Sallan mies oli kuolemanvaarassa, kun ystävä tuli apuun – sitten alkoi tapahtua outoja: Verhot vaihtuivat, huonekalut uusille paikoille

Julkaistu:

ET-lehti
Kuinka paljon kaveria voi ja kannattaa auttaa? Sallan kokemus on osoitus siitä, kun ystävän hyvää tarkoittava apu meneekin liian pitkälle.
Salla, 49, kertoo, miltä tuntuu, kun ystävän hyvä aie kääntyy itseään vastaan:

– Jouduin yhtäkkiä kaiken ajan ja energian vievään tilanteeseen, kun puolisoni oli kuolemanvaarassa. Kun ystävä toiselta puolelta Suomea soitti ja kuuli, miten väsynyt olin, hän hyppäsi autoon ja tuli avuksi. Hän hoiti tilan ja ruokki lapset. Parin päivän ajan kaikki oli ihanaa. Kun tulin kotiin, ruuat olivat valmiina ja pyykit pesty.

Yhtenä päivänä tilanne muuttui. Kun tulin kotiin, kaikki oli kotona hyrskynmyrskyn. Huonekalut oli järjestelty uudelleen, vaatteet ja astiat siirretty eri paikoille ja verhotkin vaihdettu. Olin järkyttynyt.

Ystäväni selitti, että hän ajatteli ilahduttaa minua. En ilahtunut, vaan koin, että elämääni oli vaikeutettu. Suutuin hirveästi!

Ystävä tarkoitti varmasti hyvää, mutta ajatus meni täysin pieleen. Ystävä loukkaantui ja itki eikä pyytänyt anteeksi. Heitin hänet pihalle. Välimme olivat aika pitkään poikki. Nykyään emme ole riidoissa, mutta emme juuri tekemisissäkään.

Toisen rajoja pitää kunnioittaa

Milloin auttaminen menee liian pitkälle?

– On tärkeä kunnioittaa toisen itsemääräämisoikeutta, psykoterapeutti Aili Schulman sanoo.

Pitäisi siis kysyä, missä asioissa ystävä haluaa apua. Vaikka kuinka tekisi mieli järjestellä asioita surullisen kaverin puolesta, ei voi toimia oman mielensä mukaan eikä tuputtaa apuaan liikaa.

– Vaikka toinen olisi niin sumussa, ettei saisi kukkiaankaan kastelluksi, silloinkin pitää kysyä, saanko kastella kukat. Jos toinen sanoo, että et saa, asia on silloin niin.

Samaan tapaan voi esimerkiksi ravintolassa kohteliaasti kysyä vähävaraiselta ystävältä, saanko tarjota tämän kerran. Jos vastaus on ei, asian voi unohtaa.

Sallan ystävä ei kunnioittanut rajoja. Hän tuli panemaan Sallan elämän järjestykseen ja ylitti rajan puuttumalla kodin sisustukseen.

 

Yliauttaminen ei ole auttamista. Siinä on ennemmin kyse yrityksestä käsitellä omia avuttomuuden ja ahdistuksen tunteita.

Schulman epäilee, että ystävä ahdistui Sallan tilanteesta ja purki ahdistustaan toimintaan. Hän ei ymmärtänyt myöhemminkään, missä toimi väärin.

Yliauttamista on myös se, että ei kuuntele vaan kertoo seikkaperäisesti, kuinka ystävän pitäisi ongelmansa hoitaa.

– Yliauttaminen ei ole auttamista. Siinä on ennemmin kyse yrityksestä käsitellä omia avuttomuuden ja ahdistuksen tunteita.

Salla puolestaan ylireagoi ajamalla yliauttajan pois. Usein katastrofin kohdannut ihminen toimii oudolta vaikuttavalla tavalla: hän kiukuttelee ja on vaikea auttajalleen.

– Taustalla saattaa olla eroahdistus. Ahdistunut pelkää ystävän hylkäävän ja tulee toimineeksi juuri niin, että pahin pelko varmasti toteutuu. Salla toimi nurinkurisesti niin, että menetti ystävänsäkin.

Schulman antaa yksinkertaisen ohjeen ahdingossa olevan ystävän auttamiseen: Kysy, miltä hänestä tuntuu. Sitten vain kuuntele.

Toisen tunteita ei tarvitse arvioida eikä arvottaa.

– Ystävyys on sitä, että kulkee toisen rinnalla monenlaisissa vaiheissa.

Tämä on ET-lehden tuottama artikkeli, joka on julkaistu alun perin menaiset.fi:ssä. Alkuperäisen jutun voit lukea täältä.

Lue myös:

Riitta, 44: ”Ystäväni erosi raskausaikana ja synnytti sairaan lapsen – ja nyt hän imee kaiken energiani”

Pauliina Wiskari tuki, kun Varpu Hintsasen tytär sairastui parantumattomaan syöpään: ”Ehkä suomalaiset pelkäävät näissä tilanteissa liikaa”

Näistä syistä ystävyys loppui: ”Sain lukea hänen raskaudestaan Facebookista”

Elämäntapamuutos vaarantaa ystävyyden: ”En halua kuulla hänen lankutuksestaan!”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt