Hyvässä seurassa vietetty ilta baarissa oli hauska, et juonut liikaa etkä muutenkaan mokaillut – mutta silti seuraavana aamuna mieli on matalalla. Olo on hiukan alakuloinen, masentunut ja ehkä jotenkin itseensä pettynyt.
Mistä ilmiössä on kyse?
– Siinä on kaksi ulottuvuutta, neurobiologinen ja sosiaalinen, vastaa päihdelääketieteen työelämäprofessori ja A-klinikka Oy:n ylilääkäri Kaarlo Simojoki.
Hän huomauttaa, että tässäkin asiassa yksilölliset erot ovat hyvin suuria.
Jotkut eivät koe minkäänlaisia kielteisiä tuntemuksia vaan lähtevät tyytyväisinä viettämään uutta päivää, kun toiset samassa tilassa vaipuvat pohjamutiin.
Aivoihin syntyy väliaikainen epätasapaino
Jo se, että nukkuu tavallista vähemmän, aiheuttaa itsessään alakuloisuutta. Samoin laskevasti mielialaan vaikuttaa myös nestehukka.
– Kun olet juonut hiukan mutta et liikaa, aamun oloa voisi luonnehtia semikrapulaiseksi. Aivot ovat ensin juodessa totuttautuneet alkoholiin, ja kun se loppuu, aivoihin syntyy väliaikainen epätasapaino. Sen saattaa aamulla tuntea myös mielialan puolella.
Alkoholinkäyttö on myös lisännyt mielihyvähormoni dopamiinin eritystä.
– Sen loppuessa menee hetki ennen kuin järjestelmä tasaantuu, ja silloin voi tulla alakuloisuuden hetkiä.
Paluu arkeen ei aina innosta
Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyy paluu arkeen. Sinkuilla tilanteessa voi korostua myös hetkellinen yksinäisyyden tunne.
– Olet ensin viettänyt tosi kivan ja inspiroivan illan. Onhan se iso ristiriita, kun tulet kotiin, jossa odottavat tiskit ja pyykit.
Tyypillisiä ovat myös epämääräiset haikeuden ja kaipuun tuntemukset.
– Mieleen voi tulla ajatuksia, että miksei aina voisi olla yhtä kivaa, vaikka samanaikaisesti ymmärtää, ettei se tietenkään ole mahdollista. Jos juomisesta tulee tapa, kokemus ei ole enää samanlainen, sillä voimaannuttava vaikutus tulee juuri siitä, että sitä tapahtuu harvoin.
”Tässä meni tämäkin päivä”
Myös tiukkaan iskostunut luterilainen työmoraali voi saada aikaan morkkiksen ilman varsinaista syytä.
– Voi tulla tunne, että on heittänyt hukkaan monta tuntia, että tässä meni tämäkin päivä. Sitten lähdetään syyllisyydentunnossa lenkille, aletaan touhuta kauheasti kaikenlaista tai siivotaan koko kämppä, koska ollaan oltu hunningolla.
Moni on tässä kohtaa Simojoen mielestä liiankin vaativa itselleen.
– Tästä pitäisi hiukan luopua, se olisi tärkeää myös alkoholikulttuurin muutoksen näkökulmasta. Turha ruoskia itseään, kunhan ei tavaksi tule!
Epämiellyttäviä tuntemuksia voi myös yrittää tietoisesti välttää.
– Jos on ollut hyvä ilta, yritä itsesyytösten sijaan kääntää ajatukset siihen suuntaan, että olipa mukavaa – mutta nyt sitä arkea väliin, jotta seuraavakin kerta taas tuntuu joltain.
