Pupulandia-bloggaaja Jenni Rotonen sairastui masennukseen: ”Itkin aamusta iltaan tietämättä miksi”

Masennus vireili vuosia mielen pinnan alla, mutta Jenni Rotonen, 34, ei tunnistanut sen merkkejä – ei, ennen kuin masennus vyöryi voimalla päälle.

– Olin aina ollut reipas, pärjäävä, sinnikäs ja iloinen. Perusluonteeni on vain sellainen, Rotonen kuvailee.

– Kun isoäitini kuoli, romahdin kohtuuttoman syviin vesiin. On normaalia surra, mutta silloin ymmärsin, että ei ole normaalia olla niin surullinen. En nähnyt mitään valoa tunnelin päässä eikä arkitoimista tullut enää mitään.

Isovanhemman kuolema oli viimeinen pisara, joka murensi reippaan mielen. Rotonen eristäytyi ja tunsi itsensä jatkuvasti uupuneeksi. Lopulta päivät olivat itkua aamusta iltaan, vaikka hän ei oikeastaan edes tiennyt, miksi itki. Paha olo vain vyöryi yli hyökyaaltona.

Isän itsemurha herkisti

Rotonen kertoo tarinansa uudessa Lifeclass.fi-verkkopalvelussa, jonka tarkoitus on tuoda matalan kynnyksen apu masennukseen sairastuneille sekä heidän läheisilleen. Läheiset putoavat usein kaiken avun ulkopuolelle. Verkkopalvelun sisällöt on luotu yhdessä psykiatrien, psykologien ja terapeuttien kanssa. Palvelu on osin ilmainen, osin maksullinen.

Verkkopalvelun on perustanut yrittäjä Jasu Koponen, jonka isä teki vuonna 2016 itsemurhan. Koponen tajusi kunnolla vasta jälkikäteen, että isä oli ollut masentunut.

– Isän itsemurhan jälkeen olen ollut tosi paljon herkempi tälle teemalle, Koponen kertoo.

Koponen herkistyi kuuntelemaan ja tarkkailemaan ystäviään ja tuttujaan tarkemmin. Sitä, vaikuttiko joku yhtäkkiä poikkeuksellisen väsyneeltä tai kuormittuneelta.

Yrittäjä Jasu Koponen haluaa tarjota matalan kynnyksen apua masennukseen verkkokurssilla ja videoilla. Kuva: Aleksi Jalava

– Isä ei oikein osannut puhua asiasta eikä ehkä itsekään tajunnut olevan sairas, Koponen sanoo.

Koposen isä ei ole ainoa. Masentuneet eivät välttämättä ymmärrä omaa tilaansa saati suostu tunnustamaan pahaa oloaan. Yhteiskunnallinen ilmapiiri palkitsee suorittamista ja jaksamista. Sen tunnistaa myös Jenni Rotonen.

– Vielä silloin, kun sain diagnoosin, en meinannut uskoa, että juuri minä voisin masentua. Väänsin vastaan jopa lääkärille. Tuntui vaikealta hyväksyä, että en yhtäkkiä en enää pärjääkään.

Apua kannattaa hakea

Rotosen onni oli se, että hän ymmärsi itse hakea apua ajoissa. Helppoa avun vastaanottaminen ei silti ollut. Lopulta hänen äitinsä patisti häntä soittamaan yliopiston terveydenhuoltoon toistamiseen asian vauhdittamiseksi.

– Mietin, että ansaitsenko tätä aikaa vai vienkö paikan joltain toiselta, joka tarvitsee apua minua enemmän, Rotonen kertoo.

Hän kertoo monta kertaa pohtineensa jonopaikkansa perumista. Tähän vaikutti YTHS:n terveydenhoitajan lausahdus. Kun Rotonen soitti YTHS:lle ensimmäisen kerran, terveydenhoitaja huomautti, että olisi hyvä soittaa ja peruuttaa paikka jonotuslistalta, jos tuntuisi, ettei aikaa tarvitsekaan.

– Kynnys ottaa yhteyttä on monelle todella iso. Mietin kauhulla niitä, jotka kuulevat saman kommentin. Heille voi tulla tunne, että en ansaitse aikaa tai että ammattilaiset eivät ajattele, että olen avun tarpeessa.

Yhteyden ottaminen kuitenkin kannattaa. Rotonen on hiljattain päättänyt kolme vuotta kestäneen psykoterapian. Siitä oli iso apu.

Läheisillä iso rooli

Oman ystävän tai läheisen masennusta voi olla vaikea tunnistaa. Oireet ovat yksilölliset ja miesten sekä naisten oireilussa voi olla eroavaisuuksia.

– Eräs psykologi kuvasi verkkopalvelussamme, että jos mies on koko ajan lenkkipolulla ja töissä ja on koko ajan vihainen, emme välttämättä tunnista sitä masennukseksi, Koponen sanoo.

Hänen isänsäkin vaikutti ulospäin enemmän kiukkuiselta kuin masentuneelta.

– Jos ei tunnista toisen masennusta, voi esimerkiksi ajatella, että parisuhteessa on jotain vikaa, Koponen sanoo.

Se voi ajaa masentuneen yhä suurempaan yksinäisyyteen ja päättää koko ihmissuhteen.

Ystävien ja omaisten tuki on kuitenkin masentuneen toipumiselle hyvin tärkeää. Jenni Rotonen on erityisen kiitollinen äidilleen sekä sille yhdelle ystävälle, joka ymmärsi. Tuli väkisin kylään, soitteli ja jaksoi pyytää teelle ja kävelylle.

Lue lisää: 9 tärkeää kysymystä, jotka voivat paljastaa masennuksen.

Jenni Rotonen ja Jasu Koponen Kuva: Aleksi Jalava

Vertaistueksi

Masennukselle ei välttämättä löydy yhtä tiettyä syytä. Ihmismieli on monimutkainen.

– Minulla oli vähän vääränlainen tapa käsitellä vastoinkäymisiä. Olin lakaissut ikäviä asioita maton alle, Rotonen kuvailee.

Nyt Rotonen ymmärtää itseään paremmin ja osaa myös havaita masennuksen oireita muissa. Hän pitää tärkeänä purkaa mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja ennakkoluuloja. Ulospäin täydelliseltä näyttävä elämä ei tarkoita sitä, etteikö joku voisi masentua.

– Haluan antaa masennukselle tavallisen ihmisen kasvot ja näyttää, että kuka tahansa voi masentua, hän sanoo.

Rotonen ei pelkää, että hänet leimattaisiin avoimuutensa vuoksi.

– Vaikka on kerran masentunut, se ei tarkoita, että on ikuisesti masentunut. Masennuksesta voi parantua.

Verkon välityksellä apua voi hakea myös muun muassa näistä: tukinet.fi, Nettiterapiat.fi ja Suomen Mielenterveysseura.

Lue lisää: Sari Kortesoja löysi keinon toipua masennuksesta: ”En enää lähde oravanpyörään”