Terapeutti Tommy Hellsten uskoo, että korona-aika ravisuttaa elämänarvoja – nämä asiat tulevat hänen mukaansa muuttumaan - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Terapeutti Tommy Hellsten uskoo, että korona-aika ravisuttaa elämänarvoja – nämä asiat tulevat hänen mukaansa muuttumaan

–Minulla oli tänä keväänä tyhjää tilaa, josta nautin suunnattomasti, terapeutti Tommy Hellsten sanoo kalenterit tyhjentäneestä koronakeväästä.

Julkaistu: 31.5. 9:00

Korona-aikana ihmiset ovat saaneet kokemuksen hiljaisuudesta. – Ei voi kuulla itseään, jos on liian kiire, Tommy Hellsten sanoo.

Tästä kesä aina alkaa.

Terapeutti, teologi Tommy Hellsten istuu 43-jalkaisen purjeveneensä Valpurin kannella Porvoossa.

Vene on ollut kotisatamassa jo liki kolme viikkoa.

Vappuna Tommy Hellsten lähti perinteisesti hakemaan Valpuria telakalta Särkisalosta. Reissu kesti vesiteitse neljä päivää.

Yhdeksän vuotta omistettuun purjeveneeseen liittyy paljon muistoja.

– Aina juhannuksen kieppeillä lähdimme vaimoni Caritan kanssa purjehtimaan, ja olimme 6–7 viikkoa reissussa, Tommy Hellsten kertoo.

– Tällä veneellä ei voi mennä yksin. Täytyy olla purjehduskumppani.

Tänä kesänä Valpuri purjehtii ilman Caritaa, niin kuin kolmena aikaisempanakin vuonna.

Carita Hellsten kuoli yllättäen kesäkuussa 2017.

18 vuotta yhdessä ollut pariskunta ehti asua Porvoossa kahdeksan kuukautta. Muutto Sipoosta oli Caritan idea.

– Carita oli alkanut jossakin vaiheessa miettiä, että mitä jos toinen meistä kuolee ja toinen jää yksin, Tommy Hellsten kertoo.

Sipoon maaseutukoti alkoi olla vanhenevalle pariskunnalle liian suuri. Heillä oli omakotitalo sekä kurssikeskus, iso piha ja paljon hoidettavaa.

– Tiesin, että Carita on hyvin intuitiivinen. Tiesin, että hän tietää jotakin.

– Luulin, että hän tietää, että minä tulen kuolemaan.

Korona-arki voi Tommy Hellstenin mukaan muuttaa kulttuurisia arvoja. Ihmiset tulevat ehkä nöyremmiksi.

Porvoon keskustan jokirannasta löytyi kaunis puutalokoti. Aika pian muuton jälkeen Carita sanoi Tommylle, että meidän asiat ovat nyt erittäin hyvin. Hän ei silti iloinnut. Jotakin kauheaa tulee tapahtumaan, hän uskoi.

– Ajattelin, että hän tietää jotakin, mutta hän ei tiedä, mitä hän tietää.

Muutaman kuukauden kuluttua Carita Hellsten kuoli. Hän oli aavistanut lähtönsä.

– Jos ajattelee, että olisin jäänyt suuren taloon keskelle surua, niin pääsin helpommalla näin, ettei ollut yksin muuttorumbaa. Vaikka ei ole tietenkään helppoa menettää puolisonsa, Tommy Hellsten sanoo.

Caritan kuoleman jälkeen työ imaisi mukanaan

Tuuli piiskaa vanhaa purjevenettä. Kuuluu natinaa.

Harmaaseen villapuseroon pukeutunut Tommy Hellsten kaataa kajuutassa kahvia kuppeihin. Niissä lukee Blue ocean, sininen valtameri.

– Veneily on oma maailmansa. Viehätys on siinä, että kaiken voi jättää taakseen, Tommy Hellsten sanoo.

Caritan kuoleman jälkeen työ imaisi mukanaan. Elämä on ollut pitkään korvamerkittyä, Tommy Hellsten sanoo. On ollut paljon asioita, jotka on pitänyt hoitaa.

Kahden tunnin kuluttua täällä! Viiden päivän päästä siellä! Sellaista Tommy Hellstenin tavallinen arki yleensä on.

– Olen nauttinut nyt tästä vapaa-ajasta, hän kertoo kahvikupin äärellä kajuutassa.

Tommy Hellstenin isoäiti Agnes asui ulkosaaristossa Utössä. –Sukulaiset olivat vuonna 1947 etsimässä haaksirikossa kadonneita amerikkalaisia. Hylky on yhä pohjassa Utön lähistöllä.

Koronakevät on vienyt ison osan yksityisyrittäjän töistä. Luennot ja seminaarit ovat pyyhkiytyneet pois, oma terapeutin vastaanotto on hetkeksi vähentynyt.

– Minulla oli tänä keväänä tyhjää tilaa, josta nautin suunnattomasti, Tommy Hellsten sanoo.

On ollut mukavaa vain olla, tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Saunoa joka päivä. Hiljentyä.

Kun kaikki työt ovat purkautuneet pois, on ollut vähän kuin paino olisi nostettu pois.

– Tyhjä tila on erilainen olla ja elää.

Tietoisuus täydestä kalenterista on muodostunut eräänlaiseksi taakaksi, jota ei ole tunnistanut, kun se on ollut päällä.

– Nyt on syntynyt oikenemisen tila.

”Olemme tulleet sokeiksi kulutushysterialle ja tälle elämäntavalle”

Tommy Hellsten uskoo, että korona-aikana monet on pakotettu pysähtymään. Voi olla, että pysähtymisessä syntyy uutta arvomaailmaa.

Kaikki eivät ehkä enää haluakaan elää kroonisessa kiireessä niin kuin ennen.

– Monet ovat saaneet nyt kokemuksen hiljaisuudesta ja tilasta minun tavoin, hän sanoo.

– Voi olla, että se poikii elämänmuutoksia. Joidenkin kohdalla syntyy muutos.

Korona-arki voi Hellstenin mukaan muuttaa kulttuurisia arvoja. Ihmiset tulevat ehkä nöyremmiksi.

Kyse on hänen mielestään siitä, kuka oppii ja kuka ei.

– Olemme tulleet sokeiksi kulutushysterialle ja tälle elämäntavalle, Hellsten sanoo.

Hänen mukaansa monet ihmiset ajavat takaa jotakin, ymmärtämättä mitä.

– Se, mitä juoksemme takaa, on syvempi elämä ja nöyrtyminen, hiljaisuus.

Takaa-ajaminen johtaa tilanteeseen, jossa mikään ei riitä. Miksi ei riitä, Hellsten kysyy ja vastaa: Koska ihminen ei voi saada tarpeeksi sitä, mitä ei tarvitse.

Näin ryntäämisen elämäntapa vain jatkuu ja vauhti kiihtyy.

– Kaikilla on kiire, mutta kukaan ei tiedä mihin, Tommy Hellsten sanoo.

Kun ihminen ei ehdi pysähtyä, hän alkaa voida huonosti.

– Ei voi kuulla itseään, jos on liian kiire, Tommy Hellsten sanoo.

”Monet ihmiset ovat erinomaisuuden harhassa”

Terapeuttina Tommy Hellsten tietää, että ihminen muuttuu vasta, kun hän oikeasti itse tahtoo. 68-vuotias Hellsten on kirjoittanut kymmeniä kirjoja psyykkisistä taakoista, joita kannamme.

Uudessa kirjassaan Ihmisen näköinen elämä (Minerva) hän pohtii muun muassa läsnäolon, rakkauden ja totuuden teemoja.

– Puhun aina vain asioista, jotka ovat itselleni tuttuja. En puhu kirjoituspöydän takaa. Olen elämän keskellä.

Ihmisyys on hänen mukaansa pienemmäksi kasvamista. Se on nöyrtymistä, että tajuat oman kokosi.

– Monet ihmiset ovat erinomaisuuden harhassa, jonka he ovat itse luoneet.

– Jos sen on lähtenyt luomaan pienestä pitäen, oman suuruuden illuusio johtaa omavoimaisuuteen ja narsistisiin piirteisiin.

Vappuna Tommy Hellsten lähti perinteisesti hakemaan 43-jalkaista purjevenettään Valpuria telakalta Särkisalosta. Reissu kesti vesiteitse neljä päivää.

Elämän pitää kolhia, että suuruusharhaan tulee murtumia. Näiden murtumien kautta tietoisuuteen tulee valoa.

– On tärkeää, että ihminen on itsessään riittävän pieni, jotta hän voisi olla riittävän suuri. Nöyryys ei ole itsensä mitätöimistä vaan todellisuudentajua.

Tommy Hellstenin mukaan henkisessä kasvussa kaikki tapahtuu vain sen kautta, että tunnistaa oman voimattomuutensa. Ennen sitä ei tapahdu kasvua.

Lapsuudenperheessä ei ollut tilaa olla heikko

Lapsena Tommy Hellsten yritti selvitä yksin. Isän juominen ja perhedynamiikka johti siihen, että kukaan ei ollut läsnä.

Pieneltä Tommylta puuttui läsnä olemisen kokemus. Hänellä ei ollut syliä.

– Kun ei ollut syliä, ei ollut yhteyttä.

Kaikki perheessä, isä, äiti, Tommy ja sisko, olivat erillisiä, yksinäisiä ja pelokkaita. Sieltä pelokkuudesta Tommylle syntyi massiivinen päätös olla vahva ja briljantti.

– Ei ollut tilaa olla heikko, hän kertoo.

– Minulla ei ollut ketään, jolle olla lapsi.

Näiden asioiden pohtiminen on jäänyt sieltä asti.

– Yritin rakentaa vahvuutta, joka perustui heikkouden kieltämiseen, koska heikkous oli maailmassani huono asia.

– Nyt ymmärrän sen päinvastoin, mutta silloin emmin pitkään. Nyt tiedän: heikkous on ihmisen arvokkain ominaisuus.

–Nautin, kun vene on satamassa, keitän kahvit aamulla ja lokkien kirkuessa syön aamupalan. Se on suuri hetki, Tommy Hellsten sanoo purjeveneensä kannella Porvoossa.

Turvallisuuden tarve oli syvä. Tommy ajatteli löytävänsä turvan teologiasta ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa.

– Tajusin, ettei se sieltä löydy. Se oli liian akateemista touhua.

Työpaikallaan A-klinikalla hän tutustui Toivo Pöysään, joka oli käynyt Kanadassa uudenlaisella klinikalla. Ei painotettu kognitiivista koulutusta. Mentiin potilaan persoonan kautta. Se kuulosti valtavan vaikuttavalta, ja sinne hän lähti.

– Kanadassa syntyi kokemus, että tämä on mun juttu. Ajattelin, että tästä saan itselleni apua ja tätä ihmiset tarvitsevat.

Suomessa Tommy oli yrittänyt löytää itselleen monin tavoin apua. Missään hän ei ollut törmännyt ymmärrykseen siitä, mitä hän itse kantaa sisällään.

– Koin vasta Kanadassa, että joku näki minut ja ymmärsi, mistä tässä on kyse.

– Siitä syntyi valtava helpotus, etten ole huono vaan voin huonosti.

Sieltä lähti kaikki. Myös termi co-dependency, läheisriippuvuus. Käsite tuli suomalaisille tutuksi Tommy Hellstenin menestyskirjassa Virtahepo olohuoneessa.

– Moni alkoi ymmärtää, miksi voi huonosti. Se synnytti tietoisuutta, vähensi häpeää ja huonommuuden tunnetta.

Heikkous ja voimattomuus ovat tärkeitä ominaisuuksia, Tommy Hellsten sanoo. Ilman armoa ei voi olla heikko.

– Jos on heikko eikä itsellä ole armoa eikä ymmärrystä, silloin tulkitsee heikkouden huonoudeksi ja vaatii itseltään suvereniteettia ja vahvuutta.

Minkälainen läksy tämä on ollut sinulle?

–  Se on kovan koulun kautta opittu. Ei mitään synny ilman nöyrtymistä. Eikä mitään synny ilman kärsimystä.

”Suurin virheeni rakkaudessa on, että olen antanut pelon ohjata”

Turvattomuuden tunne lapsena johti siihen, että Tommy yritti pitkään aikuisena kontrolloida ja hallita. Se oli suojautumista haavoittuvuudelta uudestaan.

– Suurin virheeni rakkaudessa on, että olen antanut pelon ohjata.

– En ole luottanut kannettuna olemiseen. Silloin pyrkii hallitsemaan. Itse asiassa mitään muuta virhettä ei olekaan. Se on ainoa virheeni rakkaudessa.

Kun kontrollin tarve hälveni, hän tajusi, että elämä kantaa. Omaa sisintä tutkiskelemalla sisältä löytyi rakkaus. Myös itseen.

– Rakkaus synnyttää turvaa, koska rakkaus on ihmisen syvin tarve: minut nähdään, minut kohdataan. Kun elää rakkaudessa, pelko häviää.

Ihminen, joka elää rakkaudessa, alkaa Hellstenin mukaan muuttaa maailmaa. Ei sillä, mitä hän tekee, vaan sillä, mitä hän on. Syntyy levollisuus ja rauha. Myös ympärille kanssaihmisiin.

Kun Tommy Hellstenin alkoholisti-isä kuoli 1998, pappi sanoi hautajaisissa ensimmäiseksi: Virtahepo on kuollut. –Se oli kauhea väärinkäsitys, Tommy Hellsten sanoo. Ihmiset samaistivat isän kohtalon Tommy Hellstenin kirjaan Virtahepo olohuoneessa.

Herää kysymys. Miten sinut Tommy Hellsten on nykyään lapsuutensa kanssa?

Hellsten, kolmen lapsen isä, myöntää käsitelleensä suhdetta vanhempiinsa paljon, eikä enää sen parissa askartele. Asiat neutralisoituvat, kun kohtaa ne.

–  Näen vanhempani sellaisena kuin he ovat, mutta näen myös heidän huikeutensa. Näen heissä myös paljon hyvää.

– Näen myös sen, mihin he eivät kyenneet. Olen käynyt läpi sen prosessin. Jos en olisi kohdannut sitä, pakenisin sitä edelleen. Siksi asiat pitää kohdata.

Kun Virtahepo olohuoneessa oli valmis, Tommy Hellsten antoi sen isälleen luettavaksi. Kirja käsitteli myös isän elämää. ”Tuohan on ihan totta”, isä sanoi ja antoi kirjalle julkaisuluvan.

Silloin hän ei oikein ymmärtänyt, mille antoi luvan. Tommyn alkoholisti-isä samaistettiin kirjan virtahepoon, joka vie perheessä kaiken tilan. Kun isä kuoli 1998, pappi sanoi hautajaisissa ensimmäiseksi: Virtahepo on kuollut.

– Se oli kauhea väärinkäsitys.

Toisen tutkiminen on pakoa itsestä

Vuonna 2000 julkaistiin Tommy Hellstenin klassikkoteos Saat sen mistä luovut.

Nyt huhtikuussa ilmestyi kirjan uusi painos uudella esipuheella. Teoksen viesti on: Todellisen turvan voi löytää vain suostuessaan turvattomuuteen ja luopuessaan pyrkimyksestä hallita elämää.

Ihminen alkaa kasvaa, kun hän siirtyy toisen tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Se on Hellstenistä hieno hetki.

– Syyttämällä muita ei kasva, vaan silloin, kun nöyrtyy tutkimaan itseään.

On helppoa syyttää muita omasta kurjuudesta. Toisen tutkiminen on kuitenkin pakoa itsestä. Silloin siirtää omat varjonsa toisiin, pakenee itseään tutkimalla toista.

– Esimerkiksi koulukiusaaminen on juuri sitä. Astut toisen päälle, mutta paljastat oman lyhyytesi.

–  Tekemällä itsestään huikean, astumalla toisen päälle kuvittelee, että on pidempi. Halveksimalla muita ihmisiä ajattelee, että niitä ominaisuuksia ei ole itsessä.

Jos on oman suuruutensa harhassa, tarvitaan vastoinkäymisiä, jotta tunnistaa avuttomuutensa ja voimattomuutensa.

– Vasta kärsimys synnyttää nöyryyttä, joka puolestaan johtaa tietoisuuteen ja todellisuudessa elämiseen.

– Olemme rakentaneet yhteiskuntaa sellaisten arvojen varaan, että anna mulle lisää. Tosiasia on, että se suunta ei johda mihinkään muuhun kuin romahdukseen.

Romahdus tapahtuu Hellstenin mukaan viimeistään kuolinvuoteella, kun ihminen tajuaa, että hän ei ole enää itsensä varassa.

– Kuolema voimassaolollaan antaa viestin, että elämässä ei ole kyse siitä, että minä selviän omin avuin, vaan siitä, että opin avautumaan rakkaudelle.

– Rakkaudelle avautuu vasta, kun ihmisellä on käsitys omasta heikkoudestaan. Kun ymmärrän tarvitsevani rakkautta.

”Sitä huomaa, että riittää, kun elää”

Tommy Hellstenin ei tarvitse enää pohtia, kuka hän on. Kun elämä on kunnossa ja on kädet täynnä tekemistä, ei edes halua pohtia sellaista. Silloin ei myöskään mieti, mitä muut minusta ajattelevat.

– Sitä huomaa, että riittää, kun elää.

Kun on saavuttanut riittävästi, ei ole myöskään enää hinkua mihinkään.

– Elän unelmaani. Kaikki unelmani ovat toteutuneet, Tommy Hellsten sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?