Raija, 66, löysi burleskin – leskeksi jääneestä laboratoriohoitajasta kuoriutui ankara opettajatar Clary Strass

Raija, 66, löysi burleskin – leskeksi jääneestä laboratoriohoitajasta kuoriutui ankara opettajatar Clary Strass

Julkaistu:

Burleski
Raija Huldén tuli burleskikurssille polvileikkauksesta ja Amiira Kultalahti haluaa muuttaa maailmaa. Burleski vapauttaa naisen pakoista ja rooleista, sanoo Petra Innanen.
Ennen kuin Amiira Kultalahti, Diamond Fox, nousee burleskilavalle, häntä hermostuttaa. Päässä pyörivät pienet yksityiskohdat.

Pysyvätkö tasselit varmasti paikoillaan? Aukeavatko liivit silloin kun pitää? Eihän puuhka takerru kiinni paljetteihin?

– Harvemmin varsinainen riisuminen jännittää. Sitä vaan toivoo, että esitys menee mahdollisimman sujuvasti, 27-vuotias helsinkiläinen myymäläpäällikkö kertoo.

Hän on esiintynyt pari vuotta soolona ja The Shangri-La Showgirls -ryhmässä. Ennen haastattelua Amiira on juuri ollut pikkujoulukeikalla tanssimassa ja keräämässä riisuttuja vaatteita.


Kaikki sai alkunsa, kun hän sai puolisoltaan lahjaksi burleskin intensiivikurssin. Amiira oli käynyt katsomassa burleskiesityksiä ja pitänyt näkemästään.

Hän jäi koukkuun.

Burleskissa kiehtoo Amiiran mukaan se, että artisti voi itse valita, onko hänen esityksensä humoristinen, eroottinen tai jotain muuta. Hän kannattaa feministisiä arvoja.

– Otetaan keho omiin käsiin.


Burleskin juuret ovat Yhdysvalloissa 1800-luvulla satiirisessa varietee- ja vaudevilletaiteessa. Liioittelu, huumori ja värikylläisyys ovat edelleen tyylille leimallisia.

Strip teasellä on samat juuret, joten sitä nähdään joissakin burleskiesityksissä. Laajaan skaalaan kuuluu muutakin kuin strippaamista, burleskiammattilaiset painottavat.

Nykyburleski sai alkunsa 1990-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen rannikoilla. Sosiaalisen median kautta uusi burleskiaalto rantautui myös Eurooppaan.


Yksi tietokoneen äärellä istuneista oli Petra Innanen. Hän ihastui valtavasti näkemäänsä, jossa yhdistyi asenne, huumori ja visuaalisuus.

Innanen oli pitkään miettinyt töissään naisen roolia kulttuurissa ja yhteiskunnassa.

– Naiseuden ääripäät kiinnostavat mua: Hollywoodin diivat ja naisen raivo ja seksuaalisuus, miten sitä on demonisoitu.

Innanen matkusti miehensä kanssa New Yorkiin katsomaan liveburleskia 2000-luvun alussa. Sen jälkeen hän oli löytänyt lajinsa.

Innanen tunnettiin pian taiteilijanimellä Bettie Blackheart. ”Suomi-burleskin äiti” järjesti Helsinki Burlesque Festivalia 2008–2017. Hän järjestää yhä burleskikursseja ja -työpajoja.

– Minulla oli tietynlainen löytämisen riemu siitä, että asiat, jotka olivat ennen erillään, yhdistyivät. Burleskissa saan olla naisena sellainen kuin koen olevani.


Bettie Blackheart esiintyy tuoreessa kotimaisessa dokumenttielokuvassa Full of Love, joka kertoo myös ohjaaja Iina Terhon matkasta naisena. Dokumentin aikana Terho kasvaa rohkeammaksi ja varmemmaksi.

Blackheart on huomannut, että burleskitunnilla käyminen muuttaa monien ihmisten elämää. Epätyydyttävät työpaikat ja parisuhteet jäävät, elämässä tapahtuu isojakin muutoksia. Miksi?

– Se on mielenkiintoista. Tämähän on periaatteessa viihdettä, mutta silti jokin ihmisissä muuttuu.

Hän sanoo, että yhteiskunta ja kulttuuri asettavat ihmisille muotteja ja pakkoja. Niitä on kaikilla, mutta Blackheart kertoo voivansa puhua nyt vain naisten suulla.

– Jo lapsesta asti naisille sanotaan, että ”olepas nyt nätisti” ja ”ole nyt kiltti tyttö”. Sama jatkuu naistenlehtien mantroissa: meidän pitää muuttaa itseämme, että me olisimme parempia jollain tavalla. Hiuksemme ovat muka elottomat ja ihomme kuiva, Blackheart kertoo.

Pitäisi olla seksikäs jumalatar, mutta ei silti tyrkky.

Burleski vapauttaa näistä pakoista ja rooleista, Blackheart sanoo.

– Se vaikuttaa, kun pääsee turvallisessa ympäristössä testaamaan rajojaan ja huomaamaan, että näytänpä ihanalta. Kehon liikeradat taipuvat tavalla, jota ei ole itsestään kuvitellut. Sitä kautta näkee muitakin osa-alueita elämässään. Enää ei suostu uskomaan väitteitä siitä, että on liian ruma, liian vanha tai huono työssään.


Espoolainen Raija Huldén, 66, kaivaa vaatekaapistaan kimalletta ja tummanpunaista tylliä. Punaisen tukan kruunaa hiuspanta, jota koristaa säihkyvä yksisarvisen sarvi.

Huldén on ollut aktiivinen burleskin harrastaja jo muutaman vuoden ajan; sen jälkeen, kun hänen puolisonsa menehtyi.

Muutaman mustan vuoden aikana kuolivat myös hänen isänsä, äitinsä ja paras ystävänsä. Huldén on lapseton ja poti toisinaan yksinäisyyttä jäätyään eläkkeelle.

– Burleski on tuonut elämääni uusia ystäviä, hauskuutta, hyvää oloa ja itsevarmuutta, hän sanoo ja ihastelee vaatekaapista noukkimaansa kultaista korkokenkäparia.

Eläkkeellä oleva laboratoriohoitaja on nauttinut erityisesti burleskitapahtumissa vierailusta. Jo ensimmäinen kerta jätti jälkensä. Puvut, hauskuus ja avoin ja ystävällinen ilmapiiri vetivät Raijan mukaansa.

– Se oli niin hulvatonta, ah!


Huldén osallistui tänä syksynä yli 60-vuotiaille pidettävään Aistikkaat-burleskityöpajaan. Kurssille osallistuminen onnistui polvileikkausten jälkeen.

Siellä hän loi ensimmäistä kertaa itselleen hahmon. Clary Strass on ankara opettaja, joka lopulta heittää silmälasit, kirjan ja karttakepin menemään. Kaula-aukosta kuoriutuu kirkkaanpunainen höyhenpuuhka.

Kurssilla keskusteltiin yli kuusikymppisten aistikkuudesta ja seksikkyydestä. Yhdelle osallistujalle oli itsestään selvää, että hän pukeutuisi nahkaan ja hyppäisi harrikan selkään.

Harrastus on vaikuttanut positiivisesti Raijan seksuaalisuuteen.

– Tuntuu vapautuneemmalta, että voi tässäkin iässä olla tällaista energiaa.

Suuri osa burleskin harrastajista on pari-kolmekymppisiä mutta harrastajien ikähaitari on laajentunut viime vuosina.

– Meillä on ollut jo kolmatta vuotta +50-kurssi. Se lähti siitä, että meidän omat äitimme toivoivat kurssia mutta eivät uskaltaneet tulla tunneille. Tunneilla edetään samalla tavalla kuin nuorempien kanssa mutta astetta rauhallisemmalla tempolla, kertovat burleskikoulu Studio Shangri-Lan Ulrika Bachér ja Ruska Schönberg.

He kertovat, että perustunneilla on käynyt jo ennen erikoiskurssia yli viisikymppisiä harrastajia.


Jos Raija Huldénin maailma muuttui burleskin myötä, niin kävi myös Amiira Kultalahdelle.

– Burleski on oma tapani käsitellä yhteiskunnallisia epäkohtia. Toisinaan on sellainen olo, ettei yksittäinen ihminen voi tehdä mitään suurten asioiden edessä.

Vihapuhe, rasismi ja kaikenlainen halveksunta ovat hänelle yhteiskunnallisia ongelmia, joiden edessä on tullut helposti voimaton olo.

Burleskilavalle noustessaan Diamond Fox alleviivaa musiikkivalinnallaan, koreografiallaan ja numeron tunnelmalla suvaitsevaisuuden teemoja. Se kuorii pois häpeää, joka on vihaiselle ja lannistavalle puheelle hyvää kasvualustaa.

– Burleskin ideana on hyväksyä ja nähdä erilaisia kehoja. Tämä on minun tapani vaikuttaa edes jollain tavalla.

– Vaikka aluksi jännittäisi, esityksen jälkeen on hyvä olo, hän sanoo hehkuttaessaan kannustavaa burleskiyhteisöä.

Huumori on tärkeä osa burleskia. Se näkyy vaikkapa siinä, miten Amiira valitsi taiteilijanimensä. Aluksi hän ei ollut keksiä sopivaa, mutta ystävän sutkautus auttoi syntyprosessissa.

– Ystäväni kysyi, että ”eivätkös ne ole usein koirien nimiä”. Nimeni tulee suoraan ystäväni koiran kennelnimestä.


Tabletin näytöllä vilisee kuvia burleskitapahtumista, joissa Raija poseeraa burleskituttujensa kainalossa. Yksi heistä on Scottie The Blue Bunny, viisikymppinen berliiniläinen burleskitaiteilija, joka on pukeutunut siniseen kokovartalokani­asuun.

Tutut suhtautuvat Raijan harrastukseen usein uteliaasti. Eräs ystävätär ei puhunut hänelle hetkeen, mutta muuten muut ovat olleet suvaitsevia.

Pikkuveljet sanoivat olevansa tyytyväisiä, kun sisko on löytänyt mieleisen harrastuksen ja ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä.

– Kysyin, tietävätkö veljet, mitä burleski on. Kyllä kuulemma, olivat nähneet televisiosta. Huokaisin helpotuksesta, minua ei laitetakaan holhoukseen!

Amiiran puoliso on myös kiinnostunut burleskista ja on usein katsomossa, kun Amiira esiintyy.

– Ainakaan vielä ei ole näkyvissä mitään kyllästymisen merkkejä.

Raija ei ole vielä esiintynyt julkisesti. Mutta tuleeko sellainen aika vielä?

– En koskaan sano ei, hän sanoo salamyhkäisesti ja hymyilee.

– En ikinä olisi uskonut, että minusta tulisi korkkari-ihminen, Raija sanoo ja asettelee kultaiset kengät sängyn päälle.