Suuttuminen on osin perinnöllistä – kuulutko temperamentiltasi A- vai B-tyyppiin? - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Suuttuminen on osin perinnöllistä – kuulutko temperamentiltasi A- vai B-tyyppiin?

Viha auttaa asettamaan rajat. Eri asia on kuitenkin se, miten vihan ilmaisee.

Viha auttaa asettamaan rajat. Eri asia on kuitenkin se, miten vihan ilmaisee.

Julkaistu: 16.11. 9:02

Yksi kätkee vihan pommiksi sisälleen, toinen räjäyttää sen heti ilmoille.

Joskus sapettaa niin, että järki meinaa lähteä. Omaa vihaisuuttaan ei tarvitse kuitenkaan hävetä, sillä viha tunteena on ihmisille ”lajinomainen” ja myös tärkeä, kertoo psykologi Satu Kaski.

– Esimerkiksi jos ei kohdella oikeudenmukaisesti, vaan epäreilusti, se herättää vihaa. Viha auttaa asettamaan rajat, mutta eri asia on kuitenkin se, miten vihan ilmaisee.

– Lapsena näitä harjoitellaan ja ympäristön mukaan sitten opitaan reagoimaan ja olemaan tunteiden kanssa sinut.

Vaihtoehtoisesti vihasta voi tulla tunteena uhkaava ja vaarallinen, minkä seurauksena sitä pidätetään esimerkiksi mykkäkoulujen muodossa.

Joillekin ihmisille kyse on synnynnäisestä temperamentista, tosin sanoen alhaisesta herkkyydestä reagoida. Toisessa äärilaidassa ovat henkilöt, joiden temperamentin vuoksi puhutaan kansankielellä ”lehmän hermoista”. Raivostumistakin on perimään perustuen eri laatuja: joillakin se on laadultaan räjähtävämpää kuin toisilla.

A-tyyppi kilpailee ja kiukustuu

Temperamentit ovat karkeasti jaettavissa A- ja B-tyyppiin. Kiukkuisuus yhdistyy useimmiten A-tyyppiin, joka on taipuvainen pedanttisuuteen ja jolle on luontaista kilpailla jatkuvasti. Sen sijaan B-tyypillä voi olla vaikea aktivoitua ollenkaan, jos hän kokee olonsa rennoksi.

Psykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa kertoo tutkimuksiin viitaten, että epäsosiaalisuus ja impulsiivisuus ovat hyvin pysyviä piirteitä. Hän havainnollistaa, että päiväkodissa kiukustuva ja helposti kuumeneva ihminen on todennäköisesti kipakka myös seniori-iässä.

Oleellista on, mitä tapahtuu suuttumuksen jälkeen. Osaako osoittaa oman katumuksensa ja onko halua korjata omaa toimintaa.

Monet eivät tiedosta, että kiukku on toissijainen tunne, jota edeltää jokin vielä perustavampi tunne, kuten pelko tai suru. Pelko sisältää ahdistusta ja huolta ja suru kumpuaa menetyksestä, pettymyksestä tai lannistumisen kokemuksesta.

Kyse voi olla myös masennuksesta tai sen ensioireista. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu selvitys kertoo, että 54 prosenttia masennuksesta kärsivistä tunsi olonsa vihamieliseksi, ärtyneeksi, riidanhaluiseksi, huonotuuliseksi tai vihaiseksi.

Kaikki voivat opetella tunteiden säätelyä

Tavallisemmin suuttuminen on osa puolustautumista ja selviytymismoodi.

– Eli on jostain syystä esimerkiksi lapsuudessa opittu, että omaan haavoittuvaan tunnepuoleen ei ole lupaa tai mahdollisuutta, Kaski sanoo.

– Sitä suojaamaan tarvitaan tällaista ylikompensaatiota, kuten hyökkäystä ja muiden kiusaamista. Sen logiikka on erilainen kuin primitiivisen vihan tunteen. Siinä itse asiassa ihminen ei ole yhteydessä omaan tunnepuoleensa, vaan koettaa selviytyä.

Suuttuminen ampuu yli, jos jälkikäteen huomaa, ettei sillä edes saavuttanut yhtään mitään.

Suuttuminen ampuu yli, jos jälkikäteen huomaa, ettei sillä edes saavuttanut yhtään mitään.

Kasken mukaan tunteiden säätely ja tapa ilmaista tunteita on kaikkien opittavissa olevaa taitoa. Ja varsin inhimillistä on myös se, ettei siihen aina kykene.

– Oleellista onkin, mitä tapahtuu suuttumuksen jälkeen. Osaako osoittaa oman katumuksensa ja onko halua korjata omaa toimintaa.

– Joillekin se on vaikeaa, herättää liikaa syyllisyyttä ja ahdistusta, joten raivoaminen jatkuu ja sitä myötä mahdollisesti toisten vahingoittaminen.

Tunnetko marttyyrin?

Brittiläisen mielenterveyssäätiön tutkimuksessa 32 prosenttia ihmistä ilmoitti, että hänellä on läheinen ystävä tai perheenjäsen, jolla on vaikeuksia kontrolloida vihaansa ja jotka ilmaisevat vihaansa huutamalla kiroilulla, uhkailulla tai nimittelyllä tai fyysisellä aggressiivisuudella.

Marttyyri on syyllistävä ja passiivis-aggressiivinen mulkoilija- ja huokailijatyyppi, jolla on usein vaikea ilmaista selvästi rajojaan.

Toiset puolestaan osoittavat vihansa passiivista tietä pitkin, kuten sivuuttamalla ihmisiä. Jotkut kätkevät vihansa tai kääntävät sen itseään vastaan ja pahimmassa tapauksessa vahingoittavat siksi itseään. Tätä ilmenee korostetusti nuorilla.

Viljamaa tarkastelee tulevassa kirjassaan Minä ja marttyyri nimensä mukaisesti ihmistyyppiä, joka osoittaa pahantuulisuutensa ja latistaa muita uhriutumisen kautta.

– Marttyyri on syyllistävä ja passiivis-aggressiivinen mulkoilija- ja huokailijatyyppi, jolla on usein vaikea ilmaista selvästi rajojaan, Viljamaa selvittää.

Tässä ylittyy normaalin vihan raja

Terveessä suuttumuksessa tunnistaa tunteen ja sen, mistä se kumpuaa. Silloin osaa vastata itselleen, mitä tapahtui, mitä koen ja mitä siihen tarvitsee.

Kasken mukaan suuttuminen ampuu yli, jos jälkikäteen huomaa, että ei edes saavuttanut kiukustumisella yhtään mitään tai että jää olo siitä, että toimi vastoin omaa moraalia.

Olennaista on huomata, että erot moraalin herkkyydessä vaihtelevat suuresti: joillekin jo se, että sanoo ”ei”, jää kalvamaan mieleen.

– Toki jos satuttaa itseä tai toista, henkisesti tai fyysisesti, raja on ylitetty. Kannattaa miettiä, onko kyseessä sittenkään normaali viha vai sittenkin raivo, jonka takana on piilossa olevia tunteita ja tulkintoja, Kaski neuvoo.

Kiukku voi johtua hormoneistakin

Kiukustumisen kirvoittajana voi toimia myös fysiologiset prosessit. Esimerkiksi hormonaalisen epätasapainon takia mieliala on taipuvainen heittelehtimään johtaen myös ärtyneisyyteen. Huonoa mielialaa voi selittää korkea dopamiinitaso tai liian alhainen serotoniinitaso, mikä puolestaan voi uusimpien tutkimuksien valossa selittyä myös epätasapainossa olevasta suolistobakteeristosta.

Jos verensokeritaso on alhainen, kiukku voi purkautua nopeastikin. Normaalia pienemmän verensokerin aiheuttamaa hypoglykemiaa voi ilmetä 1- ja 2-tyypin diabeteksessa.

  1. Opettele ilmaisemaan selkeästi ja rakentavasti, miksi olet suuttunut. Jos riitelet, tee se rakentavasti. Ilmaise itseäsi jämäkästi, mutta opettele pyytämään tarvittaessa anteeksi.

  2. Pura suuttumusta toiminnan kautta. Lähde ulos, urheilutreeniin tai lenkille, hakkaa isoa tyynyä tai nyrkkeilysäkkiin tai tee jotain muuta fyysistä harjoitusta.

  3. Tarjolla on myös suuttumuksen hallintakursseja. Tavoite on lisätä tietoisuutta siitä, mitä suuttuessa ihmisen mielessä ja kehossa tapahtuu. Lisätietoa saa Psykoterapiakeskuksesta.

Lähteet: Nyyti ry, Psykoterapiakeskus