Hyvä olo

Maratonharrastaja Johanna Ivaska on huipputason rintasyöpätutkija ja äiti – ”Suomessa on mahdollisuus saada sekä ura että perhe”

Julkaistu:

Tositarina
Tutkija ja maratoonari eivät saa mitään helpolla. Molempien on siedettävä sitä, että valmista tulee vasta, kun on nähnyt riittävästi vaivaa.
Turkulainen biokemian tohtori ja maratonharrastaja Johanna Ivaska jos kuka tämän tietää. Hän on 2000-luvun alusta tehnyt syöpäsoluihin liittyvää tutkimusta ja juossut siinä sivussa kymmenen maratonia.

– Tykkään juoksemisesta. Se ei vaadi erityistä aikataulua, varustelua eikä paikkaa. Minulla on aina lenkkitossut mukana, kun matkustan, Ivaska kertoo.

Hänen maratonennätyksensä 3.35.00 on vuodelta 2004. Niin kova aika, että sillä sijoittui kahdeksanneksi Wienin maratonin naistensarjassa.

Ivaska sanoo olevansa hidas mutta kestävä. Siksi pitkät matkat sopivat hänelle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Eivätkä ainoastaan juoksumatkat. Nuorena hän harrasti vuoristovaellusta ja kävi muun muassa Argentiinassa Aconcagualla, joka on eteläisen pallonpuoliskon korkein vuori, korkeutta 6 962 metriä.

Esimerkkinä oma isä

Tutkija Ivaskasta tuli, koska luonnontieteet kiinnostivat jo lukiossa. Kotona esimerkkinä toimi oma isä, kemianprofessori Ari Ivaska.

– Minua kiinnosti myös, mistä sairaudet johtuvat. En kuitenkaan halunnut lääkäriksi. Lähdin opiskelemaan biokemiaa, mutta suoritin lisäksi lääkiksen kursseja.

Valmistumisen jälkeen sattuma puuttui peliin. Tutkimusryhmä haki biokemistiä syöpäsoluihin liittyvään tutkimukseen. Ivaska tuli valituksi, totesi aiheen kiinnostavaksi ja on siitä asti tehnyt tutkimusta syöpäsolujen parissa.

Ura on ollut menestyksekäs. Ivaska on Suomalaisen tiedeakatemian jäsen ja akatemiaprofessori, joka vetää omaa syöpäsoluja tutkivaa 18 hengen tiimiään.

– Solujen pinnalla on tarttumisreseptoreja, ikään kuin solujen käsiä. Tarttuminen on tärkeää, jotta voi muodostua kudoksia. Syövässä tarttuminen on yliaktiivista ja se on yksi merkittävä tekijä, miksi syöpä leviää.

– Tutkimme sitä, miten normaalit solut, mutta erityisesti syöpäsolut tarttuvat ympäröivään kudokseen ja miten ne liikkuvat. Tavoitteena on estää syövän leviäminen.

Ivaska on keskittynyt erityisesti rintasyövän synty- ja leviämismekanismeihin. Kyse on perustutkimuksesta, jota ilman ei uusia syöpälääkkeitä pystytä kehittämään.

Huipputason tutkimusta

Arvostuksesta ja Ivaskan tekemän tutkimuksen merkityksestä kertovat nuoren tutkijan pohjoismainen Anders Jahre -palkinto vuodelta 2011 ja Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n 2015 myöntämä 1,8 miljoonan euron tutkimusrahoitus.

Ivaska ei halua ottaa kaikkea kunniaa itselleen.

– Paljon perustuu siihen, millaisia henkilöitä on tutkimusryhmään onnistunut rekrytoimaan. Tutkijan uralla haasteellisimpia hetkiä on se, kun pitää nuorena ja tuntemattomana perustaa itsenäinen tutkimusryhmä eikä ole periaatteessa tarjota muuta kuin oma innokkuus.

– Tulosta pitää syntyä nopeasti, jotta saa rahoitusta. Ilman rahaa ei tehdä mitään.

Rahoitus on yksi tutkijamaailman ongelmakohdista. Jopa silloin, kun rahaa on. ERC:n lähes parin miljoonan rahoitus on käytettävä viidessä vuodessa, vaikka summasta riittäisi jaettavaa pidempäänkin.

Suomessa ei kuitenkaan ole mekanismia, jonka avulla tämä onnistuisi. Apurahojen kanssa riittää muutenkin taiteilemista.

– Kun apurahakausi päättyy, täytyy hakea uutta, mutta ei voi olla varma saako ja millaisia summia. Täytyy vain mennä uskon varassa.

ERC:n rahoitus loppuu 2019 eikä Ivaskalla ole tietoa tutkimusryhmänsä tarvitsemasta jatkorahoituksesta.

Uran ja perheen voi yhdistää

Oman ryhmänsä perustaessaan Ivaska oli poikkeuksellisen nuori, 31-vuotias. Puolitoista vuotta siitä ja hän synnytti kaksostytöt.

– Suomessa on mahdollisuus saada sekä ura että perhe. Täällä pystyy myös tekemään maailmanluokan tutkimusta. Omia esikuviani ovat Leena Palotie ja Irma Thesleff.

Ivaskalta usein työmatkoilla kysytään, miten hän on onnistunut yhdistämään perheen ja uran. Vastaukseksi hän antaa sen, että naiset pystyvät kaikkeen siihen, mihin miehetkin.

– Nuoret naistutkijat epäilevät itseään helpommin kuin miehet ja jarruttelevat jo etukäteen. Ajatellaan, että voinko hakea tehtävää, jos myöhemmin saan lapsia. Niin ei pitäisi tehdä. Sitä selviää käsittämättömistä tilanteista, totean nimimerkillä koliikkikaksosten äiti.

Perheen merkitystä kuvaa osuvasti Ivaskan työpöydällä oleva sydämenkuvista täyttynyt äitienpäiväkortti.

– En ole kotiasioissa perfektionisti. Olemme tutkijamieheni kanssa yrittäneet parhaamme, jakaneet lasten hoitovastuun ja kumpikin osallistuu kodin hoitoon omien vahvuuksiensa mukaan.

– En tunne yhtään menestynyttä naistutkijaa tai -johtajaa, jonka puoliso ei olisi sataprosenttisesti asian takana. Se ei tarkoita koti-isäksi ryhtymistä vaan sen näkemistä, että naisen ura on yhtä tärkeä kuin oma.

Yhteisiä harrastuksia perheellä on mökkeily ja veneily. Ivaska matkustaa työn puolesta niin paljon, että lentokentille ei tee vapaa-ajalla mieli.


Varainkeruuta

Toukokuun 19. päivä Ivaska ja muutama hänen tutkijakollegansa osallistuvat Helsinki City Run -tapahtumaan ajatuksena kerätä rahaa Syöpäsäätiön toiminnan tukemiseen.

Varainkeruukampanjan nimi Run for HER2 viittaa rintasyövän diagnosointiin ja hoitoon. Jos rintasyöpäpotilaalla havaitaan HER2-geenin monistuma, puhutaan HER2-positiivisesta syövästä, jolla on parempi paranemisennuste kuin HER2-negatiivisella syövällä.

Ivaska juoksee HCR:ssa puolikkaan maratonin. Täyspitkälle hän suuntaa elokuussa, kun Turussa juostaan Paavo Nurmi Marathon.

Kuka?

Johanna Ivaska

Ikä: 46

Ammatti: Molekulaarisen solubiologian professori.

Perhe: Aviopuoliso ja kaksi tytärtä.

Plus: Kulkee seitsemän kilometrin työmatkan usein polkupyörällä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt