”Minulla on paljon ihmisiä elämässä, mutta en ole kenellekään tärkeä. Kukaan ei kysy, mitä minulle kuuluu” – yksinäisyys voi raastaa syvältä

Julkaistu:

Yksinäisyys
Yksinäisyys on monesti hyvin kipeä kokemus, selviää uudesta kirjasta.
– Minulla on paljon ihmisiä elämässä, mutta en ole kenellekään tärkeä. Kukaan ei kysy, mitä minulle kuuluu.

Tähän lauseeseen tiivistyy jotain oleellista yksinäisyyden kokemuksesta. Ihminen tarvitsee toisia. Kokemuksen siitä, että hän on merkityksellinen.

Lause löytyy uudesta kirjasta Yksinäisyys – Tehtäväkirja avuksesi (Tuuma-kustannus), jonka ovat laatineet Ari Marjovuo, Jenny Julkunen ja Maria Rakkolainen.

Eräs yksinäisyyttä kokeva kertoo yksinäisyyden alkaneen jo silloin, kun yläaste alkoi, ja hän muutti.

– En oikein päässyt mukaan. Olen aina ollut ujo ja vähän arka. Rupesin sitten jättäytymään pois, kun ajattelin, että ei ne muut halua minua mukaan enkä osannut oikein mennäkään.

Yksinäisyys on ollut seuralaisena tästä saakka.

– Minulla on koko ajan semmoinen olo, että en kuulu joukkoon, olen jotenkin erilainen kuin muut. Minä en osaa tutustua muihin. Ja kun kukaan ei halua tutustua minuun, niin jotain vikaa minussa pakostakin on.

Identiteetiksi

Yksinäisyyden kokemus värittää ajattelua ja tapaa nähdä maailmaa. On vaikea ymmärtää, miksi elämä on mennyt niin kuin se on mennyt.

– Aina minä otan yhteyttä, ketään ei kiinnosta minun seura, kun ne eivät soita minulle tai pyydä mukaan.

Tämä on toinen esimerkkiajatus siitä, miten yksinäisyyden kokemus voi pysyä mielessä omien päätelmien ja tulkintojen kautta. Joskus yksinäisyydestä muodostuu identiteetti.

– Olen aina ollut yksin, mitä muuta voisin edes olla? pohtii eräs yksinäinen.

Tunne yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä voi syntyä esimerkiksi siitä kun muuttaa toiseen kaupunkiin, vaihtaa työ- tai opiskelupaikkaa tai perustaa perheen.

Yksinäisyys voi ilmetä epämääräisenä pahana olona tai tyhjyyden kokemuksena. Joskus se saattaa olla tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin. Jokaisen kokemus yksinäisyydestä ja omanlaisensa.

Monta syytä

Yksinäisyys voi joskus tuntua omalta syyltä. Jos vain olisin pitänyt aktiivisemmin yhteyttä opiskelukavereihini, jos en olisi tällainen tuppisuu, joku saattaa ajatella.

Yksinäisyyden syntymiseen vaikuttavat kuitenkin moninaiset asiat, joskus myös sellaiset, joihin ei voi itse vaikuttaa.

– On tärkeää muistuttaa, että sinussa ei ole mitään vikaa, kun koet yksinäisyyttä. Sinun ei myöskään tulisi hävetä itseäsi tai kokea syyllisyyttä sen vuoksi. Yksinäisyys on syvästi inhimillinen, jokaista meitä jossain elämänvaiheessa koskettava tunne, kirjoittajat sanovat.

Yksinäisyyteen liittyy muitakin harhakäsityksiä. Yksi niistä on se, että yksinäisyys johtuisi puutteellisista sosiaalisista taidoista.

Syvääkin yksinäisyyttä voi myös kokea, vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä. Menestys, varakkuus, koulutus tai perhe eivät suojaa yksinäisyydeltä.

Tietoisemmaksi ajatusmalleista

Työkirja antaa runsaasti ajattelun aiheita sekä tehtäviä yksinäisyyden pohtimiseen. Teos herättelee oivaltamaan, että yksinäisyyden kokemusta ei ole mitään syytä hävetä eikä sen myöskään tarvitse määritellä koko omaa olemista ja tekemistä.

”Miksi minä ottaisin yhteyttä, kun hän ei kuitenkaan halua tavata?”

”Ei aikuisena voi ystävystyä.”

Ensimmäinen askel yksinäisyyden vähentämisessä on se, että tulee tietoisemmaksi edellisen kaltaisista ajatusmalleista eli siitä, miten omat päätelmät voivat yksinäisyyden kokemukseen vaikuttaa.

Suhtautuminen yksinäisyyteen voi muuttua, kun siitä puhuu ja sen kohtaa. Tekee sitä sekä itselleen että muille ymmärrettävämmäksi.

Näin keskustelet muiden kanssa luontevasti – 8 vinkkiä

  1. Kuuntele mitä toinen sanoo. Uusissa tilanteissa tai jännittäessä huomio saattaa suuntautua turhankin paljon itseen. Keskustelun aiheet syntyvät usein sen tuoksinassa, ja silloin kannattaa olla hereillä.
  2. Jännitätkö sosiaalisia tilanteita? Yritä ennakoida jännittämistä ja varautua siihen esimerkiksi hengittämällä rauhallisesti tai luomalla sosiaalisista tilanteista myönteisiä, rauhallisia mielikuvia.
  3. Aloita keskustelu vaikka kysymällä tai kommentoimalla jotain tilanteeseen liittyvää asiaa.
  4. Selaatko usein kännykkää? Vältätkö katsekontaktia? Istutko yksin etäällä? Pohdi, voisitko muuttaa toimintatapojasi. Kiinnostusta muihin ihmisiin voi viestiä esimerkiksi asennolla, hymyllä ja katseella.
  5. Entä miten ylläpitää keskustelua? Pohdi, mitä vastaat toisen kysymyksiin – keskustelua voi olla vaikea jatkaa, jos vastaat yhdellä sanalla. Pyri kuvailemaan ja kertomaan, mitä mieltä olet, ja esitä tarkentavia kysymyksiä.
  6. Muista, että sinun ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Voit osallistua keskusteluun myös sillä ajatuksella, että olet kiinnostunut oppimaan uutta.
  7. Kerro reippaasti omista kiinnostuksen kohteistasi, harrastuksistasi ja arjestasi.
  8. Tavatessasi mukavan ihmisen, kerro hänelle lopuksi, että oli kiva tavata ja jutella. Jos toinen vaikuttaa yhtä innostuneelta, voit ehdottaa, että tapaisitte uudelleen tai tekisitte jotain yhdessä. Toinen ei tiedä, että haluaisit uutta kohtaamista ellet kerro siitä!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt