Riipaisevat kirjoitukset paljastavat, millaisessa vankilassa masentunut saattaa elää: ”En muista viime vuodesta juuri mitään” - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Riipaisevat kirjoitukset paljastavat, millaisessa vankilassa masentunut saattaa elää: ”En muista viime vuodesta juuri mitään”

”Eilen jaksoin tämän verran, tänään ei näköjään onnistu. Katsotaan, huomenna voi olla taas paremmin.”

Julkaistu: 4.9.2018 13:10

Alakuloisuuden ohella masentuneella on vaikeuksia tuntea mielihyvää asioista, joista on aiemmin nauttinut.

– Itse laitoin juuri lapset kouluun, en jaksaisi siivota, väsyttää...ei mitään tekemistä, ehkä menen takaisin nukkumaan. Harmittaa tällainen elämä. Haluaisin olla jaksava.

Näillä sanoin alkaa pitkä keskusteluketju Vauva.fi:ssä. Kirjoittaja kysyy, mitä muut masentuneet tekevät päivisin.

Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Toipuminen on vaikeaa, jos masennuksen laukaisseet syyt eivät poistu. Lievätkin masennusoireet johtavat usein työkyvyttömyyteen.

”Tuntuu, kuin oma pää olisi vaihdettu”

Vaikeimmillaan masennus aiheuttaa täydellistä toimintakyvyttömyyttä. Ihminen ei pääse ylös sängystä eikä pysty huolehtimaan hygieniastaan. Tyypillistä on, että syvän alakuloisuuden ohella masentuneella on vaikeuksia tuntea mielihyvää asioista, joista on aiemmin nauttinut.

Naisten kertomukset riipaisevat.

– Makaan sohvalla, lipittelen kahvia pitkin päivää. Telkkari pyörii taustalla lähes aina. Selaan puhelinta ja silitän kissoja aina kun suinkin jaksan. Kausittain, kun menee paremmin, luen kirjoja. Nyt ei ole ollut sellaiseen energiaa noin vuoteen.

– Aamulla kiroan sitä, että olen herännyt ja töissä kuljen zombiena, kunnes voin lähteä kotiin. En saa tehtyä mitään kotona, töissäkin teen vain minimin. On täysin mahdotonta, että jättäytyisin pois töistä, sillä rahat eivät riitä elämiseen muuten.

– Yritän opiskella. Keskittymiskyky vaihtelee masennuksen takia paljon, joten se on paljon tehottomampaa kuin aiemmin. Hävettää. Aiemmin olin loistava opiskelija ja nykyisin saan suorituksia kokoon vain minimimäärän.

– Itse olen ollut masentuneena noin vuoden ja viimeiset puoli vuotta olen vuorotellut joko Netflixiä sängyssä tai TV:tä sohvalla koko päivä. Nyt vihdoinkin on lääkkeiden ja terapian avulla alkanut näkyä muutosta parempaan, ja vaikka silti suuri osa päivästä meneekin sängyssä, en osaa sanoin kuvailla kuinka hyvältä tuntuu välillä motivoitua opiskelu tai työhommista. Esimerkiksi eilen sain pitkään stressanneet paperihommat tehtyä ja tunsin suurta ylpeyttä itsestäni ja hyvä olo kesti koko päivän. Itsekin haluaisin olla jaksava ja aktiivinen kuten ennen olin, mutta yritän muistaa, että kyseessä on sairaus, ja kun sen yli pääsen, voin taas olla jaksava.

– Yritän pitää jotain rytmiä ja rutiinia. Syön pakolla aamupalaa, juon kahvia, luen lehteä, vähän yritän siivoilla (siivoton koti tekee minut levottomaksi), pesen pyykkiä, vaikka sitä ei pahemmin olisikaan. Yritän ulkoilla, mutta en ole kahteen kuukauteen vain pystynyt lähtemään ulos, kuin pakolliset kauppareissut tekemään. Jos pitää asioida jossain, se vie energiat loppupäiväksi. Yritän vältellä puhelimella soittamista. Opiskelen, mutta huonoina päivinä en saa edes avattua kirjaa. Välillä tulee niitä hyviä päiviä ja saa energiaa tehdä vaikka ja mitä, mutta se ilo ei kestä kauaa.

– Käyn pienillä kävelylenkeillä, laitan ruokaa ja yritän syödä terveellisesti, yritän pitää päivärytmiä, pidän koirasta huolta, yritän nähdä välillä ystäviä, ravaan hoitotapaamisissa ja kamppailen väsymyksen kanssa. Kaikki tämä kelaillessa kaikenlaisia ajatuksia, kuten onko minusta enää ikinä takaisin tuottavaan toimintaan ja miten ihmeessä siihen joskus kykenin. Tuntuu, kuin oma pää olisi vaihdettu ei toimivaan.

– Lähden kävellen käymään kaukana kaupassa ihan vain katselemassa, vaikka sama kauppa olisi lähelläkin. Siihen saa ainakin aikaa kulumaan ja tulee liikettä.

– Toisina päivinä teen töitä, toisina en. Yritän mennä jaksamisen mukaan ja aina pinnistellä vähän enemmän. Opin aiemmasta vakavasta masennuksesta sen, että yritän nähdä ne pienetkin ilonpilkahdukset ja vähäisetkin jaksamiset hyvässä valossa. Jos omaa pientäkin jaksamista tai sitä, että sai aikaan jotain – olipa se vaikka pyykkien peseminen tai suihkussa käynti – alkaa väheksymään itse tai soimaamaan itseään, ettei 'jaksanut enempää tai muuta', siitä ei ole kuin haittaa. Eilen jaksoin tämän verran, tänään ei näköjään onnistu. Katsotaan, huomenna voi olla taas paremmin.

Ne pieniltäkin tuntuvat onnistumiset usein alkavat kerääntyä ihan itsekseen. Pienissä puroissa on ison virran alku, vanha sanonta, mutta pitää paikkansa. Jos pystyt arvostamaan tekemistäsi ja iloitsemaan siitä yhdestäkin askareesta tai vaikka siitä, että sait haettua postit laatikosta, voi olla apua ensi viikollakin.

– En muista viime vuodesta juuri mitään. Sain raskaat sähköhoidot. Makasin johonkin helmikuulle asti sängyssä lamaantuneena. En todellakaan kyennyt ulkoilemaan tai tekemään mitään terveyteni edistämiseksi. Kuulostaa varmasti terveen korvaan oudolta, mutta se on kerta kaikkiaan mahdotonta siinä tilassa. Meni luottotiedotkin, kun en jaksanut enää avata mitään postia.

Noh, jotenkin vaan lääkitys, terapia ja aika ovat pikkuhiljaa alkaneet auttaa. Olen taas alkanut tehdä työtä (vain keikkoja), lenkkeilen, yritän käydä salilla, syön terveellisesti ja menen ajoissa ainakin yrittämään sitä unen saantia. Se on toisaalta edelleen erittäin hankalaa, ja herään hyttysen pieruunkin yöllä, enkä saa enää unta. Myös talousasioita olen saanut järjesteltyä. Näillä mennään, toivottavasti saamme kaikki rakennettua kestävän pohjan elämälle, askel kerrallaan!

Ilta-Sanomat ja Vauva.fi kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Lue lisää: 8 asiaa, jotka masentunut haluaisi sinun ymmärtävän

Oletko kärsinyt masennuksesta? Miltä se tuntui? Kerro kommenttikentässä tai lähetä kertomuksesi osoitteeseen: noora.valkonen@iltasanomat.fi

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?