”Ai elääkö sillä?” – 12 tarinaa siitä, miksi omaa ammattia ei tee mieli kertoa

Julkaistu:

Ammatit
Kokilta kysellään tarjoiluja ja hierojalta niskavinkkejä.
11 eri alojen ammattilaista paljasti jutussamme, miksi eivät kerro työtään puolitutuille. Yleisimpiä syitä kertomatta jättämiseen ovat palvelusten pyytäminen ja kiusalliset keskustelut.

Aihe herätti runsaasti keskustelua.

– Olen jo ikäihminen. Minulla on auto. Joillakin eläkeläisillä on käsitys, että minun autoni kulkee ilmaisella polttoaineella. Esim. huomenna on kaupungilla se tilaisuus. Oletko ajatellut mennä. Sanon, että voinpa mennäkin. Sinähän sitten voit hakea minutkin. Käytkö sinä vielä uimahallilla. Pyrin käymään kerran viikossa. Tule hakemaan minutkin ensi viikolla. Hän soittaa ja kysyy, mitä olet tekemässä. Sanon, että on siivouspäivä. Tule siivoamaan tännekin. Mitä näille kinuaville leskirouville pitäisi tehdä, pohtii nimimerkki Helena.

– Autonkorjaajalle riittää kysymyksiä jopa ekoilla treffeillä, nimimerkki Mekaanikko heittää.

– Minä vaan oon haudankaivaja, eipä tutut ole ilmaisia palveluksia olleet vailla, lohkaisee eräs lukija.

Muutkin avautuvat kokemuksistaan. Listasimme 12 ammattilaisen näkemykset:

1. ”ICT-pyynnöille ei näy loppua”

Pahimpia ovat olleet pyynnöt: ”Onko sulla illalla aikaa – voisitko tulla asentamaan tietokoneen taas uudestaan, kun se on alkanut hidastelemaan” ja ”pyyhin koneeni tyhjäksi, voisitko tulla asentamaan sen uudelleen”.

Ja kummasti puhelinnumeroni muistui mieleen vuosien jälkeen vasta kone-ongelmien ilmaannuttua.

Yllä mainittujen ammattien edustajat ovat olleet hyvin edustettuina ilmaisen it-avun vonkaajina.

2. ”Kokki aina kutsuille”

Kokki pyydetään aina kutsuille ja esitetään toivomuksia mitä pitäisi tuoda tullessaan ja monelleko hengelle. Tilaukset loppuu kun kerron hinnan. Loppuu myös kutsut.

3. ”Raataja raksalta”

Mulla on raksalla työautona isopaku. Ihmiset aina ennen soitteli, et moooi, pitkästä aikaa, mitä äijä, jne.. Sulha on se iso paku?.. Joo? Ku ollaan täs muuttamassa, ja tarvittas vähä jeesiä, oisiksä voinu tulla sen pakus kans auttamaan. Pari muuttoo kävin tekemässä, mut sit lopetin, koska tiesin, ettei vastapalveluksia tai edes bensarahaa tule. Nykyään on helppoa, kun ei tule enää puheluita.

4. ”Kondiittori, perhana”

”Voitko tehdä pikaisesti ristiäiskakun kolmellekymmenelle, tai tee viidellekymmenelle samalla. Heitän sulle vaikka kolme kymppiä siitä. Onhan ok?” Oikeasti aikaa menisi vähintään paistamisineen joku 7 h, jos haluaa oikeasti näyttävän eikä mitään perus mansikkakakkua ja koristeet pitää tietty olla käsin väkerretyt. Aineetkin kakkuun maksaa, joskus reilu kympin pelkät suklaat, siihen sokerimassat jne. jne.

Joskus kysyn oikeata hintaa ihmettelevältä kirjanpitäjältä, että vaihdetaanko vaikka se työosuus ja sä hoidat mun yrityksen vuosittaisen veroilmoituksen liitteineen tai raksaukolta, että remppaatko vaihdossa 7 h mun kylppäriä vastineeksi. Toki raksaukoilla on varmasti usein sama homma, eli ainahan sitä ”äkkiä auttaa laminaattien laitossa” tuttuja töiden jälkeen.

5. ”Pankkineiti saa kuulla palveluista”

Pyrin siihen, että en kerro olevani pankissa töissä. Varsinkin kun uudet ihmiset kuulevat, missä pankissa olen töissä, niin tarinoista huonosta pankkipalvelusta ei tule loppua. Pankkiasiat ovat monille liian henkilökohtaisia asioita. Lisäksi en ymmärrä, miksi ihmiset eivät vaihda pankkia, jos kokevat, että nykyisessä mikään ei toimi. Kun en ole töissä niin en keskustele töistä.

6. ”Korvauksia”

Olen töissä vakuutusyhtiön korvausosastolla. Jos kerron missä olen töissä, sanotaan ensimmäisenä, että vakuutukset eivät korvaa mitään jne. Maksan vuodessa yli seitsemän numeroisen summan korvauksia, että se on kyllä ihan puppua, ettei mitään korvata.

7. ”Historioitsija tietää”

Joka kerta kun kerron olevani historioitsija, minulta kysytään, että milloin se Pähkinäsaaren rauha solmittiin. Ihan joka kerta. Se kai on niitä harvoja vuosilukuja, jotka ihmiset muistavat ulkoa ja haluavat sitten ”testata” tietämystäni. Aika kapea käsitys ihmisillä historiasta tieteenalana.

8. ”Lentoemäntä vaiko vaan kahvinkaataja”

En koskaan sano olevani lentoemäntä/purseri, jos puolituttu tai tuntematon kysyy. Helppo vastata vain, että olen asiakaspalvelussa kuljetusliikkeessä. Se riittää, eikä kiinnosta kysellä enempää. Mutta jos isommassa seurassa ollaan ja tuttu saattaa väläyttää mun ammatin, niin auta armias.... sitten ei muusta puhutakaan koko iltana.

Useimmiten vielä kerrotaan ikäviä kokemuksia lentomatkoista ym. ym. ja enimmäkseen mollataan niin työpaikkaa, kuin ammattikuntaa. Yritä siinä sitten puolustella. Mehän ollaan VAAN kahvinkaatajia. Niinpä, mutta kyllähän me teetäkin kaadetaan.

9. ”Auta armias, jos olet muusikko”

Auta armias, jos paljastat väärässä seurassa olevasi muusikko. Eka kysymys: ”Ai elääkö sillä?” (No juuh ihan elossa tässä ollaan, tosiaan on minun TYÖ). Sitten seuraa tarkentavia kysymyksiä taloustilanteestani, mikä ei tietysti ole lainkaan tungettelevaa, ja kaikki kuuntelevat korvat höröllä. Sitten tullaankin jo kuuluisaan OIVS-vaiheeseen eli ”oon itekki vähä soitellu”. (Ok, kiva.)

Sitten saat kuulla pitkät pätkät siitä, miten myös hänen veljentytär soittelee konservatoriossa ja yhdellä kaverilla Penalla on rokki-bändi. (Ok hei hieno homma.). Sitten kysytään että ”löytyykö juutuubista” ja ”onko keikkaa” (tämän kysymyksen saat kuulla päivittäin kaikilta). Nykyään kysyn vastineeksi myös kysyjän työtilannetta. Ja sitten: parin viikon päästä tulee soittoa, jos tulisin heidän siskonmiehenkumminkaimankissan häihin soittamaan ja ”tässä nyt ei oo kauheesti budjettia mutta juomaa ois paljon ja tosi mukavaa porukkaa yleisössä”.

10. ”Kassa – pahnanpohjimmainen”

Kaupan kassa, se pahnan pohjimmainen. Niitä sääliviä katseita... Enpä ole viitsinyt kertoa ulkopuolisille, että myin kolmensadantuhannen edestä puuta viime kesänä. En halua osakseni kerjuuta enkä kateutta, joten vaikenen jatkossakin.

11. ”Matkustajalaivalle lippuja”

Matkustajalaivalla kohta 15 vuotta, ilmaisia lippuja odotetaan jaettavan. Muistaessaan myös kertoa kauan sitten tapahtuneiden risteilyiden negatiiviset kokemukset, kuten naapurihytin möykkäävä nuoriso tai kova tuuli joka sai laivan keinumaan ja matkustajat oksentamaan. Miten ei muka kenelläkään ole kokemuksia niistä aurinkoisista matkapäivistä Sun Deckilla kylmää olutta nauttien, omat kivat kaverit ympärillä? Ja että hytti oli hyvin siivottu ja nukuttua sai? Bändi oli hyvä, sitä keikkaa kannatti lähteä katsomaan? Jos kaikki on ollut negatiivista, miksi haluat ilmaisia risteilylippuja...

12. ”Urheiluhieroja – aina niskan päällä?”

Olen vuosia toiminut urheiluhierojana, en koskaan halua tätä mainita esim. juhlissa. Jos joku sattuu kuulemaan asiasta, alkaa välittömästi erilaisten vaivojen ja oireiden luetteleminen ja oletetaan että hieroja kiinnostaa vapaa-ajalla ruotia jonkun jännitysniska asioita. Tietysti joskus tulee vastaan myös mielenkiintoisia keissejä.

Ja sitten se ”pitäis tulla hierontaan” -vakiokommentti... Huoh. Ihan kuin olisin joka paikassa vain asiakkaita etsimässä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt