Iina, 43, juoksi vuodessa käsittämättömät 15 443 kilometriä: ”Valehtelisin jos väittäisin, ettei mitään kipuja ollut”

Julkaistu:

Maraton
IS kertoi vuosi sitten tammikuussa Iina Puskalasta, 43, joka halusi juosta maratonin joka ikinen päivä vuoden ajan. Nyt Iina paljastaa, miten hän onnistui hurjassa tavoitteessaan.
Keskiviikko 31.10. oli tyypillisen harmaa loppusyksyn päivä, mutta edes lokakuinen tihkusade ei onnistunut hillitsemään karvialaisen Iina Puskalan, 43, innostusta.

Nainen aloitti marraskuussa 2017 projektin, jonka aikana hän juoksi maratonin joka päivä vuoden ajan. IS kertoi Iinan juoksu-urakasta vuosi sitten tammikuussa, ja viime lokakuussa oli vihdoin viimeisen maratonin aika.

– Viimeisen juoksun fiilis oli niin huikea, että olisin melkein voinut tanssia maratonin läpi, Iina kertoo.

– Kesken lenkin hyppäsin juoksukaverini syliin, ja loppumatkan sain tosissani tehdä töitä, että pysyin normaalissa juoksumoodissa enkä hyppinyt ja loikkinut kuin aropupu, hän nauraa.

Maalissa Iinaa odottivat juhlat.

– Oli onnittelupuheita, kukkia ja kakkua. Annoin toimittajille haastatteluja. Olin ajatellut, että viimeisenä päivänä oloni on todella juhlava – mutta oikeasti se olikin aikamoista hälinää.

– Saunaan pääsin noin puolitoista tuntia maaliin tulon jälkeen.

Kova halu ”kunnon läpimurtoon”

Suuri syy järkälemäiseen maraton-urakkaan ryhtymiseen oli se, että Iina halusi löytää oman juttunsa.

– Olen niin monessa asiassa elämäni aikana ollut joko keskinkertaisuus tai lähes hyvä. Hyvä kuntoilija mutten aivan kilpaurheilijoiden kirkkainta kärkeä kuitenkaan.

Iina on ehtinyt saavuttaa paljon: hänellä on kuusi lasta, hän pyörittää hevostilaa ja on ammatiltaan lähihoitaja.

– Nautin valtavasti hevosten ja ihmisten parissa työskentelemisestä. Yrittäjänä oleminen on silti kovaa tarpomista, ja parisuhteissakin on ollut kivikkoa. Minulla oli todella kova hinku tehdä jotain sellaista, jossa onnistun saavuttamaan kunnon läpimurron.

Käytännössä tilaisuuden maratonprojektiin tarjosi pätkäsopimuksen päättyminen.

– Lopullinen päätös syntyi, kun tiesin ettei minulla ole jatkuvaa sitoumusta töihin, vaan voin tehdä muutaman viiden tunnin pätkäillan viikossa.

Iina aloitti saman tien pohjatyön.

– Kirjoitin seinälle huoneentaulun uhkista ja mahdollisuuksista, joita hommassa ennakkoon näin. Heikon hetken varalle mietin kaikki mahdolliset motivaatiot valmiiksi.

Maratonit Iina juoksi hevostilaa kiertävällä radalla.

– Kiersin kahden kilometrin reitin 21 kertaa.

Juoksukavereita hän hankki mahdollisimman usein, sillä kolmen hengen osallistumisesta saa tilastokelpoisen suorituksen.

Niin kutsuttuina lepopäivinä Iina käveli matkan, ja toisinaan huonolla säällä hän suoritti sen juoksumatolla.

”Tuohan meinaa oikeasti koko hemmetin vuoden juosta”

Kun sadan maratonin rajapyykki ylittyi, itseluottamus ja usko projektin onnistumiseen kasvoi.

– Projekti antoi minulle luottoa siihen, että halutessani pystyn keskittymään täysillä yhteen tiettyyn asiaan. Aikaisemmin olen aloittanut juttuja ja jättänyt niitä kesken – närppinyt sieltä täältä.

Puoliso Mika Puskalalle vaimon sinnikkyys oli jonkinasteinen yllätys.

– Alkuvuoden tietämillä Mika puuskahteli, että koko elämä tuntuu olevan yhtä projektia, Iina muistelee.

– Sitten hän hyväksyi sen, että tuohan meinaa oikeasti koko hemmetin vuoden juosta.

Iina onkin kiitollinen miehelleen ja lapsilleen tuesta ja avusta esimerkiksi perheen hevostilan hoitamisessa.

– Olihan se hurjan raskasta meille kaikille, että maraton oli joka päivä tehtävä, oli olo mikä tahansa. Onneksi mieheni on myös himoliikkuja, joten hän jos kuka ymmärsi.


Iinan mielessä projektin keskeyttäminen ei varsinaisesti käynyt.

– Teoriassa olisin voinut keskeyttää – mutta kun on itsepäinen, niin ei se noin vain käy, hän nauraa.

Sellaisia vammojakaan ei tullut, että keskeyttämistä olisi tosissaan pitänyt harkita.

– Valehtelisin jos väittäisin, ettei mitään kipuja ollut. Mies hieroi jalkapohjiani päivittäin, sillä ne olivat aina yhtä rasittuneet ja kipeät. Säärissä tuntui kipua myös.

Levosta oli jopa vaikea nauttia

Projektin viimeisen maratonin juokseminen toi mukanaan paitsi täyttymyksen ja onnistumisen tunteen, myös tyhjyyden tunteen.

– Viikkoon en liikkunut ollenkaan, annoin itselleni täyslevon. Vanhin tyttäreni Mira Aittala vei minut viikonlopuksi kylpylään rentoutumaan.

Lepo tuntui niin voimakkaalta vastakohdalta vuoden puurtamiselle, että siitä oli jopa vaikea nauttia.

– Tuntui siltä, että olisi pitänyt tehdä jotakin. Hiukan sellainen olo tuli, että tässäkö tämä nyt oli.

Arkeen solahtamista helpotti se, ettei kalenteri jäänyt tyhjäksi. Maratonin aikana Iina kaipasi muita lajeja, ja nyt hänellä on aikaa painille ja kuntonyrkkeilylle.

– Aloitin myös uintivalmennuksen elokuuta silmällä pitäen. Silloin tarkoitukseni on saada ensimmäisen täysmatkan triathlon läpi.

Iinan tämänhetkinen maraton-ennätys on 3.51.

– Kevääksi olen ajatellut vauhtiohjelmaa ja ajan parantamista. Kokeilen, pystyisinkö hallimaratonilla alittamaan ajan 3.45.

– Helmikuussa on edessä myös 24 tunnin ultrajuoksu, ja toukokuussa kokeilen polkujuoksua metsässä.

Seuraava projektikin pyörii jo mielessä.

– Täksi vuodeksi en ota mitään isompaa haastetta, mutta 2020 aion tehdä mäkijuoksua tai porrasjuoksua vähän isompana urakkana.

Mistä kyse?

  • Karvialainen Iina Puskala, 43, päätti juosta maratonin eli 42,195 kilometriä joka päivä vuoden ajan.
  • Niin kutsuttuina lepopäivinä hän käveli saman matkan.
  • Projekti alkoi marraskuussa 2017, ja viimeisen maratonin Iina juoksi 31.10.2018.
  • Tavoite jopa ylittyi, sillä yhtenä päivänä hän juoksi kaksi maratonia.
  • Kilometrejä vuoden aikana kertyi 15 443.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt