Miehellä oli vamma, Tanjalla myötätuntoa. Kun he kohtasivat, mies oli ystävien ympäröimä ja hän vaikutti miellyttävältä, älykkäältä ja menestyneeltä. Tanja päätyi miehen kanssa treffeille. He alkoivat tapailla.
– Mies toi aina ruusuja, otti lapseni tosi hyvin huomioon ja halusi pian esitellä minut äidilleen. Kaikki oli jotain aivan toisenlaista kuin silloinen yksinhuoltajan arkeni, Tanja sanoo.
Liian hyvää ollakseen totta? Kyllä, sillä hurmuri paljastui Tanjan kuvailun mukaan vähä vähältä narsistiksi. Tätä ennen mies ehti kuitenkin kosia.
– Ajattelin että ihanaa, mutta voi apua. Koska olen niin kiltti, en kuitenkaan uskaltanut sanoa ei.
Ennen häitä Tanja näki ensimmäisen väläyksen miehen pimeästä puolesta.
– Riita alkoi jostain ihan pienestä. Hän joi runsaasti alkoholia ja raivostui, alkoi haukkua ja sättiä minua ja kävi aggressiiviseksi.
Tanja laittoi kohtauksen alkoholin piikkiin. Hän alkoi käydä miehen kanssa pariterapiassa, jotta he saisivat uusperheen toimimaan. Erään session jälkeen terapeutti sanoi Tanjalle, että suhde vaikuttaa ”vaaralliselta”. Tanja tajusi vasta jälkikäteen, mitä terapeutti oli tarkoittanut.
– Mies pyrki hallitsemaan minua jo silloin. Hän ei ollut koskaan väärässä, kaikki oli aina minun syytäni. Mies päätti mihin mennään ja mitä syödään. Hän pyrki estämään minua tapaamasta kavereitani ja pian en heitä enää nähnytkään. Uskoin kuitenkin, että kaikki muuttuisi hyväksi kun muuttaisimme yhteen.
Hääpäivän jälkeen elämä muuttui
Hääpäivänä paistoi aurinko, mies itki ja lupasi kunnioittaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Juhlapäivää ei varjostanut edes se, että vain muutamaa iltaa aikaisemmin Tanja oli joutunut hälyttämään kotiin apuvoimia, koska mies oli käyttäytynyt niin uhkaavasti.
– Ajattelin silloin, että en voi enää perua häitä, koska kaikki pettyvät. Enkä halunnut taas tehdä muutoksia lasteni takia, sillä olin juuri saanut heidät uuteen kouluun ja päiväkotiin. Olisi hävettänyt myöntää, että en taaskaan onnistunut.
Häissä Tanja oli raskaana. Mies oli halunnut tehdä yhteisen lapsen nopeasti. Tanja vakuutteli itselleen kaiken muuttuvan uuden kodin ja vauvan myötä. Elämä muuttuikin: siitä tuli helvetillistä.
– Kun muutimme yhteen, minulta lähtivät kaikki oikeudet. Mies totesi ääneen, että ”sinulla ei ole mitään valtaa”. Hän oli äärimmäisen kontrolloiva ja mustasukkainen lasteni isästä.
Parempi huominen jäi tulematta
Arki oli jatkuvaa arvostelua. Milloin Tanjan koulutuksesta ja työstä, milloin hänen ulkonäöstään.
– Jos hän ei mitään muuta keksinyt, hän haukkui rumaksi ja lihavaksi.
Seksi loppui, koska mies ”halusi varoa lasta”. Se ei Tanjaa sinänsä harmittanut, koska mies tuntui seksissäkin ajattelevan vain itseään. Lopulta kotiin astui väkivalta.
– Hän saattoi alistaa henkisesti, tuupata minua portaissa kun riitelimme, olla päälläni ja pitää kiinni tai puristaa ranteistani, mutta niin, että tuli vain pientä turvotusta. Hän teki kaikkea sellaista, josta ei jää jälkiä.
Naisia mies halveksi, niin äitiään kuin naispuolisia alaisiaan.
– Ja kun hän uhkasi minua, hän saattoi sanoa muille, että minä olin uhannut häntä. Mies käänsi asiat aina toisin päin ja uskoi itse siihen voimakkaasti.
Ensin Tanja oli ”huora”, sitten alkoi hyvittely. Parempaa huomista ei kuitenkaan koskaan tullut. Sen sijaan tuli sekin riita, jossa Tanja loukkasi itsensä pahemmin. Tanja tajusi, että hänen on lähdettävä.
– Olin jo pakannut lasten tavarat, mutta hän oli aina saanut minut puhuttua ympäri. Mies ruokki häpeääni siitä, etten ole onnistunut suhteissani.
Hän uhkasi myös viedä parin yhteisen lapsen, jos Tanja lähtisi.
– Hankin salaa vuokrakämpän, pakkasin salaa. Järjestin muuttomiehet hoitamaan muuton. Poispääsy oli mieletön helpotus, mutta mies ei luovuttanut. Hän uhkaili ja tuli oven taa, mutta ei kirjoittanut mitään sähköpostia tai viestiä, jonka olisin voinut tallentaa.
Haavoja
Narsisti voi jättää uhreihinsa syviä henkisiä haavoja. Yksi Tanjan kipeimmistä kohdista on se, että hänen poikansa sairastui tilanteen lauettua. Tanja itse aloitti pitkän psykoterapian.
– Isoin apu on kuitenkin ollut se, että lähdin riittävän ajoissa. Hän ei saanut itsetuntoani täysin palasiksi. Minulla on myös ollut vahva tukiverkko, äitini, siskoni ja ystävät sekä hyvät ammatti-ihmiset.
Tanjan tilannetta helpotti myös se, että mies otti nopeasti uuden kohteen. Miehen uusi naisystävä sai Tanjalta varoituksen, mutta ei uskonut, ennen kuin oli itse saman tilanteen edessä: mies kävi kiinni.
– Lähdöstämme on useita vuosia, mutta silti mietin, mitä se keksii seuraavaksi. Mies änkeää kaikkialle, esimerkiksi neuvolaan vahtimaan, jolloin en voi puhua mitään. Pelkään koko ajan, että jotain tapahtuu kun hän on lapsemme kanssa. Yksinhuoltajuutta tuskin saan, vaikka se helpottaisi elämää paljon.
Jokaisen narsistin uhriksi itseään epäilevän olisi Tanjan mielestä syytä kertoa henkisestä väkivallasta ja pienimmästäkin ruhjeesta heti jollekin viranomaiselle. Narsistiin kannattaa myös pitää niin vähän yhteyttä kuin mahdollista.
– Äläkä häpeä. Tätä tapahtuu muillekin, ihan fiksuille ihmisille, Tanja sanoo.
Narsismi on yksi persoonallisuushäiriöistä. Tässä jutussa kolme naista kertoo tajunneensa vasta jälkeenpäin, kuinka epänormaalia, pelottavaa ja tuhoisaa elämä narsistin kanssa oli.
Haastateltavan nimi on muutettu.
