhojentanssipuku, kumpikin tietysti pelkällä materiaalien hinnalla.

Aluksi ilahduttanut kyläkutsu osoittautuikin tuntien tietokonepäivityskeikaksi.

Sukulainen pyysi maksua käytetyistä lastenvaatteista. Ei siinä mitään, mutta olivat tasan samat vaatteet, jotka me olimme antaneet hänelle ilmaiseksi pari vuotta aiemmin, kun kuviteltiin lapsiluvun olevan täynnä.

Asun ulkomailla isossa kaupungissa, suositussa turistikohteessa. Aina välillä tulee serkun naapurin kummin kaimalta pyyntöjä ilmaisesta majoituksesta + toimisinko turistioppaana/ ajaisin häntä ympäri kaupunkia. Ei käy.

Olen ammatiltani opettaja. Sukujuhlissa pitäisi aina olla vahtimassa muiden ipanoita. Tai kesällä ilmaisena lastenvahtina "kun sulla on niin pitkä lomakin". Jep jep.

Kaveri pyysi minua käymään tyhjentämässä hänen postilaatikkonsa sillä aikaa, kun hän miehineen oli useamman viikon ulkomailla kesälomalla. Lupauduin, mutta tietämättäni olin lupautunut myös puutarhanhoitohommiin, mikä tarkoitti rutikuivana kesänä ruohokentän, kukkapenkkien, keittiöpuutarhan ja ikkunalaatikkoistutusten kastelemista useamman kerran viikossa – eikä millään letkulla vaan kastelukannulla kantaen tontin ääripäästä. Kaiken kukkuraksi oli luvattu myös naapurille, että kävisin kastelemassa hänenkin tiluksensa siinä samalla vaivalla.

Isän vaimo kehtasi pyytää antamaansa lastenelokuvaa takaisin sillä perusteella, jos olemme jo katsoneet sen. Kyseessä siis joululahja.

Olin alkuillasta autolla ystäväni luona. Sitten ajelin kotiin ja kävin nukkumaan. Kaveri oli lähtenyt radalle. Yöllä kolmen jälkeen tuli soitto: Oletko vielä hereillä ja lähös autoileen? Saisiko kyytiä baarista autolla hänen kotiinsa jonnekin lähiöön. Taksit on öisin niin törkeen kalliita. En lähtenyt. Kaverini on äärimmäisen pihi; käärii kahviloissa mukaansa sokeripalat ja teepussit kotikäyttöön.

Kaveri vaati kännikuskiksi sinä iltana kun olin kotiutunut vastasyntyneen vauvani kanssa sairaalasta. Soitteli vielä yöllä että enkö mä nyt millään voisi hakea niitä kotiin keskustasta, saisin vähän lomaa lapsenhoidosta.

Kaveripariskunta pyysi minua heittämään heidät kauppaan, ja tottahan minä autottomia kavereita autoin. Kaupasta mentiin Alkoon ostamaan pari kolme pulloa hyvää viiniä, mutta kassalla olivatkin rahat lopussa. Minä maksoin ostokset nolouden välttämiseksi. En koskaan saanut penniäkään takaisin, mutta lankesin tähän ansaan monta kertaa, kun ajattelin, ettei noin nyt kovin usein voisi käydä.

Serkkuni ei koskaan soita, ellei tarvitse jotain. Sitten kun soittaa niin aina menen halpaan ja ilahdun. Kunnes noin viisi minuuttia kuulumisten jälkeen sanoo "ai niin, nyt kun olet siinä niin..." ja sitten tuleekin se oikea syy soitolle.

Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan neljä erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan, sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlistaan tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten!

Ammatistani johtuen (putkimies) korjaan totta kai kaikkien sukulaisten, ystävien ja tuttujen vuotavat putket, hanat, rikkinäiset vessanpöntön jne. Jos jollain on vaikka kylppäriremontti tuloillaan, olen minä se, joka kalustaa koko kylppärin ja vetää putket. Maksuahan en koskaan saa. Jos puhutaan hommia sovittaessa, että kyllä sulle jotain vaivanpalkkaa keksitään, se on yleensä viinapullo tai kaljaa, koska kaikki putkimiehethän on juoppoja, jotka tekee leijonapullon eteen viikonlopun hommia hymyssä suin.

Olin raskaana enkä mahtunut takkiin. Kälyllä oli jokin teatteri- tai pikkujoulu- tms. meno. Laittoi viestiä, että hän tarvitsee takkia ja voi ottaa sen pidemmäksi aikaa kun en siihen mahdu. Vastasin, että vauva syntyy kuukauden päästä ja ylimääräisiä raskauskiloja ei ole niin paljoa ettenkö takkiin mahtuisi.

Työkaverini kysyi, voisinko korjata pari hänen vaatekappalettaan, kun hän on niin tumpelo ja minä niin hyvä ompelija. Olisin voinut näyttää hänelle, kuinka nappi ommellaan kiinni ja irronnut lanka pujotellaan takaisin paikalleen, mutta ajattelin pääseväni vähemmällä neuvottelemisella ja ohjeistamisella, kun tein itse. Seuraavana päivänä saapui täpötäysi muovikassillinen kaverin miehen rikkinäisiä työpaitoja ja -housuja, joista olivat vetoketjut ja taskupussit riekaleina. Kaiken kruunuksi kaveri sanoi pesevänsä vaatteet vasta sitten, kun ne on korjattu.

Ilta-Sanomat ja Vauva.fi ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?