17 vuoden unettomuus on vienyt Rian jaksamisen äärirajoille – kaikki alkoi työstressistä - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

17 vuoden unettomuus on vienyt Rian jaksamisen äärirajoille – kaikki alkoi työstressistä

Rian unettomuus alkoi työstressistä.

Ria kärsii pahasta unettomuudesta.

14.3.2020 8:18

Porilainen Ria Revell, 47, on kärsinyt unettomuudesta yli 17 vuotta. Kaikki alkoi työstressistä. Revell teki vaativaa myyntityötä, jossa oli kovat tulostavoitteet – ja paineet.

– Olin iltaisin lopen uupunut ja nukahdin rättiväsyneenä. Aloin heräillä parin tunnin päästä, eikä uni enää sen jälkeen tullut. Kesämökki oli ainoa paikka, jossa silloin alkuvuosina sain nukuttua. Oikein odotin seuraavaa kesää ja kahden viikon lomaa, jotta saisin taas nukkua.

”Olen kokeillut aivan kaikkea”

Kolmeen vuoteen Revell ei kertomansa mukaan saanut kunnon kesälomaa, ja senkin jälkeen hän joutui pitämään lomansa pätkissä.

Lopulta kävi niin, ettei kesämökkikään enää auttanut. Hän alkoi heräillä sielläkin parin tunnin unien jälkeen, aivan kuten kotonakin. Lisäksi tulivat painajaiset.

Kuten arvata saattaa, Revell on näiden vuosien aikana perehtynyt aiheeseen, hakenut apua, ottanut vastaan neuvoja ja vinkkejä, asentanut pimennysverhot, vaihtanut patjaa, tyynyä ja peittoa parempiin, viilentänyt makuuhuonetta ja rauhoittanut iltoja. Univalmennuksessakin hän on käynyt, ja uniapnea on suljettu pois.

– Olen kokeillut aivan kaikkea, patjaakin on vaihdettu ainakin 20 kertaa. Iltaisin meillä ei käy vieraita, enkä ole käyttänyt alkoholia aikoihin tai harrastanut iltaisin mitään sellaista, mikä vaikuttaisi unensaantiin.

Työpaikan vaihto ei tepsinyt

Hän kertoo sinnitelleensä vuosia ilman lääkkeitä, kunnes alkoi saada rytmihäiriöitä. Sen jälkeen oli pakko turvautua lääkkeisiin. Lääkekokeilut ovat kuitenkin loppuneet yksi toisensa jälkeen.

– Melatoniinia ja kaikenlaisia mahdollisia lääkkeitä olen kokeillut kymmenittäin, mutta mikään niistä ei ole sopinut minulle. Näin painajaisia, kärsin levottomista jaloista ja kasvohalvaustyyppisistä oireista. Vuosia sitten päätin, että pärjään ilman lääkkeitä, ja minusta on tullut aika lääkevastainen.

– Kiinnostaisi kyllä tietää, onko nykypäivänä mitään sellaista lääkettä, joka pitäisi unessa, mutta ei tekisi oloa tokkuraiseksi aamulla.

Työpaikan vaihtokaan ei ole auttanut. Nykyään siivousalalla työnjohtotehtävissä toimiva nainen kertoo olevansa työteliäs ihminen, joka paahtaa aina täysillä, oli työ mikä hyvänsä. Hän myös nauttii työnteosta.

– Viime vuonna oli lähellä, etten pyytänyt sairauslomaa. Olin nukkunut viiden vuorokauden aikana yhteensä vain kolme tuntia, ja kroppa meinasi tiltata. Lääkäri sanoi vain, että voi voi.

Ria kissansa Ullan kanssa.

”Pumppu hakkaa ja kädet tärisee”

Hän olisi toivonut lääkäreiltä, että joku olisi ymmärtänyt, miten karmeaa unettomuus on.

– Pumppu hakkaa ja kädet tärisee, ja kun on unettomuuden takia aivan sumussa, monta kertaa on ollut lähellä, etten ole jäänyt auton alle. Samaan aikaan teen työtä, jossa on oltava hereillä ja monessa paikassa yhtä aikaa. Tykkään hirveästi tehdä tällaista työtä, mutta…

Revell kertoo, että krooninen unettomuus on aiheuttanut hänelle paitsi rytmihäiriöitä, myös migreeniä. Painokin on noussut.

– Syön aivan kuten muutkin, jopa vähemmän, mutta vuosien varrella on painoa tullut lisää kymmeniä kiloja. Minulle on sanottu, että laihduttaminen on ajankohtaista vasta sitten, kun saan nukkumisen kuntoon.

– Kroppa menisi entistä enemmän sekaisin, jos alkaisin nyt laihduttaa ja kuntoilla. Töissä kävelen joka päivä 7–15 kilometriä. Iltalenkille en voi mennä, sillä se piristää liikaa.

Taustalla burnout

Nuorempana Revell nukkui sikeästi ja nukahti helposti. Mikään meteli ei haitannut unta.

– Olikin yllätys, että minulle kävi näin, hän huokaa.

Hän kertoo jollain tavalla hyväksyneensä unettomuuden osaksi elämäänsä. Hän yrittää nukkua jokaöisen lyhyen yöunensa mahdollisimman hyvin. Kun herää, hän ei ala murehtia asioita, vaan koettaa nauttia niistä muutamasta tunnista, jotka saa vielä viettää miehensä vieressä lusikassa tuplapeiton alla ennen kuin on lähdettävä töihin.

Työt alkavat kuudelta ja kello soi jo puoli viideltä.

Kaiken kokemansa jälkeen Revell on tullut siihen tulokseen, että unettomuus sai alkunsa hoitamattomasta burnoutista.

– Ajattelen, että tämä on nyt minun ominaisuuteni, jonka kanssa on vain elettävä. Ehkä tämä on sympaattisen hermoston ongelma, johon ei voi vaikuttaa.

– Kaikesta huolimatta olen hirvittävän onnellinen ihminen. Minulla on maailman ihanin mies, ihanat, jo isot lapset ja unelmien koti. Kärsin unettomuudesta, mutta se ei määritä elämääni.

Oletko sinä kärsinyt unettomuudesta? Löysitkö siihen apua vai jatkuuko tilanne edelleen? Millaista elämä on unettomuuden kanssa? Mistä kaikki alkoi? Kerro tarinasi: noora.valkonen@iltasanomat.fi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?