Kirsi Hytösen kolumni: Mikä on intiimiä? ”En todellakaan halua olla pytyllä lasin takana samalla, kun joku istuu sohvalla”

Julkaistu:

Intiimiys
Yksityisyyden arvo ja kunnioitus nousee sivistyksen mukana, Kirsi Hytönen kirjoittaa.
Olen kuullut, että jotkut ihmiset nukkuvat ystäviensä kanssa lusikka-asennossa. Nukkuvat ihan siis kavereina, lämmön ja läheisyyden vuoksi, ilman että ovat pariskunta. Jotkut yksinasujat käyvät toistensa luona varta vasten nukkumassa.

Minulle yhdessä nukkuminen on äärimmäisen intiimiä, oikeastaan paljon intiimimpää kuin seksi. Nukun samassa sängyssä ainoastaan kumppanini ja tai perheenjäsenten kanssa olosuhteiden niin vaatiessa.

Nukkuessaan ihminen on suojaton ja luopuu täysin kontrollista. Seksin aikana sentään ollaan yleensä jotakuinkin tietoisessa tilassa, ja tilanteesta voi poistua halutessaan. Yhdessä nukkuminen sen sijaan vaatii syvää luottamusta.

Myös samalta lautaselta syöminen tai samasta lasista juominen ovat minusta erittäin suuren läheisyyden osoituksia. Jos näen miehen ja naisen ravintolassa närkkivän toistensa lautasilta, rekisteröin heidät automaattisesti pariskunnaksi.

Halutessani alleviivata omaa suhdettani kumppaniini, pyydän, että saan maistaa hänen annostaan tai siemaista hänen viiniään. Näkiväthän kaikki?

Toisen kauluksen tai hiusten kohentaminen on myös intiimiä ja sillä voi ilmaista omistusoikeutta. Kiusaantuisin, jos joku muu kuin läheinen ystävä tekisi minulle niin. Englannin prinsessa Margaret jäi muistaakseni kiinni suhteestaan, koska nyppäisi julkisella paikalla hiuksen miehen olkapäältä.

Intiimiyden ja ei-intiimiyden rajat vaihtelevat suuresti samassakin kulttuurissa. Itse en esimerkiksi leikkaa varpaankynsiäni olohuoneessa tai liikuskele kulahtaneissa alusvaatteissa kotona. En edes omista niin sanottuja kotiasuja tai lökäverkkareita, joissa voisin röhnöttää sohvalla kaukosäädin kädessä. Siinä vaiheessa, kun parisuhteessa ei enää pätkääkään välitetä siitä, miltä toisen silmissä näyttää, jotain on mielestäni peruuttamattomasti menetetty. Monien mielestä asia on ihan päinvastoin.

Minulle on elokuvista ja tv-sarjoista selvinnyt, että Yhdysvalloissa on ihan normaalia, että kylpyhuoneessa on yhtä monta pesuallasta kuin kylpyhuoneella on käyttäjiä. Pariskunnat ja lapset käyvät yhdessä hammaspesulla. Apua!

Toisaalta, samat amerikkalaiset, jotka voivat tehdä aamu- tai iltatoimiaan yhdessä, eivät kuitenkaan voi näyttäytyä alastomina perheen kesken.

Hampaiden pesu on kyllä intiimiä, wc-asioinnista puhumattakaan.

Kerran jouduin puolisoni kanssa hotelliin, jossa huoneemme vessanovi oli lasia. Vaihdoin heti hotellia ja pulitin samalla intimiteetistäni sievoisen summan.

En todellakaan halua olla pytyllä tai suihkussa lasin takana samalla, kun joku istuu sohvalla tai aamiaispöydässä. Ajatuskin puistattaa. Ei ilmeisesti kaikkia, sillä monissa hienommissa design-hotelleissa on päädytty läpikuultaviin kylppärinseiniin.

Intimiteetti on kaikkiaan varsin uusi käsite. Mökeillä ja vanhoissa huviloissa voi vielä nähdä monireikäisiä ulkohuusseja. Ne olivat työväenkortteleissa ihan normi. Lapsuudessani koulun vessassa ei ollut ovia. Säästin asioinnit kotiin.

Yksityisyyden arvo ja kunnioitus nousee sivistyksen mukana. Ihan valmista ei ole vielä tullut.

Kirsi Hytönen on Ilta-Sanomien kolumnisti. Hän on toimittaja ja pitää Luksusongelmia-nimistä blogia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt