Hyvä olo

Kommentti: Kirjallisuuspiiri kantaa läpi ruuhkavuosien – omamme on kokoontunut jo 30 vuotta ja olen siitä syvästi kiitollinen

Julkaistu:

Kommentti
Kirjallisuuspiirini on kokoontunut 30 vuotta – ja kyllä siellä kirjoistakin puhutaan, paljastaa IS Plusin esimies Riika Kuuskoski.
Nostatin illalla viestimyrskyn, kun tarkistin faktoja tähän kolumniin. Halusin kirjoittaa kirjallisuuspiiristämme ja kysyin viestiryhmässä, koska piiri perustettiinkaan.

Se oli jokin Kalevalanpäivä, kun kansakoulutoverini Marikan kanssa kutsuimme – kirjeitse – koolle kymmenkunta kaveriamme, parikymppistä opiskelijaa, joiden tiesimme rakastavan kirjoja.

Marikan luona rintamamiestalon yläkerrassa, kyllä. Vaan minä vuonna ja ketkä kaikki olivat paikalla, siitä leimahtaa aina loppumaton väittely. Ajoitusapuna käytetään koiranpentuja ja silloisia poikaystäviä ja muinaisia koteja, joissa muistetaan kokoonnutun.

Öisen viestittelyn perusteella perustamisvuosi lienee 1989 (ja juhlatoimikuntakin valmistelee ensi helmikuulle 30-vuotisjuhlia).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

En muista olimmeko Marikan kanssa suunnitelleet nimen valmiiksi vai kehiteltiinkö se demokraattisesti: Uudenkuun aamuruskon kirjallisuuspiiri, jostain syystä ly­henne UKI. Nykyään olemme UKKI. Välillä oli parin vuoden tauko, kun yksi aktivisti muutti Savoon, ja järjestäydyttyämme uudelleen lisäsimme nimeen K:n identifioimaan senioriteettiamme.

Vuodessa on noin kymmenen kokousta ja paikalla puolisen tusinaa ihmistä. Kokoonnumme jonkun kotona, syömme ja juomme viiniä, käsittelemme vanhemmuuden ilot ja kirot, työelämän haasteet ja mahdolliset matkaraportit. Aina on seuraava tapaaminen kalenterissa.

Läpi ruuhkavuosien on ollut struktuuri tavata ystäviä. Kun lapset olivat pienempiä, otimme heidät mukaan, ja vanhempien jutustellessa – tarkoitan siis keskustellessa kirjallisuudesta – heillä oli omat bileet lastenhuoneessa.

Kerran kuopus kysyi, saako hän ottaa kaverinsakin mukaan kirjallisuuspiirin, kun tämä pyysi. Kaipa lapsi oli sitten kertonut, että UKI:ssa on mukavaa. Muistaakseni perustelin tylyn ei-vastaukseni sillä, että Liisi ei osaa vielä lukea.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kerran kokouksessa oli jäsenen äiti, eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja joka emännöikin meitä, ja muistaakseni kerran keskustelussa oli mukana lukiolaistytär, jota kirjamme kiinnosti.

Kalevalanpäivänä pidämme vuosikokouksen ravintolassa ja valitsemme vuoden kirjat. Jokainen tuo ehdotuksia ja äänestämme. Kirjoista ei saa puhua etukäteen toisten kanssa.

Porukkamme ydin on pysynyt samana, mutta pikku varianssia on ollut. Joku on lähtenyt, joku on tullut takaisin, on ollut uusrekrytointejakin. Niissä täytyy olla tarkkana, ettei tule liian fokusoituneita kirjallisuusfaneja.

Sillä kirjat... en muista kuin yhden kerran, jolloin kukaan ei ollut lukenut valitsemaamme kirjaa, mutta jotkut ovat silti jättäneet UKI:n sillä argumentilla, että kirjallisuuspiiri ei keskustele tarpeeksi kirjoista.

Kritiikki on ymmärrettävää, mutta yleensä ainakin kaksi on lukenut ja saamme kelpo keskustelun. Usein se toimii houkuttimena lukea niillekin, jotka eivät vielä ole saaneet kirjaa käsiinsä, ja kokouksissa palautellaan luettuja aiempia kirjoja vilkkaasti omistajille.

Olen syvästi kiitollinen päähänpistosta, joka on kannatellut elämääni nämä (noin) 30 vuotta, ja suosittelen kirjallisuuspiirejä muillekin.

Mutta laittakaa aloitusvuosi muistiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt