”Kun olisi pitänyt nukkua, mietteet olivat lapsuuden ongelmissa” sanoo Maija – vasta vertaistuki uniryhmässä helpotti huolia - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

”Kun olisi pitänyt nukkua, mietteet olivat lapsuuden ongelmissa” sanoo Maija – vasta vertaistuki uniryhmässä helpotti huolia

Uniryhmissä opetellaan ymmärtämään omia nukkumistottumuksia ja puretaan unettomuuteen liittyviä ongelmia.

Vaikka pään pistää tyynyyn, uni ei välttämättä tule.

5.5.2018 11:13

– Kun olisi pitänyt alkaa nukkua, asiat alkoivat pyöriä mielessä. Vaikka kuinka yritin laittaa niitä sivuun, se ei onnistunut. Mietteet olivat lapsuuden ongelmissa, koulukiusaamisessa ja pahoinpitelyissä, kertoo 70-vuotias Maija (nimi muutettu).

Uniongelmat alkoivat 20 vuotta sitten, kärjistyivät avioeroon ja pulpahtivat taas pinnalle kun Maija jäi eläkkeelle. Koska lapsetkin olivat lähteneet kotoa, asioita oli enemmän aikaa miettiä.

Unettomuus alkoi vaikuttaa nopeasti muuhun elämään.

– Kun ei saa nukuttua on väsynyt ja haluton. Mikään ei kiinnosta. Minua ei oikein kiinnostanut edes työnteko, mutta onneksi meillä on hirmu hyvä porukka töissä. Lopulta menin puhumaan työterveyslääkärille, joka määräsi minulle lääkkeitä.

Nukahtamislääkkeitä Maija syö vieläkin, mutta on kehitellyt omiakin niksejä.

– Otan lääkkeen illalla kun menen sänkyyn, jonkin aikaa luen ja teen ristikon ja kun sammutan valon, nukahdan äkkiä. Jos herään aamuyöstä, keitän puuron, haen aamun lehden ja menen takaisin sänkyyn. Lämpöinen puuro rentouttaa niin paljon, että nukahdan ja saatan nukkua kahdeksaankin saakka.

Uniryhmä vapautti

Isoin apu unettomuutta aiheuttaneiden pulmien käsittelyyn tuli Maijan kotipaikkakunnalla järjestetystä uniryhmästä.

Ryhmässä tarjottiin tietoa unesta sekä uneen ja vireyteen vaikuttavista hormoneista ja muista tekijöistä kuten ravinnosta ja liikunnasta. Keskusteluja käytiin myös ryhmäläisten nukkumistottumuksista ja hyvästä unihygieniasta. Lisäksi ryhmässä opeteltiin stressinhallintaa ja rentoutumiskeinoja. Ryhmä kokoontui kymmenisen kertaa.

– Henki oli hirmu hyvä. Kaikki puhuivat avoimesti omasta tilanteestaan. Minua helpotti kun huomasin, että en olekaan kokemuksieni kanssa ainoa. Vapaannuin kun sain purkaa huoliani pois, Maija sanoo.

Ryhmä antoi pontimen pyrkiä pikkuhiljaa pois lääkkeistä. Nyt Maija on vähentänyt niitä jo puoleen.

Uniryhmiä saisi Maijan mielestä olla enemmänkin. Niin moni ihminen kärsii unettomuudesta.

– Lääkäreiden taas pitäisi paneutua potilaisiin eikä vain sanoa, että ota lääkettä. Pitäisi paneutua siihen, mistä unettomuus johtuu ja mitä sille voi tehdä. Kukaan ei kärsi unettomuudesta ilman, että sen takaa löytyy jotain. Minun elämäni alkaa nyt hymyillä, Maija sanoo.

Vauva-ajan unettomuus jäi päälle

– Unettomuus on hiton iso asia. Ei se mene niin, että silmät kiinni ja pää tyynyyn, sanoo Sanna, 47.

Univaikeudet alkoivat kun hän tuli äidiksi.

– Etenkin toisen lapsen syntymän jälkeen kanssa tuli herättyä ja stressasin sitä, saanko uudestaan nukuttua ja milloin vauva taas herää. Tilanne jäi päälle kun lapset eivät enää tarvinneet äitiä.

Sanna oli lasten kanssa kotona kymmenen vuotta ja yritti pärjäillä unipulmien kanssa.

– Ajattelin, että lääkäri on jumalasta seuraava. Hän sanoi, että sinun on vain kestettävä pikkulapsivaihe. Pohdin, että niinhän se on. Onneksi sain nukuttua päivällä. Jälkikäteen ajateltuna elämä olisi voinut olla aktiivisempaa, jos olisi ollut voimia. Käperryin kotiin kun jaksamista ei riittänyt muuhun.

Kun Sanna palasi työelämään, hänen jaksamisensa rajat alkoivat tulla vastaan.

– Heräilin lukuisia kertoja yössä ja uneen oli vaikea päästä. Aamuyöllä uni loppui. Muutama vuosi sitten menin terveyskeskukseen. Melkein poru pärskähti kun tilasin aikaa, tunteet tulivat pintaan.

Lääkäri suositteli Sannalle uniryhmää. Siellä hän pääsi vihdoin käsittelemään unettomuutta kunnolla.

– Opin armollisuutta. Olen herkkäunisuuteen taipuvainen, mutta voin sen nyt hyväksyä. Ryhmän jälkeen en ole ollut niin ahdistunut öisin, sillä se ei hyödytä mitään. Tiedostan sen, että jos ongelmia tulee, ne kannattaa selvittää. Muuten ne pomppaavat mieleen aamuyöstä.

Sannaa auttaa se, että hän ottaa iltaisin omaa aikaa eikä mene nukkumaan nälkäisenä.

– Olen hiljaisuudessa ja hämyssä, luen kirjaa tai katselen jotain lempisarjaa, jotta saan nollata pään. Aika pian tulee olo, että en jaksakaan lukea.

Sanna toivoo, että työnantajat ymmärtäisivät sen, että unettomuus ei ole pieni asia.

– Unettomuus on pahimmillaan vakava tila, joka saattaa invalidisoida ja ajaa ihmisen ihan loppuun. Työkyvyn säilymisen kannalta ymmärtäväinen työnantaja on avainasemassa. Tahtoisin myös kannustaa unettomia hankkimaan apua riittävän ajoissa, ettei tilanne pääse pahaksi.

Hyviä tuloksia

– Unen ja vireydentilan säätelyn ryhmien kautta on mahdollista jakaa hyvin laaja tietomäärä tiivistetysti hieman uudesta näkökulmasta ihmisille. Asiat ovat tuttuja, mutta niiden merkitys avautuu uudessa valossa, kun niitä tarkastellaan nukkumisen kautta. Unen ja vireydentilanne on myös ohjaajille hyvin antoisa työmuoto ja opettaa koko ajan uutta, sanoo uniryhmiä vetänyt vastaava sairaanhoitaja Minna Salonen Lempäälän terveyskeskuksesta.

Lempäälän kunnassa on järjestetty unen ja vireystilan säätelyryhmiä kaksi vuotta – rohkaisevin tuloksin.

– Ryhmäläiset pitävät koko ryhmän kokoontumisten ajan unipäiväkirjaa omasta nukkumisestaan ja vireydestään. Tätä kautta monelle avautuu todellinen tieto siitä, kuinka oikeasti nukun. Omat tulkinnat ja ajatukset ovat monesti huolen sävyttämiä ja siksi unipäiväkirja realisoi tilannetta hyvin ja antaa uutta näkökulmaa. Samoin kokemus siitä, ettei asian kanssa ole yksin auttaa hyväksymään omaa tilannetta.

Uniryhmät ovat Suomessa vielä harvinaisia, mutta tavoitteena on lisätä unen hoidon opastusta koko maahan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?