Hyvä olo

Mies ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin vaimonsa: ”Kärvistelköön”

Julkaistu:

Raha
Rakkaus ja raha voi olla vaikea yhtälö. Monelle parille kaikki on kuitenkin yhteistä.
Kun pohdimme, mistä asioista suhteissa ei tehdä kompromisseja, raha nousi usein esiin keskusteluissa. Raha-asiat puhututtivat myös jutussa, jossa käsittelimme perheenjäsenten tuloeroja.

Me Naisten tekemän verkkokyselyyn vastanneista naisista useimmat kertovat elävänsä huomattavasti pienemmällä rahalla kuin miehensä. Vuoden 2010 tulo- ja elinkeinotutkimuksessa vain 14 prosenttia vastanneista kertoi, että kaikki ansaitut rahat ovat kumppaneiden yhteisiä.

Pitääkö rahat jakaa vai onko molemmilla oltavat omat tulot ja menot? Ilta-Sanomien lukijoilla on monia mielipiteitä.

”Kärvistelköön”

Vaimoni tienaa 3 400 euroa kuussa, itse 11 000 euroa. Maksan asumisen, ravintolat, lomailun, autot ja kaikki isommat hankinnat. Vaimolle jää ruokaostokset ja pienemmät laskut. Silti hänen rahansa ovat loppu ennen tilipäivää joka kuukausi. En anna hänelle lisää rahaa ennen kuin hän oppii käyttämään sitä. Kärvistelköön. Minulla on säästöjä, hänellä ei.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Se maksaa, jolla on enemmän”

Tienaan miestäni paremmin ja maksan myös suurimman osan laskuista. Samassa perheessä sama elintaso. Se, jonka tilillä on kulloinkin enemmän rahaa, maksaa. Jos kärvistellään rahan puutetta niin kärvistellään molemmat.

”Perheen pää”

Tienaan selvästi enemmän kuin vaimoni, joka on synnyttänyt lapsemme ja hoitanut enemmän lapsia. Hänen eläkkeensäkin on siksi pienempi. Katson, että hänellä on raha-asiat kunnossa loppuelämän riippumatta siitä ollaanko yhdessä vai ei.

”Kyse on luottamuksesta”

Jos puolisot eivät onnistu pitämään yhteistä palkkatiliä, on alamäki alkanut. Silloin ei luoteta täysin omaan kumppaniin, mikä on onnellisen parisuhteen perusta.

”Ei ole reilua”

Sekö on ikuisen liiton salaisuus että eletään miehen rahoilla? Jos ei tuolla summalla, jonka itse tienaa, tule toimeen, niin jotain outoahan siinä on. Kyllä se niin on, että jos elät miehesi rahoilla mummokalsarit jalassa kotona, niin sinä olet se joka jätetään.

Yhteisen pankkitilin voi ottaa, mutta kannattaa pitää myös omat pankkitilit. Itse tietenkin odotat, että talo on myyty ja eroat sitten. Etkä tietenkään ole lyhentänyt yhteistä lainaa senttiäkään, mutta silti viet puolet talosta erossa. Sekö se on sitten reilua?

”Kaikki tasan”

Minulle on ihan luonnollista, ja siitä ei tingitä, että kun tienaan enemmän, maksan myös enemmän. Käytännössä vaimo maksaa vastikkeen, minä loput. Ostan myös vaimon lapselle tarvittaessa vaatteita ynnä muuta. Jos mennään kylpylään tai muuten reissuun, ei tulisi mieleenkään jättää vaimoa vaan maksan toki hänenkin matkansa. Olen saanut vanhan kasvatuksen, että kaikki jaetaan tasan.

Toki tililläni varmaan on enemmän rahaa, mutta se on taatusti sitä, mikä jää yli elämisestä. Se on sitten se pesämuna, kun tarvitaan johonkin äkkiä rahaa.

”Varakkaampi mies ei ottanut mukaan matkoille”

Olen seurustellut itseäni varakkaamman miehen kanssa, ja vieläpä tilanteessa kun tuloni olivat todella alhaiset. Meillä ei ollut lapsia, emmekä asuneet yhdessä. Kyllä oli rankkaa kun hän matkusteli ja shoppaili ja tosiaan ”sain” syödä samaa ruokaa. Hän osti paljon turhia rättejä, ihan tavallisia, ei mitään luksusta, liikaa urheiluvarusteita ja myös kalliita viinejä ja juustoja.

Se, etten päässyt mukaan matkoille oli kovinta, anteeksiantaminen teki tiukkaa. Eihän sellainen suhde kestä kun on järkevä nainen kyseessä. Totta puhuen: nyt kun tuloni ovat jotain 4 000 euron luokkaa, en ole enää yhtä kiinnostava kumppani hänelle. Opin arvostamaan itseäni ihan eri tavalla ja ymmärsin, mitä valintoja arvostan ja mitä tekisin, jos itsellä olisi yhtä paljon rahaa.

”Ei almuja”

Itse tienasin 3 vuotta 1 250 euroa/kk enemmän, kuin puolisoni. Sitten jatkoin opiskeluja ja töitä teen ajoittain. Rouva kiskoo tällä hetkellä urakehityksen ja työpaikan vaihdon ansiosta n. 1200 euroa/kk enemmän kuin minä. Kummassakaan tilanteessa kummallakaan ei ole ollut ongelmaa. Yhteiset menot jaetaan puoliksi ja omat menot (myös tulot) ovat omia.

Puhumme raha-asioista ääneen, eikä kumpikaan halua elätin roolia. Yhteinen elämä on suunniteltu sen mukaan, että siihen on molemmilla varaa vaikka tilanne muuttuisi (työttömyys, sairaus tms.). En halua rouvalta almuja, eikä hän minulta – vaimomatskua.

”Toista ei kuulu elättää”

Mielestäni jokaisella ihmisellä on puolisonsa tuloista huolimatta oikeus omaan toimeentuloon. On mielestäni väärin olettaa avioliiton tai avoliiton myötä puolison todella elättävän puolisoaan. Puoliso voi kokea olevansa loukussa suhteessa, jos hänellä ei ole omia perustoimeentuloon vaadittavia tuloja. Luksus on sitten asia erikseen ja rahasta on voitava keskustella suhteessa.

”Yhteinen ruokakassa”

Kummallakin on omat tilinsä ja e-laskut menevät tasapuolisesti kummankin tileiltä. Sitten on elintarvikekaupan pankkikortti, jolla ostetaan yhteisestä kassasta ruoat sekä kodin puhdistus- ja käyttötavarat.

Hyvä ystäväni maksaa joskus vaimonsa kuntosaleja ja puhelinlaskuja ja muuta pientä, koska ei viitsi erikseen lähteä vaimoa muutamilla kympeillä vaivaamaan laskuja hoitaessaan. Koskaan en ole kuullut, että kumpikaan olisi edes maininnut näitä maksuja. Vaimo maksaa erikoisostoksensa, vaikkapa vaatteensa itse. Ei noilla alamäkeä ole vielä muutamaan kymmeneen vuoteen näkynyt.

”Täysin omat rahat”

Minulla ei ole säästöjä ja olen pari kertaa joutunut leipäjonosta hakemaan ruokaa itselleni kun rahat on loppu. En matkustele, en syö ulkona, en ostele mitään. Eipä voi kukaan tulla sanomaan, että eläisin mieheni rahoilla. Ei tule valtaa miehelle. Mies ei voi ikinä riidoissa vedota siihen, että hän maksaa kaiken.

Välillä tympii kun ei voida yhdessä tehdä asioita, kun minulla ei ole varaa. Silti meillä on ihan mukavaa, vaikka eletään kun kämppikset.

”Kokonaistuloja ei kannata katsoa”

Mielestäni oleellista sosiaaliturvan kannalta on se, ettei katsota perheen kokonaistuloja vaan sitä kuinka paljon kumpikin tienaa nettona. Jos toinen tienaa 100 000 ja toisen tulot ovat 0 euroa, käteen jää vuodessa noin 25 0000 euroa vähemmän kuin siinä tapauksessa, että kummatkin tienaavat 50 000 + 50 000 euroa.

Elin 10 vuotta mieheni tuloilla, kun en sairaana saanut sairauspäivärahoja mieheni tulojen takia enkä monisairaana voinut kirjautua työttömäksi työnhakijaksi.

”Jotain yksityisyyttä”

Meillä oli alamäkeä 25 vuotta sitten, kun piti olla yhteinen tili. En halua että mieheni näkee kaikki ostokset tiliotteesta. Jonkinlainen yksityisyys. Eikä miestäni kiinnosta, koska ja miksi olen käynyt lääkärissä.

”Jos tarjoan, nainen suuttuu”

Nykynaisista suurin osa ei suostu ottamaan rahaa vastaan. Jopa suuttuvat, jos vaadin, että minä maksan illallisen. Olen työssäkäyvänä seurustellut opiskelijanaisen kanssa ja aina saa varoa tarjoamasta ja maksamasta mitään. Sama monen muun nuoren naisen kanssa.

”Kiitollinen”

25 vuotta naimisissa, ja koko ajan olleet yhteiset rahat. Vaimo on pienipalkkainen, minä erittäin hyvätuloinen. Ei mitään ongelmaa rahojen suhteen, kaikki yhteiselle tilille, josta käytetään kun käytetään.

Kummallakin rahankäyttö ”järkevää”, ostetaan mitä tarvitaan ja isommat hankinnat päätetään yhdessä. Rahasta ei olla juurikaan riidelty näiden vuosien aikana. Lapset on kasvatettu ja niiden opiskeluiden tukemiseen on rahat varattu.

En pystyisi kuvittelemaan tilannetta, jossa meidän avioliitossa olisi elintasoero, johtuen tuloerosta. Verotuksellisista syistä suurin osa sijoituksista on minun nimissäni, en koe järkeväksi maksaa lahjaveroa perheen sisäisistä ”lahjoituksista”.

Suurin osa elämästä näiden vuosien aikana on minun tuloistani maksettu. Oma urani on mahdollistanut lapsille äidin kotona olemisen ja siitä olen hänelle kiitollinen. Jos tulee ero, niin sittenhän minä tässä ”häviän”, mutta en ole mennyt naimisiin erotakseni.

Miten teidän suhteessanne hoidetaan raha-asiat? Jatka keskustelua alla kommenteissa!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt