Jukka Jokiniemi perusti tunnetun valaisinyrityksen näkövammaisena, ja 15 vuotta sitten hän menetti näkönsä kokonaan: ”Sokeutuminen toi tarpeen onnistua”

Julkaistu:

Elämäkerta
Jukka Jokiniemen, 57, elämäntarina muistuttaa elokuvaa, jossa sankari ei anna vastoinkäymisten lannistaa. Jokiniemen elämä on kuitenkin totta – hyvässä ja pahassa.
Jukka Jokiniemi on perustanut Innojok-designvalaisinyrityksen, väitellyt tekniikan tohtoriksi moniaistisuudesta, avioitunut kahdesti ja tullut isäksi neljä kertaa. Tämän kaiken hän on tehnyt näkövammaisena.

Sokeus ei ole suojellut suruilta ja vastoinkäymisiltä, joita Jokiniemi koki roppakaupalla joitakin vuosia sitten. Mutta hän selvisi.

Jokiniemen elämä on nyt kansien välissä Liisa Talvitien kirjoittamassa Valoa ja varjoja -elämäkerrassa (Tammi).

Kun Jukka Jokiniemi sai 19-vuotiaana tietää sokeutuvansa vähitellen silmänpohjan rappeuman takia, hän alkoi opetella näkövammaiselle tarpeellisia taitoja. Esimerkiksi Helsingin kartta on hänellä tarkasti muistissa.

– Vaikeinta oli osa-aikasokeus, kun näki jotakin – välillä huonommin, välillä paremmin. Tavallaan on helpompi olla täysin sokea, Jokiniemi kertoo.

1993 Jokiniemi otti käyttöönsä apuvälineet, hän oli silloin virallisesti vaikeasti heikkonäköinen. Samana vuonna hän perusti Innojok-yrityksen, josta tuli pikkuhiljaa Suomen johtava designvalaisinyritys.

– Sokea olen ollut viimeiset 15 vuotta, Jokiniemi kertoo.

”Valon avulla voin taistella sokeutta vastaan”

Teknillisessä korkeakoulussa opiskellut Jokiniemi kiinnostui valaisinsuunnittelusta jo nuorena. Hän perehtyi myös huonosti näkevien valaistukseen.

– Ajattelin, että valon avulla voin taistella sokeutta vastaan.

Innojok sai alussa nimeä kirkasvalolampuillaan. Innolux-tuotenimellä yritys myy uudistuotantona muun muassa Yki Nummen Lokki-valaisinta. Uusia valaisimia suunnittelevat esimerkiksi Eero Aarnio ja Harri Koskinen.

Jokiniemi kulkee työpaikalleen ”assistenttinsa” Fannyn kanssa. Fanny on jäämässä eläkkeelle opaskoiran tehtävistään, joten se saa pian seurakseen nuoremman opastajan.

Purjehdusreissuillaan Jokiniemellä on mukanaan joku näkevä, mutta näkövammaisten purjehduskisoissa mennään äänimerkkien avulla. Hän tosiaan purjehtii, eikä vain istu veneessä.

”Sokea ei näe pelätä”, hän toteaa elämäkerrassaan kiipeilemisestään purjeveneensä mastossa.

”Osaan ajatella, miltä lapseni näyttävät”

Kesäpaikkansa laiturin Jokiniemi nikkaroi itse. Sokea laiturinrakentaja herätti ihmetystä, mutta laiturista tuli hyvä. Puiden pilkkominen ei ole hänelle saavutus, se on arkea.

Jokiniemi on saanut myös useita yrittäjäpalkintoja. Hän on itse arvellut, että niitä tulee helpommin näkövammaiselle, mutta eipä hän niitä ole turhasta saanut.


Jokiniemi ei heti keksi vastausta, mistä hän jää sokeana paitsi.

– No, esimerkiksi taiteen näkemisestä. Ja kesäisin naisten lyhyet hameet jäävät näkemättä, hän vitsailee.

Jokiniemellä on takanaan kaksi avioliittoa. Hänen esikoispoikansa on Innojokissa töissä. Toisessa avioliitossa syntyneet pojat ovat koululaisia.

– En pysty näkemään lapsiani, mutta osaan ajatella, miltä he näyttävät. Eri asia, onko se totta – ja pitääkö sen olla totta.

Jokiniemen mielikuva omasta ulkonäöstä on pitkän ajan takaa, mutta toki hän sen havaitsee, ettei vartalo ole enää nuoren pojan.

Valaisimien muodon Jokiniemi tuntee käsissään, mutta hän luottaa ennen kaikkea muotoilijoiden asiantuntemukseen.

– Emme halua tehdä valaisimia, jotka ovat vain kauniita. Valaisimen pitää olla ominaisuuksiltaan hyvä, eikä mikään himmeli, Jokiniemi painottaa.

Avioero ja onnettomuus veivät ilon elämästä

Vuosikymmenen alussa Jukka Jokiniemen elämästä katosi pitkäksi aikaa ilo. Ensin tuli avioero nuorimpien lasten äidistä. Helmikuussa 2010 Jokiniemi jäi auton alle suojatiellä. Auton äänen kuullessaan hän ehti päästää Fannyn irti, jotta koira pelastuisi.

Puoli vuotta hänen liikkumisensa oli rajallista täyskipsin kanssa.

– Se olikin vitsikäs tilanne käyttää yhtaikaa valkoista keppiä ja kyynärsauvaa. Rollaattori oli hyvä siinä tilanteessa, sehän toimii kuin valkoinen keppi, Jokiniemi naurahtaa.


”En olisi selvinnyt yksin”

Kun Jokiniemi oli toipilaana luennoimassa Joensuun yliopistossa moniaistisuudesta, hän sai puhelun, joka muutti koko elämän: hänen pieni tyttärensä Johanna sairasti kuolemaan johtavaa INCL-keskushermostosairautta.

Viimein saatiin selitys oireisiin, jotka olivat alkaneet lapsella puolitoistavuotiaana, mutta se oli pahin mahdollinen.

Johanna kuoli alle viisivuotiaana. Raskainta isälle oli seurata, miten lapsi menetti vähitellen kokonaan liikunta- ja nielemiskykynsä.

– Samaan aikaan oli hypetystä yrittäjänä: sain palkintoja ja selkään taputuksia, Jokiniemi hymähtää.

Jokiniemi turvautui terapiaan ja ystäviinsä, joille pystyi purkamaan tunteitaan.

– En olisi selvinnyt yksin, mutta vaati myös rohkeutta puhua.

Kun Johanna kuoli, isä tunsi surua, mutta myös helpotusta, koska vaikeasti sairaan lapsen kärsimykset loppuivat.

Kuudessa vuodessa Jukka Jokiniemi on oppinut hyväksymään sen tosiasian, että hänen lapsensa on kuollut.

– Mutta edelleen liikutun... ei siihen turru koskaan.

Onko yksikään pari tasa-arvoinen?

Kolme vuotta sitten Jukka Jokiniemen elämään tuli Pirkko, joka myös on taitava purjehtija. Sitä ennen hän asui pitkään yksin, mutta lapset ovat olleet aina osan ajasta isällään.

Jokiniemi tietää, ettei sokean puolisona ole helppoa olla. Parisuhteen dynamiikka on erilainen, kun toinen on enemmän riippuvainen toisesta.

– Mutta onko yksikään pari tasa-arvoinen? Jokiniemi heittää kysymyksen.

Huumorimiehenä Jokiniemi mainitsee, että hänen kanssaan ei tarvitse kuitenkaan riidellä siitä, kumpi ajaa autoa.

Jokiniemen aikaa vievät myös tanssiharrastus ja Singelit-sekakuoro. Viikonloppuisin hän on mieluiten puolisonsa kanssa huvilallaan.

Työelämässä Jokiniemellä on menossa perustamansa huoneistohotelli Innotelin laajennus ja paljon muuta.

– Jos haluaisin, voisin jo ottaa rennommin, mutta kun en pysty siihen, Jokiniemi naurahtaa.

Jos olisit näkevä, olisitko vielä toimeliaampi?

– Tuskin, sokeutuminen toi tarpeen onnistua.

Kuka?

  • Ikä: 57.
  • Perhe: Kolme lasta ja avovaimo.
  • Ura: Perustanut Innojok-yrityksen ja huoneistohotelli Innotelin, Näkövammaisten keskusliiton hallituksessa vuodesta 2012, Suomen Purjelaivasäätiön valtuuskunnan jäsen, kuntoutusohjaajan pätevyys, tekniikan tohtori. Useita yrittäjäpalkintoja ja kunnianosoituksia.
  • Plus: Suunnitteli kesähuvilansa aika pitkälle itse – legojen avulla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt