”Mitä ihmettä kasvoillesi on tapahtunut?” kysyi mies – vasta silloin Heli tajusi palaneensa loppuun - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

”Mitä ihmettä kasvoillesi on tapahtunut?” kysyi mies – vasta silloin Heli tajusi palaneensa loppuun

Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari alkoi työstää uupumustaan kirjoittamalla.

Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari alkoi työstää uupumustaan kirjoittamalla.

Julkaistu: 30.1.2019 15:51

Heli Suutari kertoo uudessa kirjassaan, että myös ammattiterapeutti voi painia uupumuksen kanssa.

– Mitä ihmettä kasvoillesi on tapahtunut? Mies kysyy eräänä päivänä.

Heli Suutari kiiruhtaa peilin eteen ja totta se on: oikea puoli kasvoista näyttää oudolta. Ikään kuin se olisi hieman halvaantunut. Ilmankos puhuminenkin on tuntunut vaikealta.

Kasvojen puutuminen oli merkki siitä, että Helin kantokyky oli tullut tiensä päähän. Hän oli palanut loppuun terapeutin työssään, burnoutiin erikoistuneessa yksityissairaalassa Hollannissa.

Merkkejä uupumuksesta oli ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta työstään innostunut Heli ei niitä huomioinut. Kasvot väsähtivät aina iltapäivisin ja öisin Heli näki painajaisia. Hän kuitenkin ajatteli, että oireet kertoivat normaalista väsymyksestä hektisten päivien jälkeen.

– Mies vei minut päivystykseen. Se pysäytti. Kasvoistani ei löytynyt mitään vikaa, mutta kun lääkäri kysyi, olenko stressaantunut, vastasin, että olen. Todellakin, Heli sanoo.

Työ imi tyhjiin

Burnout iski vuonna 2016, kun Heli oli 45-vuotias. Hän oli vaihtanut alaa vasta joitain vuosia aiemmin ja opiskellut terapeutiksi Belgiassa.

– Kasvojen puutuminen johtui elämän lopullisesta täydennyskoulutuksesta, Heli muotoilee.

Heli vaati itseltään koko ajan lisää ja enemmän. Hollantilainen työkulttuuri oli myös pettymys.

– Työkulttuuri oli aika raaka ja hyvin epäsosiaalinen. Söin esimerkiksi työmaaruokalassa aina yksin. Muut toivat kotoaan voileipiä ja söivät ne tietokoneen äärellä. Työyhteisö, josta olin haaveillut, sitä ei ollutkaan. Ehkä kaikki olivat niin väsyneitä, että he eivät jaksaneet puhua.

Terapia- tai hoivatyötä tekeväkin voi uupua, Heli muistuttaa.

Terapia- tai hoivatyötä tekeväkin voi uupua, Heli muistuttaa.

Itseterapiaa

Heli irtisanoutui, mutta jatkoi terapiatyötä kerran viikossa yksityisvastaanotolla Belgiassa. Terapiaa ja työnohjausta hän hyödynsi itsekin. Silti hän kaipasi jotain syvempää.

– Ajattelin, että eihän tämä nyt vetele. Olen tämän ikäinen ja odotan, että muut tukevat ja tsemppaavat, mutta minä puhun itselleni että “et sitten jaksanut etkä onnistunut. Olisit vain jäänyt, muutkin jaksavat”.

Sisäinen tyranni oli ahkerasti äänessä. Lopulta se alkoi kyllästyttää Heliä.

– Ryhdyin opiskelemaan kirjoittamalla sitä, miten voisin itse auttaa itseäni. Etsin ja mietin työkaluja, jotka toimivat myös terapiatyössä. Mietin, että miksi en voisi soveltaa niitä myös itseeni.

Kirjoittamista kesti noin vuoden. Fyysiset oireet alkoivat helpottaa heti, kun Heli lopetti työn, joka oli imenyt hänet tyhjiin.

Oman pettymyksen ja surun käsittely sekä vetämättömyys alkoivat helpottaa noin puolessa vuodessa.

”Hoitoalalla sinnitellään aivan liikaa”

Yksi lopputulema Helin toipumisprosessista on tammikuussa julkaistu kirja Kaikki kääntyy hyväksi – 365 ajatusta itsensä auttamisesta (Atena). Teos sisältää lyhyitä tekstejä, joiden avulla jokainen voi tutkia omia ajatuksiaan ja tekojaan.

– Täytyy sanoa, että itseterapia toimi. Olen paljon parempi huolehtimaan itsestäni ja sanomaan ei. Sisäinen ruoska ei enää viuhu yhtä tiuhaan, minulla on luottavainen ja rauhallinen olo. Uusia vastoinkäymisiä varmasti tulee, mutta en aio syyttää niistä itseäni.

Terapia- tai hoivatyötä tekeväkin voi uupua, vaikka se vaikuttaa vieläkin olevan tabu aihe.

– Kun olin riippuvuuksia hoitavalla klinikalla töissä, huomasin, että hoitohenkilökunta ei halunnut puhua omista riippuvuuksistaan. Hoitoalalla sinnitellään aivan liikaa. Ei ole tarkoitus, että hoitaja väsyy ja antaa kaikkensa.

Jos voimat ovat lopussa, mitä tehdä?

Heli antaa neljän kohdan listan, jonka avulla omaa elämää ja voimavaroja voi alkaa kääntää parempaan suuntaan:

1. Myönnä ongelma

Ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa odottamaan sitä, että olosuhteet tai muut ihmiset muuttuvat. Tosiasioiden myöntäminen ja terve realismi selkeyttävät tilannetta.

2. Tee inventaario

Listaa vaikka kynä kädessäsi asiat, jotka verottavat voimiasi. Ota huomioon myös ”siviiliuupumus” eli henkilökohtaisen elämän haasteet. Työuupumus ei liity välttämättä pelkästään työhön.

Listan jälkeen voit tehdä kaksi saraketta: ensimmäiseen kirjoitat asiat, joihin voit mahdollisesti yrittää vaikuttaa. Toiseen sarakkeeseen asiat, joihin et voi vaikuttaa (vaikka kuinka haluaisit).

3. Lohduta ja hoida itseäsi

Älä jää odottamaan, että muut tarjoavat sinulle empatiaa ja lämpimiä sanoja. Anna niitä itse itsellesi. Ole kuin hyvä vanhempi pienelle lapselle. Kerro, että asiat kyllä järjestyvät ja että ei ole mitään hätää. Älä epäröi pyytää apua myös ulkopuolelta – sekin on itsesi auttamista.

4. Suostu muutokseen

Jos haluat ratkaisun hankalaan tilanteeseen, jotain täytyy yleensä muuttaa. Usein riittää jo se, että pyrit muuttamaan ajattelu- tai toimintatapojasi. Uhriajattelusta kannattaa opetella irti: vaikeudet eivät ole ihmisille lähetettyjä rangaistuksia vaan vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Voit tehdä voitavasi ja edesauttaa siten omaa hyvinvointiasi.

Tuoreimmat osastosta