”Kävisin sen miehen kanssa usein pukujuhlissa ja alusvaateostoksilla” – suomalaiset paljastavat hersyvät teini-iän tuntemuksensa päiväkirjoissaan

Julkaistu:

Päiväkirjat
Teini-iässä kirjoitetut päiväkirjat koskettavat ja naurattavat.
Eeva Vekki ja Risto K. Järvinen tapasivat keväällä 2014 Vantaanjoen varressa, mukanaan teiniaikaiset päiväkirjansa.

– Luimme niitä ja vaivuimme jonkinlaiseen transsiin, koska päiväkirjamerkinnät osoittautuivat niin rehellisiksi, myötähäpeää herättäviksi, liikuttaviksi ja ennen kaikkea käsittämättömän hauskoiksi, he kirjoittavat kirjassaan Päiväkirjaklubi (Nemo).

Ajatus päiväkirjojen lukemiseen tuli Vekin ja Järvisen näkemästä dokumentista, jossa ihmiset lukivat vanhoja päiväkirjojaan. Samalla he saivat idean järjestää myös Suomessa tapahtuman, jossa entiset nuoret pääsisivät lukemaan teinipäiväkirjojaan yleisön edessä.

Helsingin Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestettävästä Päiväkirjaklubista tuli menestys. Jo ensimmäinen ilta oli loppuunmyyty.

– Ne tekstit! Aika aikuisuuden ja lapsuuden välillä on niin jännää ja riipaisevaa kaikessa mustavalkoisuudessaan, haaveissa, peloissa ja pettymyksissä, Vekki sanoo.

Nuorten elämään on helppo samaistua – samassa iässä olemme kaikki olleet joskus itsekin.

– Nyt se on sitten ohi. Kaikki mitä Riitan ja mun välillä on ikinä ollut nimittäin. Me ei enää edes moikata. Riitta ja Tarja tais suuttuu tosi paljon siitä, että me nostettiin niiden pyörät puuhun eilen. Eikä suhde Riittaan ikinä edes palaudu, sillä en edes halua niin, tilitti 15-vuotias Järvinen päiväkirjaansa vuonna 1985.


Teemat ikuisia

Päiväkirjaklubi-kirjassa yli 40 ihmistä paljastaa otteita teini-iän päiväkirjoistaan. Tiettyjä teemoja nousee selvästi esiin. Niitä ovat muun muassa rakkauden etsintä ja ihastuminen.

– Ja jos ei suoraan sanota, teksteistä välittyy myös ajatus siitä, että kukaan ei ymmärrä minua ja olen ihan yksin, Vekki huomioi.

Päiväkirjat ovat koskettavia ja ennen kaikkea hemmetin hauskoja, koska niitä ei ole tarkoitettu muiden luettavaksi ja ne on kirjoitettu tosissaan. Ilmaisu on toisenlaista kuin vaikkapa nykyajan somepäivitykset, jotka tehdään suoraan yleisölle.

Ihminen ei silti juurikaan muutu ajan saatossa.

– Samoja teemoja aikuisetkin pyörittelevät.


7 tyypillistä teemaa

1. Kukaan ei ymmärrä mua!

Tiina Lintunen muutti kotoaan 15-vuotiaana vuonna 1994 ja asui kahden koulun asuntolassa. Hän kirjoitti päiväkirjaa vuosina 1992–1997.

– Mulla on sellanen fiilis, että en kuulu tähän sukuun. Nää ihmiset ajattelee liian pinnallisesti. Sellanen ihminen, joka ei rakasta työntekoa ei ole mitään. Toi filosofia ei sovi mulle. Mä oon nähtävästi tän suvun musta lammas. Toisin sanoen laiska, feministi, luonnonsuojelija, laktomunavegetariaani, eläinsuojelija, voimakkaat mielipiteet omaava ja sitä rataa. Toisaalta tää suku tarvii jonkinnäköstä sävähdyttäjää, jotain joka järkyttää.

2. Fanitus

– Mä sanoin, että tässä kesässä on jotain Magiaa! Musta on tullu hillitön Bon Jovi -fani. Rakastan sen lauluja (siis Jon Bonjovin), sen hiustyyliä, sanoituksia, perhe-elämää (mitä nyt lehtien perusteella tiedän) ja mitä nyt fanina on.

Kaisa Härkisaari kertoo pitäneensä päiväkirjaa laman jälkeisessä Kaakkois-Suomessa vuosina 1995–1996 ollessaan 13–14-vuotias. Tekemistä oli vähän, mutta mieli oli vilkas.

3. Intohimoiset harrastukset

12-vuotias Anna-Katariina Koponen keräsi rahat akvaarioon ja sen tarpeistoon tekemällä tiskit kotona noin vuoden ajan. Vuonna 1996 hän kirjoitti ”akvaariopäiväkirjaa”.

– Olen hoitanut 10 kalaani ja katsonut niitä. Ruokin kalojani ja katselin niitä ja se on minusta tosi mukavaa, joten teen sitä niin usein kuin vain voin. Kissamme Karvinenkin on ihaillut niitä. Poistin irronneita lehtiä, jonka teen kyllä päivittäin. Saan 3.2. lisää kaloja. Pyyhin akvaarion seinät akvaariorätillä. Sen takia juuri akvaariorätillä, koska olen ottanut sellaisen niille kaloille omaksi, ja sitä ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen, ettei akvaarioon tule pöpöjä. Samoin kuin akvaarioämpäri, joka minulla myös on.

4. Ihastukset

Heli Karhumäki oli vuonna 1981 16-vuotias ”elämäniloinen sinkkutyttö, joka etsi vimmatusti poikaystävää”

– Myöhään illalla, kun me käveltiin yhtä tietä pitkin, yks vaalea hyvännäkönen jätkä vähän huonommannäkösen kaverinsa kanssa moikkas meille ja meitä rasitti, kun ei heti hoksattu jäädä juttelemaan. Sitten ne tulikin juttelemaan meille tai oikeastaan se ihanan näkönen, nimeltään Juha, kysyi meiltä, että tuutteko meidän telttaan yöksi. Oli kyllä röyhkeästi kysytty, mutta ei me kiellettykään. Luvattiin lähteä kattomaan niitten telttaa. Matkalla teltalle se otti musta ympäri kiinni ja mä olin taivaassa!

5. Sydänsurut

Johanna Tohni muutti teininä maalta kaupunkiin. Hän kirjoitti päiväkirjaansa vuosina 1991–1993 ollessaan 14–17-vuotias.

– Siittä on nyt yli kuukausi kun Teemu mut jätti. Se tapahtui siis 13.10. noin kello 13:00 tai jotain. En mä ihan kuollutkaan vaikka välillä siltä tuntuikin. Oltiin aluks Teemun kans todella hyviä kavereita mutta nyt mä näen sitä tosi harvoin. Mulla on sitä niin tajuton ikävä. Mä en pysty edes ajatteleen muita. Mun tosin piti alkaa oleen yhden Tonin kans mut ei siittä olis tullu yhtään mitään koska Teemu on paljon parempi. Ei uskois että mä voin olla näin hulluna johonkin vuotta nuorempaan jätkään joka ei ole edes parhaimman näkönen mitä oon tavannu.

6. Haaveet

Mä haluaisin:
  • olla aikuinen
  • olla ihmisoikeusjuristi tai matkaopas
  • omistaa Mark Darcyn kaltaisen miesystävän
  • omistaisin myös: homo-kaverin
  • hienon auton
  • hyvän ystävän
  • paljon vaatteita – olisin kaunis kuin Angelina Jolie
  • mun mies ois ihana
  • kävisin sen miehen kanssa usein pukujuhlissa ja alusvaate-ostoksilla
  • esittelisin sitä miestä aina kaikille kun kävisin Suomessa
  • toimisin paljon kaikissa tärkeissä internationaljutuissa
Tällaisen listan teki Katri Ylinen 14-vuotiaana. Hän asui tuolloin Espanjassa Aurinkorannikolla, missä ”teini-ikä pääsi kukoistamaan”.

7. Tympeät vanhemmat ja sisarukset

– Laila paska taas söi kääretorttuani, jonka mä sain Virpiltä. Lailalla oli veri 11,5 hg. Sen pitää syödä rautatabletteja. Maksalaatikosta oli tänään koulussa löydetty matoja. Illalla kävin suihkussa, kun menen huomenna Askolaan. Laila Paska tulee mukaan ja äiti.

Näin kirjoitti teini-ikäinen Leila Luumi vuonna 1972 siskostaan Lailasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt