Hyvä olo

Tarja lääkitsi työpaineitaan viinalla ja heräsi lopulta putkasta: ”En enää tiennyt, mikä vuodenaika on”

Julkaistu:

Alkoholi
Tammikuussa Tarja on ollut yhdeksän kuukautta raittiina.
Tuli aamu, kun Tarja, 41, heräsi putkasta. Kymmenen vuoden päihdekierre oli vienyt hänet pohjalle.

– Olin kaivanut itselleni kunnon kuopan, Tarja toteaa.

Hän puhuu tässä jutussa pelkällä etunimellä.

Kuilua olivat syventäneet alkoholi, lääkkeet sekä liiallinen työnteko. Jo parikymppisenä Tarja oli aavistanut, että hänelle saattaisi tulla alkoholin kanssa ongelmia elämässä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– En kuitenkaan osannut varoa, Tarja myöntää.

Vuosien kuluessa alkoholista tuli yhä useammin tapa rentoutua ja palkita itseä työnteosta. Töitä Tarja tekikin, liki päivät läpeensä. Hän työskenteli ravintola-alalla, jolla päivät ovat pitkiä ja vuoroja voi olla helppo kahmia liiankin kanssa.

– En osannut sanoa ei, työ meni aina kaiken ohitse. Arvotin itseäni työn kautta. Kaikessa piti onnistua.

Suorittamisesta tuli paineita, joita Tarja lievitti juomalla.

Nousuja ja laskuja

Viimeiset puolisentoista vuotta ”entisestä elämästään” Tarja joi päivittäin. Työt hän jätti, mutta elämään tulivat lääkkeet.

– En enää selvinnyt töistä, joten en ottanut niitä vastaan. Alkoholilla sain nousun, ja lääkkeillä laskun.

Tarja jäi koukkuun kipu- ja unilääkkeisiin sekä omiin epilepsialääkkeisiinsä. Se sekoitti ajantajunkin.

– En enää tiennyt, mikä päivä tai vuodenaika on. Keväällä havahduin ihmettelemään, että mitä järkeä on rakentaa terassia syksyllä.

Kaikki muistikuvat syöksykierteen ajalta eivät ole kirkkaat.

– Poistuin kotoani lääkekoomassa, vedin parin viikon vapun ja jouduin useita kertoja putkaan. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa siitä, miksi näin oli käynyt.

Hoitoon

Ystävä toimitti lopulta Tarjan hoitoon sairaalan psykiatriselle osastolle. Riippuvuus-osastolle, ”märkään päähän” Tarja ei kivenkovaan halunnut mennä.

– Kuvittelin, että olen ongelman ulkopuolella, että juominen oli oma valintani. Olin kuitenkin välinpitämätön ja sokea.

Herätyskellot eivät olleet soineet, vaikka epilepsiakohtauksia oli alkanut tulla liki viikoittain. Sairaalaan Tarjaa oli kuskattu milloin ambulanssilla, milloin helikopterilla. Elämässä ei ollut enää muuta kuin epilepsia ja päihteet.

Tarjan vastarinta laantui ensimmäisen hoitoviikonlopun aikana. Empaattinen ja ymmärtävä hoitaja sai Tarjan tajuamaan, että hän oli sairas. Tarja suostui menemään vertaistukiryhmään.

– Aluksi ajattelin, että en voi mennä, koska siellä voi olla tuttuja tai joku näkee, mihin olen menossa. Vaikka olen heilunut kaupungilla monen promillen humalassa. Kaikki olivat nähneet, kaikki tiesivät.

Ryhmästä tuli lopulta Tarjalle merkittävä tuki. Muiden kokemukset koskettivat ja tuntuivat olevan kuin suoraan Tarjan omasta elämästä.

Raittiiksi

Tammikuussa 2019 Tarja on ollut yhdeksän kuukautta raittiina. Koko sen ajan hän on keskittynyt vain ja ainoastaan päihdeongelmasta selviämiseen.

– Olen käynyt vertaistukiryhmässä kolme kertaa viikossa ja se on ollut ainoa asia kalenterissani. Päätin, että jos olen rakentanut tätä tilannetta 40 vuotta, tarvitsen aikaa toipua.

Tarja on nauttinut tavallisesta, terveestä arjesta. Tehnyt asioita, joita ei ennen ehtinyt tai kyennyt ja tavannut läheisiään.

– Olen myös ilmoittautunut vapaaehtoistyöhön, sillä haluan pistää hyvän kiertämään.

 

Jos otan yhdenkin ryypyn, en voi sen jälkeen lopettaa. Mikäli taas aloittaisin, joisin niin paljon, että kuolisin.

Tarjasta on tärkeää, että päihdeongelmista puhutaan. Sairaus voi kehittyä salakavalasti niin, että muut ihmiset eivät huomaa sitä, sairastuneesta puhumattakaan.

– Jos joku menee joka ilta viinille työkaverin kanssa, ei voi tietää, mitä hän tekee kotiin päästyään ja kuinka paljon hän juo.

Tarjan mielestä pienikin epäily jonkun alkoholiongelmasta antaa syyn puuttua tilanteeseen. Hän itse kuuli vasta jälkeenpäin, että muut ihmiset olivat kyllä olleet hänestä huolissaan, mutta eivät olleet osanneet ottaa asiaa esille.

Ei enää yhtään lasillista

Tarjan tarinassa on pieni ihme. Se, että päihteiden käyttö ei ole aiheuttanut hänelle esimerkiksi sisäelinvaurioita tai muita vakavia terveysongelmia. Epilepsiakin on saatu hoitotasapainoon eikä kohtauksia ole tullut yli puoleen vuoteen.

– Toipuminen jatkuu päivä kerrallaan, elämäni loppuun saakka, Tarja sanoo.

Toipuminen ei ole mikään kertaratkaisu, mutta raittiina pysyminen on ollut Tarjan mukaan yllättävän helppoa.

– Uskon, että se johtuu siitä, että sain heti alussa asiantuntevaa apua. En myöskään ole menettänyt läheisiä tai joutunut vaikeuksiin taloudellisesti, eikä minulla ole mielenterveysongelmaa. Jos en olisi pystynyt keskittymään itseni hoitamiseen, en tiedä mitä olisi voinut tapahtua.

Yhden asian Tarja kuitenkin tietää. Yksikään viinilasillinen tai saunaolut ei ole enää mahdollinen. Korkin tai pilleripurkin avaaminen veisi häneltä elämän.

– Jos otan yhdenkin ryypyn, en voi sen jälkeen lopettaa. Mikäli taas aloittaisin, joisin niin paljon, että kuolisin.

Alkoholismi on kansanterveysongelma

  • Alkoholiriippuvuus on kansanterveydellinen ongelma.
  • Noin 10–15 prosenttia miehistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuudesta.
  • Alkoholiriippuvuus on miesten parissa naisia yleisempää, mutta naisten alkoholiriippuvuus viime vuosina yleistynyt.
  • Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulevat riippuvaiseksi alkoholin saamisesta.
  • Alkoholismiin liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen. Silloin kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut ja alkoholin käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä on vieroitusoireita.
  • Riippuvainen voi kuitenkin olla ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita.
  • Addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöä ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa.
Lähde: Terveyskirjasto

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt