Ensin raitistui Erja, sitten Jari: ”Tipattoman tammikuun harrastaminen on varma alkoholistin merkki”

Kun yrittäjä Erja Mäki-Filppula ehdotti lapsuudenystävälleen, yrittäjä Jari Ikkelälle päihdeluentoa, Jari suuttui. Nyt hänen käteensä on tatuoitu 25.5.2018 – päivä jolloin hän jätti kuningas alkoholin. Erjan käsivarressa lukee hänen päivänsä, 21.3.2017.

Jari ja Erja kippistelevät nykyisin kahvikupeilla.

14.9.2019 12:09

”Käsivarteeni on tatuoitu päivämäärä 25.5.2018. Silloin jätin kuningas alkoholin. Isäni kuoli seuraavana päivänä. Myös hän oli alkoholisti.

Ei minua ole harmittanut, etten lopettanut aiemmin. Olin minä sitä miettinyt jo aiemminkin, mutta tarvitaan tietynlainen kyllästymispiste, että väsyy totaalisesti siihen hommaan.

Minulla on ystäviä, jotka ovat raitistuneet ilman mitään hoitoa. Tiesin kuitenkin, että se on paljon kivisempi ja riskialttiimpi tie. Ja jos jonkin asian voi tehdä helposti, miksi se pitäisi tehdä vaikeasti? Niin minä ajattelin, kun lähdin Erkun (Erja Mäki-Filppula) suosituksesta päihdeklinikka Oikeahetken päihdeluennolle.

Ensin kyllä suutuin Erkulle, kun se sellaista ehdotti.

Vertaistuki tekee raitistumisesta miellyttävän prosessin. Siinä aukeaa kuin uusi maailma, jossa tehdään sinut entisen menneisyyden ja kaapissa olevien luurankojen kanssa. Asioita ei saa tekemättömiksi, mutta tuntuu hyvältä saavuttaa mielenrauha oman pään sisällä.

Näin jälkeenpäin kun miettii omia valintoja, huomaa, että sitä on koko elämänsä ajan hakeutunut töihin, joihin jopa kuuluu alkoholi. Olen elättänyt itseni matkailualalla, ensin hiihdonopettajana ja sen jälkeen yrittäjänä baarissa ja majoitustoiminnassa.

Jos juominen ei olisi ollut mukana kuviossa, ehkä olisin vielä palkkatyössä. Ei voi tietää, miten paljon suhde alkoholiin on vaikuttanut alitajuisesti opinto-, työ- ja reissuratkaisuihin.

Juominen oli kausittaista. Nuorena juotiin joka viikonloppu, opiskeluaikana se saattoi olla viikoittaista ja hiihtopummiaikoina päivittäistä. Välillä olin juomatta pidempiä aikoja, ja sitten join useita päiviä peräkkäin. Jossain kohdassa tajusin, ettei juominen ole enää normaalia.

Joskus vuonna 2011 kävi niin, että juomisesta alkoi jäädä hauskuus pois ja se muuttui rajummaksi. Putki ei tahtonut mennä poikki ja homma lähti lapasesta. Se oli rankkaa aikaa ja kävi psyykeen päälle. Mitään traagista ei kuitenkaan tapahtunut, mutta tuli paljon pieniä asioita, jotka häiritsivät elämää, läheisiä ja kaikkea.

Kun tuli pidempiä raittiita jaksoja, tajusin alkaneeni tehdä asioita, jotka sotivat omaa moraaliani vastaan. Nuorena olin ajatellut, etten ainakaan tee niin kuin isä teki – piilota jemmapulloja tai ainakaan ajaisi kännissä autoa. Ja sitten tein itse juuri niin.

Terveysongelmiakin oli: haima paukkui jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Sain useamman haimatulehduksen ja jouduin isoon leikkaukseen.

Suurin syy, miksi lähdin hakemaan apua, oli se, että mieli oli hirveän rauhaton ja nukkuminen huonoa. Ajattelin, että kyse on ADHD:sta ja keskittymishäiriöstä, mutta nyt tajuan, että kyse olikin alkoholismista.

Tuntui uskomattomalta löytää vertaisryhmästä muita ihmisiä, joilla oli samanlaisia kokemuksia. Jokaisella oli oma tarinansa, mutta myös paljon yhdistäviä asioita.

Hoitoprosessin alku ja isän poislähtö sattuivat samaan aikaan. Olen ajatellut, että niin sen kuuluikin mennä: juomiset menivät hautaan isän mukana.

Pystyn nyt laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja tiedän, etten voi vaikuttaa kaikkiin maailman asioihin. Murehtiminen on loppunut ja nukun hyvin. Toki välillä stressaan ja hermo menee, mutta kokonaisuutena mieli on rauhoittunut ja tasoittunut.

Yrittäjänä olen uskaltanut ottaa riskejä ja investoida, sillä pystyn ajattelemaan selkeämmin ja analyyttisemmin. Nyt voin hypätä autonkin rattiin milloin vaan.

Jarin olkapäähän on tatuoitu tärkeä päivämäärä.

Raitistuminen on kokonaisvaltainen kokemus. Välilä tulee hölmöjä onnellisuuden hetkiä.

Hoidosta olen saanut valtavasti henkistä pääomaa, työkaluja ja oivalluksia. Avomuotoinen päihdehoito sopi minulle. Se on kyllä ollut maailman parasta mindfullnesia.

Olen edelleen omistajana baarissa, mutta enää en käy siellä juurikaan.

Kyllähän alkoholista luopuminen on tarkoittanut kuin hyvän kaverin jättämistä. Alkoholi liittyy lähes kaikkiin harrastuksiini – moottoripyörä- ja autotapahtumiin, afterskihin. Juomiseen on ollut paljon tekosyitä. Nyt tulee vähän ulkopuolinen olo. Kukaan ei silti loukkaannu, jos lähden pois.

Kun ennen olin julkijuoppo, nyt voin ihan hyvin olla julkisesti raitis.

Vertaisryhmään voi tulla positiivinen riippuvuus. Niin kävi minullekin. Käyn edelleen ryhmissä, ja tulen varmasti jonkin verran aina käymään.

On aivan sama, oletko ollut vuoden tai 16 vuotta raittiina, riippuvuus alkoholiin aktivoituu tosi helposti. Yhtään ei saa antaa löysiä, ja itseä on muistutettava koko ajan.

Siihen tulokseen olen tullut, että tipattoman tammikuun harrastaminen on varma alkoholistin merkki.

Enkä ymmärrä, että jotkut asiantuntijat puhuvat kohtuukäytöstä. Alkoholismi on paheneva, kuolemaan johtava sairaus. Kohtuutta ei ole.”

 Alkossa keskustelin myyjän kanssa sivistyneesti eri viinilaaduista, etten vaikuttaisi juopolta. Enkä ottanut alahyllyltä niitä halvimpia viinejä. – Erja

Erjan tarina: ”Riippuvuus on kuin toinen persoona, joka ottaa vallan”

Alkoholismi on salakavala tauti, joka tulee hiipimällä. Teini-iässäkin varmasti jo oli viitteitä, että olen altis riippuvuudelle, mutta olen päätellyt, että varsinaisesti sairastuin 2000-luvun alkupuolella, kun nuorin lapseni syntyi. Ikään kuin annoin itselleni luvan ottaa iltaisin viiniä, kun sain lapset nukkumaan. Se auttoi rentoutumaan ja rauhoittumaan.

Pikkuhiljaa viiniä kului yhä enemmän ja enemmän. Ensiksi otin viikonloppuna, mutta sitten ajattelin, ettei ketään haittaa, vaikka ottaisin viikollakin vähän.

Yrittäjälle se oli helppoa. Kyllä minunkin piti vähän katsoa, etten juo liikaa, mutta itselle oli helppoa antaa anteeksi.

Viimeinen vuosi, 2016, meni niin, että riippuvuus oli saanut minut koukkuunsa ja join joka päivä vähintään yhden lasillisen. Ostin kolmen litran laatikkoviinejä, sillä pulloissa oli liian vähän, ja niitä oli ärsyttävää viedä pullonpalautukseen. Tölkit oli helppo hävittää, eikä niistä nähnyt, miten paljon tuli juotua. Käytin myös sähkönsinistä juomalasia, josta ei nähnyt, mitä juomaa lasissa on.

Häpeä ja syyllisyys on meillä naisilla varmasti kovempi kuin miehillä. Alkossa keskustelin myyjän kanssa sivistyneesti eri viinilaaduista, etten vaikuttaisi juopolta. Enkä ottanut alahyllyltä niitä halvimpia viinejä.

Riippuvuus on kuin toinen persoona, joka ottaa vallan: vaikka olin päättänyt, etten tänään juo mitään, kroppani käveli jääkaapille ja kaatoi viiniä lasiin.

Joskus päätin, etten juo viikolla ollenkaan, vaan otan vain viikonloppuisin, kuten normaalit ihmiset. Kokeilin hetken, mutta ei se päätös kauaa pitänyt. Kerran löin vetoa veljeni kanssa ja olin puoli vuotta juomatta. Sen jälkeen join kahta kauheammin.

Matkoille valitsin aina all inclusive, sillä silloin sain juoda viiniä niin paljon kuin jaksoin.

Jari Ikkelä työskennellyt hiihdonopettajana ja yrittäjänä baarissa ja majoitustoiminnassa ja miettii hakeutuneensa töihin, joihin kuuluu alkoholi. Erja Mäki-Filppula sanoo, että yrittäjänä hän pystyi itse antamaan itselleen anteeksi viikolla juomisen.

Kun perhe sanoi, että Riitta (Koivula) Oikeahetkessä odottaa sua ja haluaa puhua sun kanssa, järki sanoi, että sinne kannattaa mennä. Riippuvuus puolestaan yritti huutaa, että älä viitti, et sinä mikään juoppo tai alkoholisti ole ja että viinin nauttiminen on ihan normaalia.

Olin todella vihainen perheelleni.

Silloin olin ryypännyt viikon Lapissa ja olin aivan poikki ja väsynyt siihen juomiseen.

Nyt tiedän, että perhe sai patistettua minut päihdeluennolle juuri oikealla hetkellä.

Jännitin tajuttomasti. Pelkäsin, että luennolla on tuttuja. Ja tietenkin siellä sitten istuikin yksi tuttu mies. Halusin painua maan alle, kunnes tajusin, että hän on siellä ihan saman syyn vuoksi kuin minäkin. Hänestä tuli minulle tärkeä voimavara, joku johon turvautua ja samaistua.

Perheen, puolison tai työn takia ei hoitoon kannata lähteä. Sinne pitää mennä itsensä takia. Pitää itse haluta raitistua.

Hienoa on se, että myös läheiset ovat mukana hoidon intensiivijaksolla, sillä alkoholisti sairastuttaa myös läheiset ihmiset.

 Joskus vuonna 2011 kävi niin, että juomisesta alkoi jäädä hauskuus pois ja se muuttui rajummaksi. Putki ei tahtonut mennä poikki ja homma lähti lapasesta. Se oli rankkaa aikaa. – Jari

Tässä sairaudessa on kurjaa se häpeän tunne. Alkoholistista ajatellaan, että se on huono ihminen. Ei ymmärretä, että se on sairaus siinä missä syöpä, diabetes tai epilepsiakin. Eivät ihmiset häpeä, kun sairastavat syöpää. Häpeä estää hoitoon hakeutumista.

Itse olen saanut lievitettyä häpeää, kun olen hoidon aloittamisen jälkeen kertonut sairaudestani avoimesti kavereille ja sukulaisille. Haastattelunkin annoin Kodin Kuvalehteen. Moni on sanonut, ettei ollut ajatellut minun olevan alkoholisti.

Olen varma, että kaltaisiani, viiniä lipitteleviä naisia on todella paljon.

Ennen raitistumista minulla oli ihan järjettömän korkea verenpaine. Sain lääkityksen, mutta kun olin ollut kolme kuukautta raittiina, en tarvinnut enää lääkkeitä. Gluteeniyliherkkyys on luultavasti tullut myös juomisen perintönä.

Tiedän, että pienikin virhe voi herättää riippuvuuden. Pitää olla tarkkana, ettei syö tiettyjä karkkeja ja ettei jälkiruuassa ole alkoholia. Kolmiolääkkeet ovat kiellettyjä myös. Alkoholittomia juomiakin olen välttänyt.

Enää ei tarvitse pelätä, huomaako joku tai puhalluttaako poliisi, kun olen juonut edellisenä iltana. Voin ajaa itse perille ja takaisin.

Kun raitistuin, silmäni avautuivat ja tajusin, millaista elämää olin elänyt. Halusin muuttaa sen ja muutinkin sitten aika monella osa-alueella.

Ensimmäisenä raittiina vuotena opettelin elämään ilman alkoholia kaikki eri vuodenaikoihin kuuluvat juhlapyhät. Toisena vuotena vasta elin sitä uutta elämää, sillä tiesin, että pystyn olemaan raittiina syntymäpäivät, joulut ja muut juhlat. Nyt on menossa kolmas vuosi, eikä mikään ole enää epäselvää. Tiedän, että selviän elämästä ilman viinaa.

Olen myös ryhtynyt Oikeahetken päihdeterapeutiksi.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?