Liisa Uusitalo-Arola uupui ruuhkavuosissa ja kertoo nyt, missä kohtaa hälytyskellojen pitäisi soida

Julkaistu:

Uupumus
Kun uupuu, keho ja mieli saattavat lopulta pakottaa ihmisen lepäämään.
– En ole koskaan romahtanut kunnolla. Olen sinnitellyt, kuten ehkä sinäkin.

Muun muassa näillä sanoilla Liisa Uusitalo-Arola aloittaa kirjansa Uuvuksissa – kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin (Tuuma).

Kaikesta huolimatta Uusitalo-Arola on kärsinyt vuosia oireista, jotka kertovat uupumuksesta. Kuten huonounisuudesta, kivuista, uskonmenetyksestä ja jaksamisen vaihteluista.

– Huimaava, epätodellinen olo, jolloin jo tiesin, että ylikuormituksen raja on ylitetty ja seuraavat vaiheet toteutuvat vääjäämättä, niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Hetken kuluttua raajani alkoivat puutua ja nestettä kertyi kudoksiin. Otin sormukset pois, koska tiesin, että hetken kuluttua se ei enää onnistuisi.

Näin Uusitalo-Arola kuvailee hetkiä, jolloin keho oli uupumuksen vuoksi täydessä hälytystilassa.

Illalla nukahtaminen kesti ikuisuuden, ja jo tunnin tai kahden kuluttua hän oli taas hereillä taas.

– Sitten alkoi ympäri ruumista vaeltava kipu. Joskus ajattelin, että se on kuin kokovartalomigreeni.

Uupumus vaikea selättää

Uupumus voi istua sitkeässä ja siihen voi olla vaikea saada apua. Silti se ei ole harvinaista.

Vuonna 2011 suomalaisista miehistä 2 prosenttia kärsi vakavasta ja 23 prosenttia lievästä työuupumuksesta. Naisilla vastaavat luvut olivat 3 ja 24 prosenttia.

Uusitalo-Arola uupui ruuhkavuosien ristipaineissa.

– Kotona kädet olivat täynnä työtä ja töissä tuli uusia tehtäviä entisten lisäksi. Sinnittelin muutaman vuoden, mutta sitten voimat alkoivat loppua.

Elettiin 1990-luvun lamavuosia, ja vakituisesta työstä oli vaikea luopua.


Monia syitä

Uupumuksen taustalta löytyy moninaisia syitä – persoonallisuuspiirteistä nykypäivän kiihkeään työrytmiin. Yleensä uupuminen on seurausta pitkään jatkuneesta stressistä.

Uusitalo-Arolan sanoin uupumus on aina kriisi, joka kertoo siitä, että vanhat tavat ja ajatukset eivät enää toimi. Jos on pahasti uupunut, voi joutua aloittamaan oman hyvinvoinnin ja työn johtamisen opinnot aakkosista asti.

Suomessa vakavalla työuupumuksella tarkoitetaan työuupumusoireiden esiintymistä keskimäärin viikoittain tai useammin ja lievällä työuupumuksella oireilua keskimäärin kuukausittain.

Työuupumusta ei Suomessa pidetä itsenäisenä sairautena, eikä se siten yksistään oikeuta sairauslomaan.

Tunnista hälytysmerkit

Uupumus on salakavala, se tulee usein hiipimällä. Uupumuksen toteaminenkaan ei ole aivan yksinkertaista, sillä tarkkoja mittareita tai kriteerejä ei ole.

Paras tiedonlähde on ihminen itse, vaikka oman kehon ja mielen kuuntelu ei ole helppoa sekään.

Tässä kohtaa hälytyskellojen pitäisi soida:
  1. Tekeminen muuttuu suorittamiseksi. Siinä ei enää ole iloa.
  2. Motivaatio ja voimat hiipuvat. Luovuus kuihtuu, ja määrä alkaa korvata työssä laadun.
  3. Työ tuottaa jatkuvasti ristiriitaisia tunteita. Huomaat ehkä koko ajan miettiväsi, lähteäkö vai jäädä. Pääsisitpä edes sairauslomalle!
  4. Jaksat ällistyttävän hyvin. Saat paljon aikaan, vaikka olet iloton. Ihmettelet ehkä itsekin, millainen superihminen oletkaan.
  5. Olet jatkuvasti väsynyt. Väsymyksen rinnalle kehittyy joukko muita oireita, kuten univaikeuksia, keskittymisongelmia, vatsa- ja selkäkipuja, pitkittyneitä flunssia.
  6. Lepo ei enää virkistä. Siihen ei riitä viikonloppu ja lomatkin menevät toipumiseen.
  7. Mielialasi notkahtaa. Tunnet itsesi ahdistuneeksi ja masentuneeksi yhä useammin.
  8. Mikään ei tunnu miltään. Et nauti asioista ja suhtaudut asioihin kyynisesti ja pessimistisesti.

Kuminauhakin katkeaa

Ennaltaehkäisy on uupumuksen parasta hoitoa. Jos merkkejä alkaa näkyä, ne on viisainta ottaa heti vakavasti.

– On hyvä ottaa esimiehen ja työkavereiden kanssa puheeksi, miten he kokevat työpaikan tai tiimin tilanteen, sillä yhden uupuessa ovat usein jo muutkin vaaranvyöhykkeessä.

Myös työterveyshuoltoon kannattaa olla ajoissa yhteydessä.

– Sieltä löytyy osaamista sekä uupuneen ihmisen auttamiseen että koko työyhteisön tilanteen selvittelemiseen. Sinnittely yli voimien sen sijaan ei ole hyvä idea.

Moni kuitenkin sinnittelee, kunnes keho pettää.

Kuvittele vaikka venytettyä kuminauhaa. Jos sitä ei välillä päästetä löystymään, ajan mittaan nauha alkaa höltyä ja napsahtaa lopulta poikki. Kuminauhallakin on katkeamispisteensä.

Peli poikki

Liisa Uusitalo-Arolaa auttoi lopulta se, että hän pisti pelin poikki ja irtisanoutui. Stressiherkkyys pysyi pitkään.

Toipumismatkalla oli mittaa ja monenlainen apu oli tarpeen. Tärkeimpiä olivat psykoterapia sekä erilaiset kosketushoidot, kuten vyöhyketerapia.

– Oli hyvin tärkeää etsiä itselle sopiva tapa tehdä työtä. Ajattelen nykyään olevani täysin työkykyinen, vaikken enää pysty venymään samalla tavalla kuin ennen uupumusta. En tosin näe sellaisessa mitään järkeäkään.

Irti päästäminen on usein iso helpotus.

– Muistan, kun vaimo eräänä sunnuntaina totesi, että nyt lähdetään lääkäriin. En olisi enää jaksanut. Olin nukkunut huonosti, ja hän tilasi taksin. Olin niin helpottunut. Muistan, että itkin ja ajattelin siinä taksissa, että nyt joku ottaa minulta tämän kuorman. Jossain vaiheessa tarvitsee sitäkin, sanoo Eero kirjassa.

Uuvuksissa ilmestyy tiistaina 26. päivä maaliskuuta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt