Alex, 23, treenasi itselleen unelmakropan, mutta oli onnettomampi kuin koskaan: ”Käytin itseni parantamista pakokeinona omasta elämästäni”

Julkaistu:

Ratkaisu ulkonäköpaineisiin ei välttämättä löydy ulkonäön pakonomaisesta parantelusta. Sen on kokenut kouriintuntuvasti 23-vuotias Alex.

Espoolainen Alex, 23, on kärsinyt voimakkaista ulko­näkö­paineista varhais­teinistä asti.

– Olin yläasteella hyvin lihava – jossain vaiheessa jopa sairaalloisen lihava – mutta en ikinä ajatellut, että olisin ruma. Minulla oli aina show päällä ja paljon kavereita, joten en ajatellut sellaista.

– Jossain vaiheessa yläastetta, ehkä 13-vuotiaana, kuitenkin aloin ajatella, että olen oikeasti aivan hirveän ruma ja minun pitäisi alkaa laihduttaa.

Ja Alexhan laihdutti.

Hän alkoi tarkkailla syömisiään, harrastaa urheilua ja pudottaa rasvaprosenttiaan. Tuloksia tuli, mutta ulkonäköpaineet eivät kadonneet, vaan komplekseja löytyi aina vain lisää.

Alex alkoi myös arvostella ja kritisoida mielessään muiden ihmisten ulkonäköä, mitä hän pitää jälkikäteen ajateltuna hirveänä.

– Ajattelen, että yksi piinaavimmista ulkonäköpaineisiin liittyvistä asioista on paitsi se, että siinä hakkaa jatkuvasti itseään siitä, miltä näyttää, niin myös se, että paineet värittävät omaa kuvaa muista ihmisistä.

– Kun on itse niin kriittinen itseään kohtaan, on myös hullun kriittinen muita kohtaan. Se vaikeuttaa elämää.

Ihmissuhteet kärsivät, kun Alex ei malttanut päästää irti illuusiosta, jota hän yritti itsestään rakentaa. Hän pilasi parisuhteensa osittain sillä, ettei halunnut tuoda esiin heikkouksiaan vaan vain ylläpitää siloteltua ulkokuorta.


Ulkonäköpaineet kiertyivät ahdistavaksi solmuksi vuosien varrella. Koko elämä alkoi tuntua suorittamiselta.

– Saliohjelmani meni överiksi, samoin ruokaohjelma.

– Aloin käyttää itseni parantamista tavallaan pakokeinona omasta elämästäni. Optimoin kaikki elämäni osa-alueet, mutta tein sen vääristä lähtökohdista.

Kehuja komeasta ulkonäöstä ja kurinalaisuudesta kuitenkin sateli.

– Tein tosi paljon töitä ulkonäköni eteen, ja ihmiset kyllä näkivät sen. Uskon, että he näkivät myös sen, että minulla oli joku tosi neuroottinen syy siinä taustalla. Ihmiset antoivat kuitenkin kehuja ja tunnustusta siitä, että vau, oletpa nähnyt vaivaa ja tämä kertoo siitä että olet sisukas.

Kehut eivät kuitenkaan tuntuneet miltään.

Pudotus syviin vesiin

Tänä keväänä Alex putosi syviin vesiin. Hän oli treenannut ja piiskannut itsensä niin piippuun, ettei saanut jatkuvan stressitilan vuoksi enää nukuttua.

Hänestä tuntui, ettei saanut nautintoa enää mistään. Alex oli vihdoin – vuosien kovan työn päätteeksi – saavuttanut unelmiensa vartalon, mutta oli onnettomampi kuin koskaan ennen.

– Mikä on pahempaa kuin se, ettet saa, mitä haluat? Se, että saat mitä haluat, Alex miettii nyt.

– Silloin, kun haluaa jotain, toivo on vielä olemassa. Sitten kun saavuttaa haluamansa ja tajuaakin, ettei sekään ratkaissut ongelmaa, kaikelta putoaa pohja.


Alex velloi apatiassa useita kuukausia, kunnes eräänä aamuna hän heräsi varsinaiseen uusien ajatusten hyökyaaltoon.

– Minulla tuli siinä tavallaan raja vastaan. Tajusin, että vaikka minulla olisi millainen summa rahaa, unelmanainen tai millainen kroppa tahansa, se ei ratkaisisi ongelmiani.

Hän alkoi miettiä lapsuuttaan ja elettyä elämäänsä ja ymmärsi syitä pahan olonsa takana. Alex tajusi piiskanneensa itseään täydellisyyteen siksi, että syvällä sisimmässään hän ajatteli, ettei ole riittävän hyvä sellaisena kuin on.

Hänestä oli vuosien ajan tuntunut siltä, että omaa huonommuutta täytyy kompensoida olemalla täydellinen.

– Tänä kesänä katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni itseni sisään ja aloin käsitellä tunteitani.

– Se on tuntunut mahtavalta.


Alex sanoo uskovansa, että sosiaalinen media voi ruokkia ja kiihdyttää ulkonäköpaineita, mutta lähtökohtaisesti ongelma piilee jossakin muualla kuin Instagramin kiiltokuvaihmisten katselemisessa.

Hän toivoisikin, että ihmiset hyväksyisivät itsensä sellaisena kuin he ovat – niin kliseistä kuin se onkin.

– Ymmärrän sen, että jos joku olisi tullut kolme kuukautta sitten sanomaan minulle, että rakasta itseäsi niin ongelmasi katoavat, olisin vain kysynyt, että mitä selität senkin hippi, ja käskenyt häipymään.

– Mutta se on ihan totta. Se on super lässynlää kommentti, mutta oikeasti pitäisi vain opetella rakastamaan itseään.

Se on auttanut Alexiakin eteenpäin.

– Jos menettää taidon rakastaa itseään, menettää myös taidon rakastaa ympärillä olevia ihmisiä ja luontoa ja kaikkea. Mikään ei tavallaan poista niitä harmaita paksuja pilviä, joita on pään sisällä. Se on surullista. Maailma on hieno paikka, kun sen vaan sallii nähdä.

Lue kaikki Oon hyvä näin -juttusarjan jutut täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt