Työkaveri piinasi lastenhoitaja Danielaa lasten ja vanhempien nähden – kolme naista kertoo, miten raskasta on joutua työpaikkakiusaajan uhriksi

Julkaistu:

Me Naiset
Työpaikkakiusaaminen jättää syvät jäljet – ja vaarantaa lopulta kiusatun terveyden. Daniela, Sini ja Paula kertovat omat tarinansa.
Joka kolmas suomalainen työntekijä on havainnut kiusaamista työpaikallaan viimeisen vuoden aikana, selviää toimihenkilöliitto ERTO ry:n teettämästä kyselytutkimuksesta.

Joka viides työntekijä kertoo itse tulleensa kiusatuksi.

– Työpaikkakiusaaminen on pahimmillaan toistuvaa, pitkään jatkuvaa kielteistä kohtelua, joka vaarantaa lopulta henkilön terveyden. Esimerkiksi ahdistunut olo, itkeminen, yöunien häiriintyminen ja painajaiset ovat selkeitä merkkejä siitä, että asiaan on reagoitava, Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtaja Juri Aaltonen sanoo tiedotteessa.

Kun pyysimme työpaikalleen kiusatuiksi joutuneita kertomaan kokemuksistaan, kävi ilmi, että puuttuminen on helpommin sanottu kuin tehty. Yli 30 tarinasta vain parissa kiusaaminen oli saatu loppumaan väliintulolla.

Kokemuksistaan kertoivat Me Naisille työntekijät, joiden ikähaitari oli 25–75 vuotta. Suurin osa vastaajista oli naisia. He työskentelivät kiusaamisen aikaan hyvinkin erilaisissa tehtävissä: mukaan mahtui työntekijöitä muun muassa hoitoalalta, tehdastyöstä sekä päällikkö- ja johtotason tehtävistä.

Kokosimme tähän kolme erilaista tarinaa, jotka osoittavat, miten syvät jäljet kiusaaminen voi jättää. Jutussa esiintyvien naisten nimet on muutettu ja vastauksia lyhennetty ja muokattu niiden selkeyttämiseksi.

Daniela, 55: Kiusaaja kaatoi ruokani pois ennen kuin ehdin syömään

”Työskentelin päiväkodissa lastenhoitajana, kun yksi henkilö samassa tiimissä kiusasi minua. Hän puhui minusta pahaa minun kuulleni ja valehteli muille minun sanoneen tai tehneen asioita, joihin en todellakaan ollut syyllistynyt, vaan oikeastaan hän itse. Lisäksi hän jätti minut liian pitkiksi ajoiksi yksin ison lapsiryhmän kanssa ja heitti lasten piirustukset päin naamaani paikalla olleen äidin nähden.

Kiusaaja kaatoi ruokani biojätteeseen ennen kuin ehdin edes istua syömään. Olin hänen mielestään aina väärässä paikassa. Hän tiuski, töni, komenteli ja valitti kaikesta, mitä tein, vaikka olin häntä kokeneempi ja koulutetumpi.

Yritin ensin parantaa työtapojani, kunnes tajusin, ettei siitä seurannut mitään muutosta hänessä. Tajusin, että saan olla oma itseni. Muutkin tukivat minua siinä.

Kiusaaminen kuitenkin väsytti, nöyryytti ja söi voimia. Vastustuskykyni laski, ja sain kaikki taudit sinä vuonna. Se oli hyvin raskasta.

Esimies kyllä kaiken aikaa puuttui tilanteeseen, mutta kiusaaja ei oikein kunnioittanut häntäkään. Kun kysyin esimiehen läsnä ollessa työkaveriltani suoraan, mitä olen tehnyt ja miksi hän on niin vihainen minulle, hän ei vastannut. Hänen vihansa syytä ei kukaan kai koskaan saanut selville.

Tilanne ratkesi, kun kiusaaja siirrettiin toiseen yksikköön työterveyshuollon suosituksesta. Työterveyspsykologi antoi lausunnon, ettei häntä saa enää laittaa samaan paikkaan kanssani.”

Sini, 42: Pomon manipuloivaa johtamista kesti vuosia – kiusaaminen päättyi omaan lähtööni

”Minulla oli ailahteleva esimies, joka ei kunnioittanut työntekijöiden rajoja ammatillisesti eikä henkisesti. Hän esimerkiksi levitti tietoa siitä, miksi joku toisen organisaation henkilö oli irtisanottu tai ketä hän oli suositellut mihinkin työpaikkaan.

Voisi sanoa, että johtaminen oli osaamatonta, alistavaa ja manipuloivaa. Tuntui, että teimme töitä vain esimiehen maineen ja menestyksen hyväksi. Olit hyvä työntekijä, jos esimiehelle kehuttiin sinua. Mutta jos olit liian hyvä, sinulla oli mielipiteitä ja sait työlläsi huomiota, esimies oli kateellinen. Hyvä työntekijä oli kiltti, energinen, hymyilevä, kyseenalaistamaton kone.

Esimies ei edes pyrkinyt siihen, että koko tiimi tulisi toimeen keskenään. Hän puhui asiat aina just between us, ei koskaan koko tiimin kesken. Ihmisiä saatettiin jättää tiimin yhteisiltä matkoilta pois kertomatta heille.

Esimies ei minusta ollut henkisesti terve ja tasapainossa. Välillä hän oli täynnä itseluottamusta ja energiaa ja hurmasi ihmisiä. Välillä häntä tuskin näki ja hän kulki epävarmana, sulkeutuneena ja pitkin seiniä. Koin, että töihin tuli joka päivä eri henkilö.

Koin, ettei minulla ollut arvoa ihmisenä ja ammattilaisena, vaan olin esimiehen omaisuutta. Hurjan paljon energiaa meni työtehtävien tekemisen lisäksi siihen, että selviytyi hänen alaisenaan. Jotenkin ihmeellä sain aina työni tehtyä.

Kiusaaminen aiheutti surua, vihaa ja alakuloisuutta mutta myös fyysisiä oireita. Jossain vaiheessa menin kehollisesti niin lukkoon, etten voinut liikkua, koska sattui niin paljon. Keho viestitti, että lähde pois.

Pahinta oli, ettei organisaatiossa ollut mitään järjestelmää siihen, että tilanteeseen olisi voinut puuttua itseään, omaa uraansa ja tulevaisuuttaan vaarantamatta.

Henkistä väkivaltaa ja manipuloivaa johtamista kesti usean vuoden ajan, pahinta noin neljä vuotta. Pahimpaan aikaan tosin aloin myös pitää paremmin puoliani ja korostaa sitä, että minä osaan, olen ammattilainen ja teen hyvää työtä.

Kiusaaminen päättyi omaan lähtööni, jota jouduin tosin valmistelemaan pitkään, jotta pääsin lähtemään niin sanotusti vammoitta ja tyylikkäästi. Koin vaarana, että esimies alkaa tarkoituksella puhua minusta pahaa ja vahingoittaa siten mainettani ihmisenä ja ammattilaisena. Viestinkin oma-aloitteisesti lähtöni syistä ja omista tulevaisuudensuunnitelmistani laajasti. Otin sillä tavalla elämäni ja urani omiin käsiini.

Nyt olen onneksi siirtynyt työelämässä eteenpäin, vaikka kovaa on tehnyt. Henkisiä vammoja hoidan edelleen. Kun ajattelen tapahtunutta, huomaan, etten koskaan saanut kokea olevani työpaikallani turvassa.”

Paula, 57: Häpesin, kun en pystynyt puolustautumaan

”Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen asti olin tehnyt 26 vuotta töitä ilman kiusaamisen kohteeksi joutumista. Nuorempi nainen tuli määräaikaisena työntekijänä taloon ja kävi sanomassa päivittäin, miten ruma, vanha ja lihava olen.

Lisäksi hän sanoi, että vain hän osaa täällä tehdä työt ja painosti meitä. Joka päivä joutui olemaan varpaillaan, ettei vain antaisi aihetta nälvimiseen. Näin painajaisunia kiusaajasta, mutta sinnittelin töissä.

En ollut ainut, joka joutui jännittämään, mitä yllätyksiä päivän aikana tulee. Kun nuori opiskelija alkoi tulla itkien töihin, puolustin häntä ja menin ilmoittamaan asiasta esimiehille. Harmitti, etteivät he ottaneet asiaa hoitaakseen.

Oli myös häpeällistä myöntää itselleen, että en saa kiusaajaa lopettamaan. En vain välittänyt sanoa vastaan.

Kiusaaminen päättyi samalla, kun kiusaajan määräaikainen sopimuskin. Onneksi opiskelijalle ei jäänyt isompia traumoja hänestä. Samanaikaisten yt-neuvotteluiden aikana minut irtisanottiin. Sen jälkeen olen saanut nauttia hyvästä hengestä töissä.

Elämänmyönteinen asenne on vaikuttanut siihen, etten ole masentunut. Asumme nykyään kiusaajan kanssa eri paikkakunnilla. Jos hän tulee joskus vastaan, kerron antaneeni hänelle anteeksi ja voin kysyä, voiko hän itse hyvin.”

Elina, 53, laihtui kolmessa kuukaudessa 20 kiloa työpaikkakiusaamisen takia. Paula, 57, häpesi, kun ei saanut kiusaajaa lopettamaan. Lue koko juttu menaiset.fi:stä.

Lue myös:

Hattivatti, reviiritietoinen, kulinaristi! Listasimme 36 kahvihuoneiden ihmistyyppiä – tunnistatko itsesi tai työkaverisi?

”Mietin jopa itsemurhaa ” – 12 asiaa, jotka kiusatut haluavat kiusaajien tietävän

10 käytännön neuvoa: näin teet työpaikkakiusaamisesta lopun

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt