Mies haukkui vartaloa synnytyksen jälkeen, äiti heitteli läskikommentteja – järkyttävät kertomukset tölväisyistä, joita ei pidä koskaan hyväksyä

Julkaistu:

Ulkonäkö
Ei ole vieraiden asia puuttua toisen ihmisen ulkonäköön. Näin sanovat ne, jotka ovat tunteneet nahoissaan ulkomuotoonsa kohdistuneet tölväisyt.
”Sanasi kuin nielisi jotain terävää”, lauletaan Ultra Bran Vesireittejä-kappaleessa. Näin voisi kuvailla myös sitä, kun saa sivalluksen omasta ulkonäöstään.

Vauva.fi:ssä on käyty aiheesta monia keskusteluja.

– Näytät ihan keski-ikäiseltä ämmältä, kertoo eräs nainen hänen isänsä sanoneen kun hän oli 19-vuotias.

Etenkin läheisten, rakkaiden ihmisten kommentit satuttavat.

– Yritän aina sanoa itselleni, että äiti nyt puhuu mitä sylki suuhun tuo enkä välitä, mutta hän saa muutamalla sanalla minut aina epävarmaksi. Haukkuu läskiksi (painan 60 kg, yleensä alle), ”onpas sulla perse levinnyt”, ”älä vääntele naamaasi noin, näytät ihan noita-akalta”, sen lisäksi kommentoi muitakin asioita tyyliin ”no et sinä ole mitään elämässäsi saanut aikaiseksi”, ”mikä sinäkin luulet olevasi”... kuvailee yksi keskustelijoista.

– Minulla on sisar, joka kesällä näki minun ottavan lisää täytekakkua. Hän ryntäsi heti paikalle ottamaan kakunpalan pois, kertoo toinen keskustelija.

Sama linja on jatkunut kymmeniä vuosia.

– Ymmärtäisin vielä miten kuten muuten, mutta hänellä ei ole minulle yleensä mitään muuta asiaa kuin moittia esim. painoani (olin muuten tuohon kakun pois ottoon mennessä pudonnut 15 kiloa ja sen jälkeen muutaman kilon lisää), vääriä vaatevalintojani ja milloin mitäkin. Jos olen kysynyt jotain tavanomaistakin asiaa, häntä ei ole kiinnostanut vastata.

Ulkonäkö ei kerro koko totuutta

Harvalle huomauttelijalle tulee mieleen, että ulkomuoto voi kertoa jostain vakavasta terveysongelmasta.

– Olin vielä kolmisen vuotta takaperin riippuvainen amfetamiinista. Kun lopetin kokonaan, paino nousi 12 kiloa. En ole vieläkään ylipainoinen mutta aina kun näen tuttuja niin kuulen ”ootpas sä pyöristynyt”, ”ootko sä raskaana”, ”kyllä huomaa eroa poskissa kun sua kattoi pari vuotta sitten”, ”sä oot hei jotenkin turvonnut”. Rakas 13-vuotias koirani kuoli juuri eikä minulla tunnu olevan mitään syytä elää enää. En halua liikkua missään koska kuulen heti joka suunnasta kuinka olen lihonut, kuvailee eräs nainen.

Sivaltelu voi myös vaikuttaa esimerkiksi masennukseen tai syömishäiriöiden muodostumiseen.

– ”Kerro nyt, mikset juo? Oot raskaana, kerro nyt!” Sitten kun yrität selittää että ei, et ole raskaana niin se saatanan sama jankkaus jatkuu päivästä toiseen kuinka olet raskaana, syömisiä kytätään ja arvostellaan, söit sitten terveellisesti tai epäterveellisesti. Se satuttaa. Olen ollut masentunut vuoden päivät, siksi ei kiinnosta ryypätä/juhlia/käydä missään. Syöminen, itkeminen ja nukkuminen/makaaminen on ainoat mitä teen. Se, että olen vuodessa lihonut aivan helvetisti masentaa entisestään ja nämä kommentit muilta masentaa vielä sitäkin enemmän.

Sanattomaksi vetää

– Minulla on vuoden ikäinen lapsi ja eräs tuttava sanoi tänään, että olen vihdoin saanut sen valtavan läskimahan laihdutettua synnytyksen jälkeen. Pöyristyin tuosta niin että menin sanattomaksi.

– Minulle eräs vanhempi työntekijä huomautteli 18-vuotiaana, että olen liian laiha ja koko ajan syömisestäni tyyliin ”just, noinko vähän syöt? Et sitten ottanut taaskaan pullaa kahvitauolla. Onko sulla joku syömishäiriö?” Olin ihan normaali, hoikka.

Huomauttelu voi olla varsin raskasta.

– Mies on viimeisen synnytyksen jälkeen arvostellut jatkuvasti ulkonäköäni. Aluksi jaksoin ottaa sen ihan huumorilla. Esimerkiksi minulla on liian iso takapuoli, pyllyni roikkuu, hauislihakseni eivät erotu niin kuin ennen. Tänään miehen tullessa töistä kotiin juttelimme ihan iloisesti niitä näitä, kun yhtäkkiä mieheni tokaisi, että ”onks sulla lupa tohon wrecking balliin?” tarkoittaen mahaani. Mua vaan rupesi itkettämään ja oli pakko poistua ulos muka pyykkiä laittamaan kun tuli niin paha mieli.

Missä kulkee raja?

Se, miten toisen ihmisen ulkomuotoa voi kommentoida – vai voiko – herättää monenlaisia näkemyksiä.

– Pinaatista hampaissa, vessapaperista kengän pohjassa jne. on ok huomauttaa. Asiallisia kehuja, kuten kivat hiukset/hame voi minusta myös sanoa, mutta en kutsuisi sitä huomautteluksi.

– En tippaakaan arvosta sitä, että joku kokee oikeudekseen kommentoida rintojani tai takamustani. Se on aina urpoa, törppöä, ei toivottavaa sekä turn-off. Sellaista oikeutta en ole kenellekään miespuoliselle luovuttanut.

– Ei ole vieraiden asia puuttua toisen ulkonäköön. Jokainen on varmaan hyvin tietoinen, jos hanurissa hyllyy liikakiloja, tai jos hiukset roikkuvat tänään epäsiistinä tai jos naama helottaa, on arpia tai tuli valittua roikkuva vaate kiireessä tai lähdettyä tohveleissa talvipakkaseen. Läheiset voivat huomauttaa niistä asioista, jotka voi korjata heti. Vessapaperi jäi keikkuman hameen vyötärölle tai ripsari on pitkin poskea tai suupielessä on ruokaa.

– Syntymäominaisuuksista negatiivisesti huomauttaminen on täysin moukkamaista. Ihminen ei ole valinnut itselleen niitä ominaisuuksia, vaan joutuu elämään niiden kanssa. Huomauttelu on kiusaamista ja osoittaa huomauttelijan käytöksen, hienotunteisuuden ja inhimillisyyden puutetta.

Miten vastata tölväisyihin?

Monen mielessä siintää napauttaminen takaisin. Voi kuitenkin pohtia, saako toista loukkaamalla olonsa oikeasti paremmaksi. Sen, että toisen sanat tuntuvat itsestä kurjalta, voi sen sijaan aina sanoa.

– Minäkin varmaan menisin sanattomaksi. Mutta nyt kun kuvittelen mielessäni tuollaisen tilanteen, saattaisin sanoa vaikkapa: ”Minusta tuntuu pahalta, kun sanot noin.”

– Olen ohittanut kommentoinnin noin vaan, ehkä joskus miettinyt, että on meitä moneksi. Mutta nyt aion sanoa takaisin, tästä lähtien. Syy on se, että möläyttelijät kommentoivat aivan kauniin, terveen ja iloisen lapseni ulkonäköä. Siinä ei ole yhtään mitään vikaa, silti kommentointi on tavallista. Se on minusta väärin. Pelkään möläyttelyjen haittaavan lastani, siksi aion sanoa tästä lähtien takaisin.

– Minulle huomautettiin inhottavaan sävyyn kesällä ”hyh oletpas sä kalpea” ja samalla kysyjä mittaili minua päästä varpaisiin. Olin pukeutunut lyhyisiin shortseihin ja t-paitaan. Sanoin leveästi hymyillen ja esitin positiivisesti yllättynyttä ”niin olenkin! Eikö ookki siistiä ettei aurinko tartu pintaan? Ihana suomalainen vaalea iho” ja lähdin ylpeänä kävelemään. Eli aina käännän itsekehuun, jolloin kommentoija menee sanattomaksi.

Ilta-Sanomat ja Vauva.fi kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Ota kantaa

Oletko sinä kuullut huomautuksia ulkonäöstäsi?

Kyllä 91% Ei 9%
Ääniä yhteensä 4554

3 keinoa vastata huomautteluun

1. Puolusta itseäsi! Tee tiettäväksi, että ulkonäön kommentointi ei ole sopivaa ja että se loukkaa sinua.

2. Muista, että olet arvokas ja hyvä sellaisena kuin olet.

3. Harjoittele positiivista itsepuhetta – sitä voi treenata kuin mitä tahansa asiaa. Kehu vaikka itsellesi päivittäin kehoasi ja sitä, kuinka ylpeä oletkaan siitä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt