Mitä terapiassa oikein tapahtuu ja milloin sinne kannattaisi hakeutua? Psykoterapeutti kertoo - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Mitä terapiassa oikein tapahtuu ja milloin sinne kannattaisi hakeutua? Psykoterapeutti kertoo

Emilia Kujala uskoo, että maailma kaipaa itsensä likoon laittavia asiantuntijoita, jotka eivät piiloudu titteleiden, käsitteiden ja monimutkaisten teorioiden taakse.

Julkaistu: 7.6. 17:02

”Terapeutti on vähän niin kuin mielenterveyden personal trainer”, sanoo psykoterapeutti, tietokirjailija Emilia Kujala.

Huolia ei voi maailmasta poistaa, mutta voi oppia murehtimaan rakentavasti.

Some on kuin ässäarpa. Palkinnot ovat satunnaisia ja kun sen avaa, voi joko voittaa tai hävitä.

Pitääkö kaikkea itsessä rakastaa?

Tässä muutamia lausahduksia psykoterapeutti, tietokirjailija Emilia Kujalan Instagram-sivuilta @tunteellaemiliakujala.

Kuvissa Kujalan saattaa nähdä neonkeltaisessa paidassa muhkean autonrenkaan päällä istumassa. Tai pinkissä mekossa, jossa lukee love. Rakkaus.

Kujala tekee myös Tunteella-podcastiä sekä Instagram-livelähetyksiä, joissa hän on käsitellyt muun muassa kehonkuvaan liittyviä pulmia sekä sosiaalisen median kirvoittamia riittämättömyyden tunteita.

Joissain postauksissa Kujala on tuonut esiin omakohtaisia kokemuksiaan esimerkiksi syömishäiriön sairastamisesta.

Tämä ei vastaa monen mielikuvaa terapeutista.

– Terapiaan ja terapeutteihin liittyy vielä asenteita, stereotypioita ja mystifiointia, Kujala sanoo.

Kuten uskomuksia siitä, että terapeutti jollain ihmeellisellä voimalla ”parantaisi” asiakkaansa. Todellisuudessa ihmiseltä itseltään vaaditaan paljon työtä.

– Jos käy kerran tai kaksi kertaa viikossa 45 minuuttia kestävässä terapiassa, aika on pieni verrattuna muuhun elämään. Kun ovi menee kiinni, ihminen sujahtaa takaisin vanhaan.

Hänen on itse otettava vastuuta.

– Terapeutti on vähän niin kuin mielenterveyden personal trainer. Ei valmentaja saa lihaksia kasvamaan, vaan asiakkaan pitää itse tehdä työ.

Terapeutin kanssa treenataan ongelmien ratkomista

Terapian erottaa ystävän kanssa puhumisesta tai elämäntaitovalmennuksesta se, että psykoterapeutilta vaaditaan hyvin pitkä koulutus.

Psykoterapiassa käytettävät menetelmät perustuvat koeteltuun tieteelliseen tutkimusnäyttöön ja -teorioihin – ei niin sanottuun keittiöpsykologiaan.

– Kaverin kanssa keskustelu voi mennä vuodattamiseksi ja kanssamurehtimiseksi, mikä itse asiassa vain pahentaa ongelmia. Terapeutin kanssa harjoitellaan ratkaisemaan ongelmia ja käsittelemään tunteita rakentavalla tavalla. Terapialla on myös tavoite, jossa edistymistä voidaan mitata.

Terapeuttien välilläkin on eroja. Jotkut ovat enemmän kuuntelevia, toiset aktiivisempia ja valmentavampia.

Keskusteluterapia on yleisin terapiamuoto, mutta se ei tarkoita pelkkää jutustelua pehmeissä nojatuoleissa. On esimerkiksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa, ratkaisukeskeistä terapiaa ja psykoanalyysia.

Miten löydän sopivan terapian?

Sopivan terapiamuodon valintaan vaikuttaa monta tekijää.

– Onko fokus menneessä, lapsuuden ymmärtämisessä vai kenties nykyhetkessä ja tulevassa. Yksi syy hakeutua terapiaan on se, että on oireita, joita haluaa hoitaa, kuten masennusta, ahdistusta tai pakko-oireita. On myös ihmisiä, jotka tulevat hoitamaan jotain elämänkriisiä.

Tai ihan vain etsimään itseään.

Kognitiiviset terapiat voivat olla hyvä vaihtoehto oireiden lievittämiseen. Mikäli mieltä taas kuormittaa jokin haastava elämäntilanne, kuten avioero, ratkaisukeskeisestä terapiasta saattaa etenkin olla apua. Itseään etsivä saattaa kaivata jotain analyyttisempaa.

Esimerkiksi Mielenterveystalo.fi:stä löytyy hyödyllinen opas psykoterapiaan hakeutuvalle.

 Terapiassa kasataan työkalupakkia, jossa on psyykkisiä taitoja. Kuten kykyä kestää hankalia tunteita, ratkaista ongelmia ja läsnäolotaitoja.

Tavoitteellista tekemistä

Oleellista on se, että terapialla on jokin tavoite.

– Hyvä tavoite on konkreettinen ja tarkka, jotta se voidaan mitata. Tämä on tärkeää, koska se poistaa mystifiointia ja luo työskentelyyn struktuuria. Voisin vaikka piirtää käppyrän siitä, miten toipuminen etenee.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa terapia noudattaa hoitokäsikirjassa esitettyjä, tieteelliseen tutkimusnäyttöön pohjautuvia vaiheita. Sitä voi verrata oppikirjaan, jonka mukaan opiskelu etenee ja käydään läpi olennaiset sisällöt.

– Jotta terapiassa opitut asiat voivat siirtyä vastaanottokäyntien ulkopuolelle käytetään yhdessä sovittuja, tavoitteessa edistymistä tukevia kotitehtäviä ja vastaanotolla voidaan harjoitella uutta taitoa vaikkapa mielikuvaharjoitteluna. Ihan kuten kokouksessa, myös terapiavastaanoton alussa käytetään muutama minuutti agendasta sopimiseen: mitä tänään käsitellään ja mitä halutaan saavuttaa.

Huonon tavoitteen tunnistaa esimerkiksi siitä, että se alkaa: ”Ei koskaan enää...”.

– Huono tavoite on niin sanottu kuolleen naisen tavoite eli sellainen, mistä vain kuollut selviää.

Esimerkiksi ahdistusalttiutta ei voi poistaa. On opittava elämään sen kanssa.

Elämänlaadun heikentyminen hälytysmerkki

Moni tuntee yhä tänä päivänä turhaa häpeää terapiaan hakeutumisesta.

– Häpeä liittyy avun tarvitsemiseen ja vastaanottamiseen, oman haavoittuvuuden myöntämiseen. Ei siis terapiaan itsessään, mutta siihen, mitä se kertoo itselle ja muille.

Pysähtyminen ei ole helppoa. Pelkona voi olla sekin, mitä omalle työlle mahdollisesti tapahtuu, jos ongelmat tulevat ilmi.

– Salailu ei kannata, sillä oireet vain pahenevat. Mitä pidempään ongelmien kanssa kärvistelee, sitä vaikeampaa niitä on usein hoitaa, Kujala muistuttaa.

Apua on syytä hakea viimeistään silloin, kun oma arki alkaa olla takkuista.

– Jos huomaa, että oma elämänlaatu ja jaksaminen arjessa kärsivät. Tai vetäytyy ja perusrutiinit kuten hiustenpesu ja kaupassa käynti vähentyvät.

Avun saaminen ei välttämättä ole aivan helppoa.

– Puhutaan terapiaan menemisestä, mutta ei sinne noin vain mennä.

Ensinnäkin terapia maksaa noin 80–100 euroa tunnilta. Kaikki eivät saa esimerkiksi työterveyden kautta lähetettä ja sen myötä Kelan korvausta. Kelan terapiaa varten tarvitaan psykiatrin b-lausunto ja kolmen kuukauden seuranta-aika.

Lähetteen voi saada työterveyden, opiskelijaterveydenhuollon, julkisen puolen psykiatrin tai yksityisen kautta.

– Prosessi on pitkä paitsi tämän vuoksi, myös siksi, että terapeuteista on monilla alueilla Suomessa kovasti pulaa. Tulijoita olisi paljon enemmän kuin vapaita paikkoja on.

Sopivan terapeutin etsiminen voi olla työlästä. Käytännön asioita voi olla haastava ratkoa, kun oma olo on huono.

– Kannattaa tavata alkuun noin kolme terapeuttia ennen kuin tekee valinnan. Toki tämä on arvokasta, sillä tutustumiskäynti on harvoin ilmainen. Terapiashoppailu ei olisi kenenkään etu.

Kujala vinkkaa myös tarkistamaan, että psykoterapeutti löytyy nimellä hakiessa JulkiTerhikistä eli Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteristä.

Psyykkisen työkalupakin kasaamista

Terapialta sopii odottaa paljon. Oman olon helpottumista, oireiden lievittymistä ja elämässä eteenpäin pääsemistä. Lisää ymmärrystä itseä ja toisia kohtaan. Psykologista joustavuutta.

– Terapiassa kasataan työkalupakkia, jossa on psyykkisiä taitoja. Kuten kykyä kestää hankalia tunteita, ratkaista ongelmia ja läsnäolotaitoja.

Vuorovaikutussuhde terapeuttiin on onnistumisen kannalta tärkeintä.

– Hyvä suhde on sellainen, jossa pystyy ottamaan puheeksi sen, että nyt tämä ei toimi. Jos ei voi luottaa tai jostain asiasta puhuminen hävettää, apu ei mene perille.

Terapeuttia on lupa myös vaihtaa tarpeen vaatiessa. Sekin on osa sijoittamista omaan mielenterveyteen.

– Terapian vaikutukset ulottuvat niin laajalle: omaan hyvinvointiin, tulevaisuuteen, jaksamiseen, läheisiin ihmisiin.

Terapia auttaa suuntaamaan katseen omista ongelmista poispäin, myös muihin ihmisiin ja hyvän tekemiseen heille.

– Asiakkaalla on aina joku tarve tulla terapiaan, ja kun olemme yhdessä päässeet tavoitteeseen, hänen omat siipensä kantavat. Oma tehtäväni terapeuttina on tehdä itsestäni tarpeeton.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?