Hyvä olo

Aino löysi kapakasta palattuaan lapsensa itkemässä hädissään yksin kotona: ”Tästä on yhä hyvin vaikeaa puhua”

Julkaistu:

Alkoholi
Raitistuminen on ollut hidasta ja raastavaa, mutta eheyttävää.
– Kun olin 13-vuotias, paras ystäväni sanoi, että älä Ulla juo noin paljon, sillä kaikki pelkäävät sinua, minäkin. Ja sehän oli ihan totta. Purin kännissä kotona kertyneen pahan olon riehumalla ja tappelemalla poikien kanssa.

Näin kertoo alkoholismiin sairastunut ”Ulla” Veera Luoma-Ahon ja valokuvaaja Kaisa Kauppilan kirjassa Toinen elämäni (Otava). Teos kertoo kahdeksan alkoholismiin sairastuneen naisen tarinan.

Naisten juominen on kirjan tekijöiden mukaan yhä tabu. Naisten alkoholismi on myös kasvanut viime vuosikymmenten aikana rajusti. Ensimmäinen märkä naissukupolvi on nyt eläkeiässä.

Alkoholiriippuvaiselle ominaista on, että hän käyttää alkoholia enemmän tai pidempään kuin hänen tarkoituksensa oli. Riippuvuus voi näyttäytyä pitkinä juopotteluputkina, mutta myös yksittäisinä muistinmenetyksiin johtavina baariöinä tai jatkuvina hieman liian monen viinilasillisen juontiin päätyvinä arki-iltoina, tekijät määrittelevät.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kun alkoholista tulee punainen lanka

Kertomuksia yhdistää alkoholismi ja siitä selviytyminen. Tarinoissa kerrotaan myös huumeiden käytöstä, masennuksesta ja muista, väkivallasta ja vaikeista perhesuhteista.

– Join itselleni pikkuhiljaa ongelmia. Kerran olin suurissa urheilukilpailuissa lääkintähuollossa. Mokasin oikein kunnolla. Olin päivystämässä, ja minulla oli päivystyskännykkä, kuten lääkäreilläkin, eikä minun olisi tietenkään pitänyt juoda mitään. Siellä oli kuitenkin ilmaista boolia. En muista, miten olin yöllä edes päässyt nukkumaan. Joku herätti minut huutamalla, että täällä on ovet selällään ja apteekit auki. Ja olin kadottanut sen päivystyskännykän. Lähdin etsimään sitä paniikissa, ja lopulta löysin sen jostain vessasta. Minun käskettiin soittaa johtavalle lääkärille, jolle pahoittelin kovasti, että näin oli päässyt käymään. Hävetti helvetisti, että nyt kaikki tietävät, kertoo ”Sari”.

– Äiti oli paitsi juoppo, myös kasvattajana täysin edesvastuuton, joten 11-vuotiaana istuin jo sen seurassa juomassa keittiössä, sanoo ”Katja”.

Takakontti täynnä kaljaa

”Katja” kertoo alkoholin olleen elämän punainen lanka kaikessa.

– Kun lähdin kesälomalle, varmistin, että takakontti oli täynnä kaljaa. Koska kauppoihin oli pitkät välimatkat, oli huolehdittava, että alkoholia varmasti riittää. Kun menin systerille hoitamaan lapsia, join lasten mentyä nukkumaan talon viinit ja oluet parempiin suihin.

– Kerran Paavo heräsi yksin. Olin ajatellut, että käyn ottamassa nopeat shotit lähibaarissa, mutta olinkin siellä ehkä tunnin. Olin jättänyt Paavolle olohuoneeseen piirrettyjä pyörimään, koska ajattelin toiveikkaana, että jos se nousisi sängystä, se jäisi katsomaan niitä eikä huomaisi poissaoloani. Kun tulin kotiin, Paavo oli noussut sängystä ja nukahtanut olohuoneen sohvalle uudestaan. Kun se heräsi, se sopersi itkuisena ja hädissään, että äitiä ei ollut. Tästä on yhä hyvin vaikeaa puhua. Toivon, että en ole aiheuttanut lapselleni elinikäistä traumaa, tunnustaa ”Aino”.


Toinen elämä

Raitistuminen on ollut monelle hidas ja raastava prosessi. Lopulta se on ollut eheyttävä ja voimaannuttava kokemus.

– Kaikki tämä kasvattaa ymmärrystä itsestäni. Nyt elämäni tuntuu käsikirjoitetulta: näin tämän on kuulunutkin mennä. Sisälläni ei ole enää möykkyä. Enää en häpeä, pelkää enkä syyllisty. En vieläkään täysin tiedä, kuka olen. Sen selvittäminen on lopun elämäni tehtävä, sanoo ”Hanna”.

– Keski-ikäisenä kompastuin alkoholiin. Pohja tuli vastaan ja aluksi en uskonut, että voisin vielä nousta. Raitistuneena löysin uudestaan arjen pienet ilot: luonnon, mielenrauhan ja elämän ilman pelkoa ja piilottelua, kertoo ”Raija”.

– Ilman raittiutta en olisi mitään. Olisin tyhjät kuoret. En halua enää elää itseni pinnalla, raporttielämää. Olen olemassa ja tunnen, kuvailee puolestaan ”Nancy”.

Hänellä on raitistumisesta muistuttava kiitollisuustatuointi.

Onko sinulla kokemuksia omasta ja läheistesi liiallisesta alkoholinkäytöstä ja raitistumisesta? Kerro tarinasi kommenttikentässä tai lähetä se osoitteeseen: noora.valkonen@iltasanomat.fi

Ota kantaa

Onko alkoholismi koskettanut sinun lähipiiriäsi?

Kyllä 81% Ei 19%
Ääniä yhteensä 17006

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt